kolmas lapsi vai ei???
Meillä on kohta kuusi vuotta täyttävä tyttö ja 2v4kk poika, itse olen 30 ja mies 33. Molempien lapsien jälkeen olen päättänyt ettei enää koskaan lapsia. Ensimmäisen synnytys oli niin rankka että ajattelin että ei kiitos koskaan enää. Vauva itsessään sitten oli taas oikein kiltti, antoi nukkua ym- helppo lapsi. Toisen lapsemme synnytys oli helppo, mutta itse poika niin vaikea että päätin ettei todellakaan ikinä enää kolmatta. Poika valvotti ensimmäisen 1.5 vuotta joka yö ja oli muutenkin todella vaativa. Poika ei vieläkään puhu mitään, joten useamman kerran päivässä vieläkin karjuu ja huutaa. Olen ollut välillä ihan puhki.
Nyt kuitenkin on jälleen kerran alkanut hiipiä ajatus että kolmas lapsi olisi kiva ja jos sellaista yrittäisi niin pian pitäisi toima kun on kuitenkin ikää jo.. Mutta samalla mietin että uskaltaako sitä kolmatta enää yrittää?? Pelkään omaa jaksamista ja sitä että jos lapsi ei olekaan terve ja kun jo kuitenkin on kaksi tervettä saanut niin uskaltaako riskeerata.
Onko täällä ketään joka kolme lasta on tehnyt ja miettii että olisi pitänyt se kolmas jättää tekemättä????? Kukaan ei tietenkään myönnä... Mutta kysäisenpä silti.
Onko kolmas muuttanut paljon elämää?? ja mihin suuntaan?
Kommentit (3)
isommat lapset ovat 5v3kk ja tasan 3v. ehdottomasti en kadu tuon kolmannen tekemistä mutta kyllä meidän lapset on nyt tässä :) itse olin 31v ja mies 32v kun tämä nuorin syntyi.
toisaalta tämä vauva-aika on ollut helpompaa kuin ajattelin, johtuu tosin varmasti siitä että meidän kuopus on perusluonteeltaan tosi tyytyväinen. vauva viihtyy hyvin lattialla/kaukalossa katselemassa isosisarusten leikkimistä ja minä pystyn tekemään omia hommiani hyvin myös päivällä. lasten välistä kiintymystä on ihana katsella, isommat on ottaneet vauvan mukaan " jengiin" tosi hyvin ja vauva taas palvoo isompiaan :) eli arki on sinänsä muuttunut aika vähän, tosin pyykkiä on paljon enemmän ja uloslähteminen työläämpää.
mutta toisaalta kolme lasta on aika iso revohka verrattuna kahteen lapseen. liikkeellä oleminen on yllättäen minusta paljonkin työläämpää kuin aikaisemmin, kaksi kävelevää lasta vaunujen lisäksi on paljon vaikeampi hallita. meillä on kyllä kutistunut julkisilla liikkuminen ihan minimiin siksi että matkustaminen on niin vaivalloista. kävellenkin liikutaan vain leikkipuisto-kauppa-kerho-akselilla. kaupassa käyminen on välillä aikamoista hulabaloota, samoin asioiden hoitaminen esim. pankissa jne.
tämä liikkumisasia helpottunee kunhan vauva kasvaa isommaksi mutta kyllä viisihenkinen perhe on jatkossakin suurperhe esim. matkojen kannalta, useimmat hotellihuoneet ym. kun on neljälle tarkoitettuja.
minulla oli myös raskausaikana pelkoja siitä ettei tuleva vauva ole terve tai synnytyksessä käy huonosti... että kun on jo kaksi tervettä lasta niin ei voi olla niin hyvä onni että kolmaskin olisi terve... onneksi neuvolalääkärini lohdutti minua ettei näissä asioissa lasketa prosentteja jo olemassaolevien lasten mukaan vaan riskit on ihan samat jokaisella vauvalla oli sitten perheen ensimmäinen tai kymmenes!
nämä kolme on suht pienillä ikäeroilla (vanhin oli 3v10kk ja keskimmäinen 1v7kk, kun pikkuisin synty) ja kyllä ensimmäinen puoli vuotta oli raskasta ja aikamoista hässäkkää, varmaan juuri johtuen tuosta lapsien pienuudesta. Nyt kun kuopus on vuoden vanha, niin meidän elämä on paljon helpompaa - niinpä, lapset kasvaa kuitenkin aika nopsaan...
me emme ostaneet kolmannen vuoksi isompaa asuntoa (muutimme toisen lapsen syntymän jälkeen) ja ajamme pikku autolla, jonne mahtuu kolme turvaistuinta. olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa ja totta on, että omaa vapaa-aikaa minulla on todella vähän. joskus ajattelen, että kuinka helppoa meillä nyt olisi, jos olisi vain kaksi isompaa lasta, mutta sitten pikkuisin tulee halimaan ja pussaileen, niin tulen takaisin tähän hetkeen ja olen todella onnellinen, että meillä oikeasti on nämä kolme lasta.
minua kyllä raskausaikoina pelotti, että entä jos vauva ei ole terve tms. kuinka meidän sitten käy... koskaan ei voi tietää... mutta kaikki meni hyvin ja meistä tuli viiden hengen perhe :-)
jos miettii omaa jaksamista, niin jos nyt jo tuntuu, ettei jaksa, niin kannattaa varmaan miettiä kolmatta kunnolla. Itselleni tuli jotenkin yllätyksenä, kuinka paljon ns. suht helpot vauvatkin hoitoa ja hoivaa tarvii. olin ihan unohtanut vauva-ajat... kyllähän se vauva on äidissä kiinni ja toisetkin lapset haluaa äidin huomiota...
osittain olen sitä mieltä, että se kolmas menee siinä - niin on tilanne tällä hetkellä, kun pienin on isompien tuohuissa mukana, mutta toisaalta olen erimieltä, eli kyllä sitä kolmatta vauvaa on meillä ihan yhtä paljon illalla kannettu ja heijattu, kuin isompia aikoinaan - eli ihan yhtä paljon työtä vauva-aikana tehty...
Rankkaa on ollut, mutta ikäerot on suht pienet. Voin siis rehellisesti myöntää, että välillä on ollut tosi rankkaa. Kolmas ei ole mennyt vain siinä sivussa niin kuin jotkut antavat ymmärtää. Kahden kanssa saatto käydä vielä kaupoissakin, mutta nyt ei viitsi lähtä minnekään kolmen kans, jos mies ei ole mukana. Elämä on välillä tosi hässäkkää.
Jos hyviä puolis haetaan on lapsilla ainakin leikkikaveria omasta takaa. Itsellä ei ole kuin yksi sisarus. Vanhempana sitä olis kaivannu enemmänkin. Sisarukset välillä kinastelevat, mutta eikös se ole ihan hyvä, kun oppii pitämään puolensa ja jakamaan asioita? Itseä ei aina pysty ajattelemaan, kun ajattelee lapsia ja mikä heille olis parasta.