1,3 vuotiaan nukutus illalla tuskaa, keinoja helpottaa?
Taaperomme kohta 1 v ja 3 kk nukuttaminen iltaisin on todella hankalaa. Taustaksi, poika nukkuu yhteensä vuorokaudessa noin 12-14h, eli yöllä noin 10-11h ja päivällä 2-4h, yleensä noin kaksi tuntia.
Iltaisin on aina samat rutiinit, puuro ja maito ennen 8, sitten yöpuku, hammaspesu ja sitten pian jo hei heit ja nukkumaan omaan sänkyyn. Poika on usein selvästi väsynyt kun sänkyyn häntä viemme siinä 8-9 aikaan illalla, mutta unen tulo kestää usein tunnin, joskus niinkuin tänään kaksi. Haluaa syliin, tai ainakin että pidetään kädestä kiinni pinnasängyn laitojen välistä. Kääntyilee, etsii asentoa, pyörii, on rauhaton. Yleensä nukutamme vuoroiltoina miehen kanssa ja kumpikin yrittää rauhoittaa poikaa, silitellä, laulaa iltalaulun tai pari ja hyssyttelee hiljaa pimeässä. (Syliä saa päivisin tarpeeksi, siitä ei ole kiinni.) Suostuu olemana hiljaa sängyssään jos äiti tai isä samassa huoneessa, mutta huoneesta ei saa poistua, tai alkaa välittömästi mieletön huuto. Alkaa jo kyllästyttää tämä lastenhuoneen kylmällä lattialla nukkuminen ja tuntikaupalla nukuttaminen. PIenenä nukahti helposti itse.
Aamulla herää aina siinä 8-9 välillä riippumatta koska on nukahtanut illalla. Päiväunet nukkuu pihalla noin klo 12-14/15.
Miten voisin helpottaa iltaisin nukahtamista itse, vai onko se näin pienellä vielä liian vaikeaa (onko joku äitivaihe/eroahdistus???)? Kaikkia hyviä vinkkejä ja neuvoja otetaan vastaan. Olosi mukava saada illalla vaikka tunti omaakin aikaa, nyt kun poika juuri nukahti kello onkin jo puoli 11 ja täytyy mennä itsekin jo nukkumaan....
Olen kiitollinen myös hyvistä unikoulu-kirjavinkeistä. Mitä ja ketä kannattaa lukea?
äitikuu
Kommentit (15)
... kyllä te jo yli vuoden kokemuksen jälkeen tiedätte mikä teidän lapsellanne on hätänä! Siis osaatte (jos ette, niin kannattaa huolestua!) jo päätellä onko lapsellä nälkä, kipu, väsymys jne...
Eli, jättäkää lapsi itsekseen omaan sänkyynsä ja tottakai lapsi protestoi vastaan, se on selvä, mutta te osaatte lukea itkua, jos kyseessä on hysteerinen/pelko/kipu -itku, niin menette luokse, rauhoitatte VÄHÄELEISESTI tilanteen ja poistutte saman tien. Jos taas kyseessä on turhan kitinä/kyllästyminen/äiti-tule-kun-mua-tympii -itku, niin ette mene sinne. Se loppuu ajan kanssa itsekseen. Se vaatii vaan TEILTÄ hermoja ja kärsivällisyyttä!
Tässä siis maallikon neuvo siitä, miten unikoulu toimii...
Kiitos vastauksestasi,
olemme muutaman kerran yrittäneet tuota, mutta huuto on niiin kamalaa ja jatkuu ja jatkuu vaan. Lopulta huudettuaan noin 5-10 min poika on aivan hikinen, räkä valuu ja koko poika on aivan sekopäisessä tilassa, huutaa siis aivan haljetakseen. Jompi kumpi meistä on siinä vaiheessa pehmennyt ja mennyt hyssyttämään. Ja taas ollaan seuraavana päivänä nukutettu koska se on mukavampaa ja hiljasempaa, ja joskus nukahtaakin siihen helposti...
Haluaisin kovasti kokeilla jotain unikoulua, ettei toinen opi tuohon nukuttamiseen.
lisää hyviä neuvoja saa laittaa!
ehdin kirjoittaa enne kuin tuo sinun 2 vieti tuli...
Lapset ovat 1v 3kk ja esikoinen kohta 3 vuotta. Molemmat otetaan perhepetiin ja yhdessä nukahdetaan, yleensä koko perhe 9 maissa. Kuopus protestoi välillä, koska vieroitin rinnasta kerrasta viikko sitten, kaipaa siis tisua vielä, mutta en anna. Tuttipullosta saa vettä ja nokkamukista maitoa.
Jouluksi olisi tarkoitus laittaa lapset omaan huoneeseen, kunhan se valmistuu yläkertaan. Sitten ajattelin että saavat oppia nukahtamaan itse. Molemmat periaatteessa sen osaavat, mutta kiukkua tullee silti. Vähitellen ne suurimmat muutokset tapahtuvat. Niin paitsi vieroitus, joka tapahtui yhtäkkiä. Kaikkeen tottuu, lapsikin. Itse asiassa varsinkin lapsi.
