EMPPU-KISSAMME LÖYTYI :) :) :)
Pakko tulla teillekin kertomaan koska niin kovasti sympatiseerasitte kesällä. Meidän ½ vuotta kadoksissa ollut Eemeli-kisumme on siis löytynyt! <3
Oli mennyt meidän edellisen asunnon lähettyville, n. 3km päähän karkaamispaikasta. Olemme jo muuttaneet siitä asunnosta josta karkasi, ja kisu oli mennyt siis sitä edellisen asunnon luokse! (Siellä oli joskus karkuteillä 5 viikkoa joten oli tutut paikat)
Emppu oli hyvissä voimissa, pari kiloa lihoneena. Erään mummon sukulainen luki sattumalta mun lehti-ilmoituksen kissan etsimisestä ja ilmoitti mummolle jonka pihassa oli majaillut kuvauksia vastaava kissa. Mentiin sitten katsomaan kisua, mutta aluksi oli vaikea uskoa että oli meidän, koska oli ihan tankkerin kokoinen! On lisäksi tosi arka (löytökissa jo pentuna), joten paineli meitäkin karkuun. Mutta eilen illalla mummo oli saanut houkuteltua kissan sisälle ja sieltä Emppu napattiin. Tänään eläinlääkäri totesi hyvinvoivaksi pojaksi, ja antoi 1½ viikon antibioottikuurin. Viikon päästä käski madottamaan kaikki kissat.
Saa nähdä mitä Ronja- ja Peppi-kisut sanovat karkulaisesta.. Ei olla vielä tutustutettu niitä kun ei tiedetty mitä tauteja Emppu kantaa. Mutta ehkä jo itsenäisyyspäivänä päästämme kissat kohtaamaan. Annetaan Empun nyt tottua rauhassa uuteen kotiin ja sisäelämään.
Mutta taivaan kiitos, saimme Empun kotiin ja perheemme on vihdoin kasassa :) Ihmeitä tapahtuu!
Mikaela kera kissatrion ;)
Kommentit (3)
Minä myös oon hulluna huolesta, kun meidän Hönö on parikin päivää omilareissuillaan niin saatan kuvitella kuinka hirmu iso huoli ja ikävä on ollut, kun Emppu oli omila teillään ½vuotta, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin..sehän on pääasia tällä hetkellä :o)!!
Ei sitä huolta tosiaan pysty ymmärtämään jos ei ole lemmikkiä itsellä. Mä olisin ollut loppuvaiheessa jo helpottunut niistä ikävemmistäkin uutisista, niin paljon sitä mietti että mitä on pojalle käynyt, että olisi vain halunnut selvyyden. Hirveää olisi ollut, jos olisi jäänyt ainaiseksi mysteeriksi hänen kohtalonsa.
Mutta Luojan kiitos Emppu löytyi kunnossa! Nyt kyhjöttää tuolla vierashuoneen sohvan alla. Toiset kissat ei ole oikein kai tajunneetkaan että Emppu on täällä. Ovi on ollut koko illan auki ja valot päällä, mutta ei ole tulleet kisut lähellekään. Peppi oli kyllä oikein murissut ja vetänyt itseään kaarelle ja karvoja pörhistellyt (mokoma rääpäle, vasta muutaman kuukauden ikäinen!) kun oli nähnyt Empun kuljetuskopassa :D Taitaa tuntea itsensä jo talon emännäksi, sennäköistä touhua oli ollut ;)
Mutta ehkäpä ne vielä löytävät yhteisen sävelen. Nyt voi huokaista helpotuksesta ja kiittää sitä mummoa sydämen kyllyydestä! Olenkin lahjonut sitä ties millä (sellainen yksinasuva ihana 83v mummo), vienyt ruokaa ja kahvia ja torttuja jne. Huomenna viedään vielä lupaamamme löytöpalkkio. Mummolla on jo kova ikävä Emppua, kun kesästä asti pyöri siellä hänen talonsa nurkilla ja kävi sisällä syömässä jne.
Onneksi on vielä olemassa eläinrakkaita ja kilttejä ihmisiä!
Voi Mikaela, miten ihana juttu!! :o)
Kahden kissan omistajana voin vain kuvitella sitä hädän määrää, kun ei tiedä missä toinen on. Ja kun Suomen talven yli ei kyllä kissa selviydy, ellei joku sitä auta... huih.
Tosi mahtavaa, että saitte Empun kotiin! :o) Kyllä ne neitokissatkin sen vielä sulattaavat, kunhan kaveriin pikkuhiljaa tottuvat.
Erittäin iloisena puolestanne
kissojen ystävä abaco
(joka va-ka-vas-ti harkitsee täällä kolmannen kissan ottamista...)