IVF + kohdun ulkopuolinen raskaus+ hyperi

Heippa! En ole aikaisemmin kirjoittanut palstalle, lukenut kuitenkin jo pidemmän aikaa. Voin kirjoittaa toisaalle laajemman esittelyn, mutta tämän hetkiseen. Tästä tulee pitkä ja murheellinen selostus...



Onko kellään kokemusta kohdun ulkopuolisesta raskaudesta IVF:n yhteydessä?



Meille oli tarkoituksena tehdä inseminaatio, mutta koska PCO:n takia munasoluja alkoi kypsyä kymmenittäin, pääsimme heti IVF-hoitoon. Punktio sujui hyvin, munasoluja saatiin kuitenkin vain 13 vaikka lääkäri oli lähetteeseen kirjoittanut jopa 40 munasolua.

Näistä munasoluista 7 hedelmöittyi, ja kolmen vrk:n jälkeen siirrettiin yksi TOP alkio. Kaikki siis hyvin. Loput pakastettiin. Sain kohonneen hyper-riskin takia 5vrk sairaslomaa heti. Viikko punktion jälkeen se kierre sitten alkoi...



Ultrassa ja verikokeissa hyppäämistä, hyperin hoitoa levolla ja runsaasti juomalla runsaasti. Sairaslomaa.



14vrk siirrosta testasin plussan, joka vielä verikokeillakin varmistettiin kun siellä muutenkin kerran jatkuvasti kävin. Munasarjat vain jatkoivat paisumistaan, 4vkoa punktiosta ne olivat 9cm halkaisijalta molemmat. Lääkäri kuitenkin koitti valaa uskoa, että kyllä tästä selvitään, ja että alkanut raskaus yleensä pahentaa hyperin oireita.



3,5vkoa siirrosta tuli ensimmäinen "kipukohtaus". Viiltävää kipua munasarjoissa, ei pystynyt istumaan, makaamaan, ainoastaan seisomaan ja kävely hiukan helpotti oloa. Soitin miehelle töihin, että voisiko hän viedä minut päivystykseen, mutta koska oli niin kaukana töissä, se ei onnistunut. Ajattelin jo soittaa ambulanssin, mutta yht'äkkiä kipu loppui. Yhteensä sitä kesti noin tunnin. Luin alkuraskauden oireita, ja kuvittelin että nyt kohtu kasvaa ja siksi tekee kipeää, kun kerran mitään vuotoakaan ei tullut. Mahalihakset olivat todella kipeät vielä useampia päiviä.



Kerroin lääkärille kipukohtauksesta seuraavan ultrauksen yhteydessä, ja hän sanoi että jos kipukohtaukset jatkuvat, pitää tulla päivystykseen vaikka ne loppuisivatkin.



Kaikki näytti vielä ihan hyvältä, HCG oli lupaavasti noussut ja lääkäri jo uskoi näkevänsä kohdussa alkion, mutta varmuutta siitä ei vielä ollut.



Juhannuksena menimme mökille, kaiken piti olla hyvin. Kerroimme miehen vanhemmille, että "meille ehkä tulee lapsi" ja keksimme jo työnimen pikkuiselle. Kokoajan kuitenkin takaraivossa jyskytti ajatus, että ehkä vielä ei kannattaisi kuitenkaan.

Lauantai-aamupäivällä alkoi samanlainen kipu kuin aikaisemminkin, mutta huomattavasti voimakkaampi. Olin aivan tajunnanlähdön rajamailla välillä, enkä pystynyt edes istumaan autoon kun mies yritti ehdottaa että lähtisimme kotiin.



Kuvittelin, että kipu menisi ohi, kuten aikaisemmallakin kerralla tapahtui. Kolme tuntia kävelin mökin pihalla, välillä kipu aavistuksen helpotti, mutta sitten taas tuli voimakkaampi "piikki".

Lopulta olin niin väsynyt, että nukahdin hetkeksi mökin lattialle, yritin lievittää kipua venyttelemällä silloin kun kipu alkoi hellittää.



Kun heräsin, luulin että kipu oli poissa. Lähdimme heti ajamaan kotiin. Matkaa on noin 100km. Noin puolessa välissä kipu palasi. Huusin, itkin ja raivosin miehelle joka ajoi kuin mielipuoli kotiin ja suoraan päivystykseen.



Lääkäri ultrasi munasarjat 11cm, ja määräsi osastolle tarkkailuun kivun takia, pelkäsi että toinen munasarja voi olla kiertynyt.



Sain aina vaan voimakkaampia ja voimakkaampia kipulääkkeitä, ja lopulta helpotti niin että sain nukuttua jotenkuten.



