Että voi yks nimen keksiminen saada parisuhteen lujille!

Tiedän fiiliksen, tokan lapsen kohdalla en saanut nukutuksi kahteen viikkoon kun mietin ja mietin, enkä päässyt mihinkään lopputulokseen.

Mitenkäs ois kompromissi, toinen valitsee etunimen, toinen tokan nimen?

Mä olen meillä päättänyt lopulta kaikkien lasten nimet, kolmannen kohdalla yksi mun valitsemista nimistä ei kevannut, mutta kun jouduin taipumaan toiseen nimeen, ujutin oman valintani sinne väliin ja niin sai kolmas tyttömme kolme nimeä. Kerro miten kävi!

Onnea ja voimia taisteluun=)



Ai niin...oman nimeni historia on sellainen, että papin tullessa juhlapaikalle nimeä ei oltu vielä päätetty. Se valittiin siihen tyyliin, että kunhan nyt joku annetaan=)

mies haluaa jostain syystä pitää päänsä ja ...(anopilla näppinsä pelissä)

Mä en ala...

Olipa kurjaa lukea, että anoppi on päättämässä TEIDÄN lapsenne nimeä. Eihän asia niin mene. Toki voi yrittää ujuttaa se nimiehdotuksen jonnekin esim. kolmanneksi nimeksi. Meillä tytöllä kolme nimeä ja jokainen kutsuu vähän sillä mistä eniten pitää. Ja kävi vielä niin, että jokaisen suvun naiset olivat oikein tyytyväisiä nimeen, vaikkakin etunimi on aivan uusi molempiin sukuihin. Jos kyseessä olisi ollut poika, olisi anoppi ajanut Kalle nimeä hyvinkin hanakasti...no minun exä on sen niminen, joten ei kiitos!

Muistakaa se, että lapsen nimi on ja pysyy ja teidän täytyy olla tyytyväisiä siihen ja tuntea se omaksenne, siinä ei anopin sana paljoa paina.

Kauniita nimenanto juhlia.

Meillä sovittiin jo raskausaikana että minä päätän tytön nimen ja mies pojan nimen, mutta että nimi pitää silti hyväksyttää toisella! Miehelle nimi oli muutenkin ihan sama... Itse etin internetistä erään maailmanlaajuisen yrityksen työntekijälistan jossa oli monesta maasta nimiä ja sieltä tämä sitten löytyi...

Tää on sellainen juttu, joka vieläkin saa mut murisemaan, kun ajattelenkin sitä. Mä olen Suomalaisena tottunut siihen, ettei vauvalla tarvi sen synnyttyä olla jo nimeä keksittynä ja parempi onkin ensin nähdä, minkä näköinen kaveri sieltä tulee. No mies Brittinä taas on tottunut siihen, että nimi on keksitty jo ajat sitten ennen syntymää.



Ja mikä haloo tästä tuli! Oikeasti! Enkuista jokainen onnittelija kysyi ekana, että poika vai tyttö? Ja tokana, et mikä nimi? Pitivät uskomattomana, että nimeä ei vielä ollut. Sitten oli koko suku niskan päällä nimenantoa hoputtamassa, päivittäin. Varsinkin lähisuku. Anoppini halusi laittaa paikallislehteen syntymäilmoituksen, johon halusi vauvan nimen ja pyysi meiltä " deadlinea" (!), että koskakohan nimi on päätetty, että hän tietää, mihin asti hänen pitää odottaa ilmoituksen kanssa.



