Uusi täällä, heippa vaan!

Moi kaikki!



Ajattelin liimautua palstalle, vertaisteni sekaan :)



Tarinani lyhyesti

Minulla on jonkun ihmeen kautta vuonna 2003 syntynyt poika. Lapsi lähenteli vuoden ikää, joten aloimme suunnittelemaan pikkukakkosta, jota ei koskaan tullut. Tutkimusten ja kaiken muun ahdistuksen ja stressin seurauksena yritys päättyi eroon 6/2006.

Nyt olemme uuden mieheni kanssa saman asian äärellä. Nyt jo edelliskerrasta viisastuneena, uskallan tutkia ja ottaa selvää sen sijaan että kaivaudun aina vaan syvemmälle ongelmia piiloon. Tuulta päin, ystävät :)

Munatorvien aukolotutkimus on tehty, toinen ainakn on auki, toinen oli vähän epäselvä. Ei ollut tukossa mutta ei ollut ihan varma onko aukikaan (Ihme heppu se lääkäri oli muutenkin).

Vielä en ole päässyt ongelman lähteelle, koska olen tutkinut asiaa suhteellisen vähän aikaa. Päätin eron jälkeen, etten lapsia enää ikinä edes yritä, mutta kuinkas kävi kun mieheni alkoi haaveilla yhteisestä lapsesta. Pian haaveiltiin yhdessä.

Tämä palsta on ihan korvaamaton, koska kukaan muu kuin samassa tilanteessa oleva ei tiedä miltä tämä tuntuu, miten tämä vaikuttaa koko elämään ja mitä ne "sivullisten" kannustaviksi tarkoitetut möläytykset mielessä aiheuttaa.

Ihania kevätpäiviä kaikille!



Angervo

:x