Lahjamunasoluhoidossa - vertaistukea

Näin viestisi ja haluan kannustaa sinua eteenpäin.



Olen pienen lahjapojan äiti ja selvinnyt lapsettomuuden tuskista ja lahjahoidon epätietoisuudesta (tai siis luulen niin.....). Hain apua molempiin apua lapsettomuutta tuntevalta psykologilta ja uskalsin käydä kipeitäkin asioita läpi. Myös mieheni oli muutaman kerran mukana. Suosittelen, koska muutenhan tästä on vaikea puhua.



Oma luopumisen tuska oman näköisestä ja "omasta" lapsesta oli käytävä vaan läpi. Vielä raskauden loppuaikana asia nousi mieleen sekä vielä synnytyksen jälkeisinä ensi viikkoina. Kai sitä oli niin herkässä mielentilassa.



Nyt arki on jo voittanut ja poika on oma. En enää muuta muista eikä ole tarvetta ajatella. Koskaanhan ei tosin tiedä, mitä ajatuksia eri tilanteissa nousee ehkä mieleen.



Tunnustan silti, että äitinä olen helpottunut, että meille syntyi poika. Raskauteen ja synnytykseen liittyvissä asioissa meidän naisten maailma on vahvasti biologista ja siksi se oli asia, jota hieman ennalta pelkäisin tyttären kohdalla.



Nyt kuuluu huutoa sängystä..... pienen lahjapojan huutoa..... ihanaa vaikkakin keskellä yötä!



Tsemppiä!