Tuosta mulla kyllä meni hermot, anoppi kyselee deadlinea! Ei se nyt niin mene se nimen mietintä! Mulla tuo painostus alkoi ottamaan päähän ja se ei varmastikaan nimen päättämistä helpottanut! He kuulivat, että Suomessa usein nimi kerrotaan vasta ristiäisissä/nimiäisissä, mutta minä en halunnut odottaa sinne asti, ei nyt vain sattunut mikään nimi tuntumaan sopivalta. Eihän sitä voi väkisin antaa sitä nimeä, lapsella on se sitten loppuelämänsä. Odottelin rauhassa, että hyvä nimi jostain tulisi eteen. Sitten onneksi alkoi yksi nimi tuntua mukavalta. Appivanhemmat tulivat vauvaa katsomaan parin vkon päästä syntymästä ja vielä samana päivänä luin nimikirjan loppuun ja päätettiin lopulta valita se mukavalta tuntuva nimi, vaikken siitä ollut vieläkään täysin varma. Nimi kerrottiin heille samana iltana. Olisin varmaan poksahtanut muuten, sillä asiasta olisivat tivanneet edelleen. Olin silti harmissani, koska halusin olla nimestä täysin varma.



Tuon sanomalehti-ilmoituksen lisäksi tuli jälkeenpäin tieto, että eräs sukulainen halusi sen takia nopeasti tietää nimen, jotta voi tehdä vauvalle ristipistotaulun. Minusta oli törkeää painostaa vanhempia tuollaisten asioiden takia nimenvalinnassa. Tärkeintä kai pitäisi olla, että vanhemmat löytävät nimen, josta tykkäävät ja joka vauvalle sopii, meni siihen sitten 2vkoa tai 2 kuukautta.



Siinä siis ensimmäinen kulttuuriero vauvaa koskien, joten paljon varmasti vielä edessä...



*Laskee kymmeneen...*

että mieheni oli mukana painostuksessa. Tuli kyllä niin pakonmaku tuohon nimen valintaan, että.. Nimestä muuten ollaan kumpikin tosi iloisia nyt ja tyytyväisiä, luojan kiitos! :)



Niin, toivottavasti ap keksit hyvän nimen :)

Silloin ilmoitin miehelleni, että mikä tahansa käy, mutta ihan periaatteesta ei se, mitä appivanhemmat yrittävät tyrkyttää. Olivat katsos, toisenkin nimen jo " päättäneet" . No heidän keksimäänsä ei otettu, vaikka periaatteessa oli ihan kiva nimi. Mielestäni heillä ei kuitenkaan ole oikeutta tulla sanomaan, että ihan selvä " Mattihan" tuo on. Ja sitten käyttää tuota nimeä vauvasta puhuessaan. Ärsyttävää. Löydettiin sitten kiva nimi, josta miehen kanssa molemmat pidämme. Anoppia vaan taisi vähän kismittää... But who cares?

meillä oli myös aikamoinen kiista tyttären nimestä! Anoppi ilmoitti heti inhoavansa " vanhoja" nimiä, että hän ei voi ymmärtää miten joku laittaa lapselleen nimeksi...se ja se...! Omasta mielestään hyvät nimet hän luetteli heti, että näistä joku PITÄÄ tytölle antaa... Arvatkaas ottiko päähän mennä kylään niille, ja sitten alkaa kuulla joka kerta tuo sama saarna!! Ennen ristiäisiä sanoin miehelleni, että periaatteestakaan en laita lapselleni noita anopin ehdottamia nimiä, kun ollaan vielä muutenkin niin joka asiasta eri mieltä.



Nyt sitten kun mieheni ja minun mielestä päädyimme tosi kauniiseen seitsemänkirjaimiseen nimeen, on tullut uusi ongelma. Heti ristiäisten jälkeen hän tokas taas että, saa nähdä millä nimellä tyttöä aletaan kutsua?! En käsitä, kun just sen takia tytöle nimi annettiin, että sillä kutsutaan!! Ottaa niin päähän kun heti sen pitää olla vääntämässä kauniista, eiikä mielestäni liian pitkästä nimestä jotain lempinimeä!!



Raivostuttavaa, mutta täytynee vaan sitte joka kerta korjata, ja kutsua tyttöä ite omalla nimellään..



Näin meillä -Peppiina ja juhannusneiti

Kyllähän tuo pitkälle yöhön meni ennenkuin yhteinen nimi löytyi...





Juhlat on juhlittu ja nimetty nukkui tyytyväisenä ekan yön ;)





Waimo72 & pesue

Onnea neidille nimestä.