Aamulla kipuja oli, mutta lääkkeiden avulla pystyin sentään juuri ja juuri käydä vessassa ilman apua. Ai niin, ja koska naistentautiosasto oli juhannuksen takia kiinni, jouduin vierihoitoosastolle! Onneksi sentään omaan huoneeseen, mutta se vauvan itkun kuuleminen ei kauheasti oloa helpottanut. Onneksi kipu hiukan hellitti, eikä enää pelkoa kiertymästä ollut.



Sairaalassa otettiin joka päivä verikokeita, nesteytettiin suoneen ja sitä lepoa- tosin kokoaikaa ei olisi saanut maata ettei tule veritulppia. Oltuani sairaalassa neljä päivää eri lääkäri halusi ultrata minut uudestaan. Keskustelu meni suunnilleen näin:



Lääkäri: En näe täällä alkiota

Minä: Pitäisikö se näkyä jo?

L: No ei välttämättä, mutta sun HCG arvo on romahtanut, joten raskaus on keskeytynyt

M: Anteeksi mitä?!



Samaan hengenvetoon lääkäri sanoi, että voin lähteä kotiin (minulla oli tippa vielä kiinni kädessä ja sain kipulääkkeitäkin). Olin ihan tyrmistynyt, toinen lääkäri oli sanonut että täytyy olla vielä 2-3vrk seurannassa edellisenä päivänä.

Hoitaja talutti minut huoneeseen ja koitti jutella jotain. Itkin aivan hervottomana.



Minulle määrättiin uudet verikokeet parin päivän päähän. Kärsin aika kovasta piikkikauhusta, ja kaikki tämä hoitohässäkkä on ollut aika karmaisevaa ilman näitä jatkuvia verikokeitakin.



Jotenkin sitä vain oli saanut itsensä tsempattua niihin, mutta nyt pyörryin sekä ennen että jälkeen verikokeen.

Kun pääsin kotiin, osastolta soitettiin, että HCG olikin taas noussut, ja minun pitäisi mennä heti seuraavana päivänä eli tänään uudelleen verikokeisiin. Tottakai sitä toivo heräsi, että jos lääkäri sittenkin olisi katsonut papereita väärin, jos joku olisi tehnyt labrassa virheen, mitä tahansa että se raskaus voisi vielä jatkua.



En uskaltanut ottaa buranaakaan enää, ja hädissäni koitin etsiä tietoa mitä yht'äkkisestä lugesteronien lopettamisesta voisi aiheutua. Verikoekkin meni kummallisen hyvin, ei edes jännittänyt!



Eipä olisi kannattanut iloita. Lääkäri sitten pamautti pöytään sen mitä en todellakaan halunnut kuulla. Minulla oli kohdun ulkopuolinen raskaus, siksi arvot seilaavat edestakaisin ja todennäköisesti myös kipu johtui siitä.



Hoitaja laittoi "aborttipiikit" jotka tuhoavat istukkakudoksen, huomenna olisi odotettavissa kovaa kipua. Viikolla 6+ 5 sain raskauden keskeytyksen.



Olo on ihan turta. Olen itkenyt niin paljon, ettei enää edes itketä. Kuulemma vain huonoa tuuria, mutta uskaltaako sitä edes yrittää vielä?! Entä jos minulla on joku rakenteellinen vika että munasolu kiinnittyy johonkin ihan muualle kuin pitäisi? Koitan välttää hokemasta miksi juuri minä ja miksi juuri meille, mutta nyt ei voi oikein muutakaan.



Kaikenlisäksi miehen kaveri tuli meille viikonlopuksi kalastelemaan, ovat suunnitelleet reissua vuoden. Nyt vaan tuntuu, ettei oikein huonompaan aikaan voinut osua, kaveri oli jo matkalla kun sain tietää joten ei oikein kehdannut enää peruuttaakkaan.



Alumperin olin kuitenkin sitä mieltä, että mies ei kuitenkaan muutenkaan kokoaikaa istu vieressäni, joten kalastakoon, mutta nyt en olisi kaivannut tänne ketään. Onneksi peruin kaverin vaimon reissun kun jouduin sairaalaan!



Sairaalahoitoa vaativa hyperstimulaatio ei ole kovin tavanomainen, eikä kohdun ulkopuolinen raskauskaan. Pitäisikö lotota?!



Munasarjojen pitäisi alkaa laskea, kun istukkahormonin määrä laskee. Olen ollut sairaslomalla nyt 4vkoa ja vielä viikko on ainakin edessä. Työpaikalla ei kovinkaan innosta hehkuta, mutta onneksi lääkäri on ollut sitä mieltä, että työni fyysisyyden takia en voi mennä töihin. En kyllä pystyisikään.



Miten tästä noustaan?!