Hei!
Meillä kanssa tuon nukkumaan menon kanssa ollut suuria ongelmia. Välillä jo tuntui, että en enään jaksa, kaikkea kokeiltiin. Neuvolan, ystävien, lääkäreiden ohjeita (unikoulua ym..).. mutta ei! Monta kuukautta jaksoin, mutta sitten otin tytön omaan sänkyyni ja johan alkoi sujua =)
Nyt otan tytön 1,5 v. kiinni omaan masuuni ja hän nukahtaa alle minuutissa =) Olen tosi onnellinen kun kamala rumpa loppui. Kannattaa kokeilla =) Yölläkin on ihanaa kun pikkuinen tuhisee vieressä =)
että poikamme 1,7 v on silloin tällöin protestoinnut nukkumaan menoa... mutta ollaan päätetty että normaalit iltarutiinit, omaan sänkyyn nalle ja tutti - silitys, iltarukous ja pois huoneesta ja ovi kiinni. Sinne on jäänyt aina ja nukahtanut hyvin. Muutamia kertoja on sitten noussut ylös ja huuto päälle. Kaksi kolme iltaa on mennyt että nukkuu taas kun pulmunen. Annetaan itkeä ja käydään noin viiden kymmenen minuutin välein rauhottamassa tilanne, että lapsi tietää että äiti tai isi ei ole unohtanut. Pitää vaan olla pitkäpinnainen, niin kyllä lapsi huomaa että nukahtaminen yksinkin on mukavaa ja rauhallista.
Näin ainakin meillä... onahan lapset aina tapauskohtaisia.
ajatellut että lapsi voi pelätä pimeää?Meillä on vanhimmat lapset ollu tosi vaikeita nukutettavia,huutaneet ja kiljuneet...Kun oppivat puhumaan,ovat sanoneet että " äiti pelottaa" Oon laittanu nukkuun omiin sänkyihin,mutta ovi auki ja musiikkia soimaan.Ite sillä aikaa siivonnu päivän sotkut ja lapset on kuunnellu musiikkia ja näkevät että äiti touhuaa lähellä ku välillä käy kurkkaamassa ovelta.Meillä toimi ainaki tuo musiikki...
Kuulostaa aika työläälle Äitikuu tuo teidän nukutus. Meillä poika samaa ikäluokkaa yllättäin;) ja on vaatinut aina nukutuksen. Joskus muutaman kuukauden iässä huuto oli ihan kamalaa ja sylittämistä ja kantamista kesti kauan, että nukahti.
Ei ole kauaa ollut asia meillä näin hyvin kuin nyt pääosin on, että nukahtaa itsekseen. Olisko noin kuukauden mennyt näin. Eli iltapala, iltapesu, vähän touhuamista jos on virtaa, maito pullosta makkarissa, sänkyyn tuttien kanssa ja ovi jätetään vähän raolleen. Yleensä nukahtaa sinne.
Tähän päästiin vaiheittain. Alkuun se meni niin, että maito annettiin sylissä ja siihen poika myös nukutettiin. Sitten siirryttiin maidon antamiseen sänkyyn suoraan ja maitoa piti käydä antaan moneen kertaan, ei siis juonut kerralla koko pulloa mutta vaati sen nukahtaakseen. Lopulta annettiin maito sylissä ja siliteltiin uneen ja nyt siis nukahtaa itse.
Auttaisko teilläkin vaiheittain siirtyminen itsekseen nukahtamiseen? Ensin voisitte kokeilla jäämistä makkariin makoileen vähäeleisesti, jotta lapsi näkee, että isi tai äiti on lähellä. Ja sitten jonkin ajan päästä voisitte kokeilla lähteä hyvänyön toivotusten jälkeen pois jne.
Varmasti olette kyllä kokeilleetkin kaikkea ja lapsen hillitöntä itkettämistä en kestäis itsekään. Kyllä jokainen tietää sen rajan (toivottavasti), jolloin lapsen luo on mentävä, jos itku yltyy. Itse olen pitänyt rajana pienen kiljumisen yltymistä isoksi itkuksi sille, että hätiin mennään. Muutenhan siihen rauhoitteluun menee taas oma aikansa.
Toivottavasti asia helpottaa teillä. Toivotaan, että se on joku vaihe...
Tyttö 1v ja istuu aina äidin sylissä sohvalla ja rauhoittuu hetken ennekuin viedään sänkyyn. Jos ei pysy sängyssä ( huutaa ja riehuu ) niin äidin syli on toinen vaihtoehto. Muuten jos saa pyöriä lattialla niin keksii kaikenlaista kivaa eikä meinaa ikinä nukahtaa. Tällä hetkellä aika raskasta äidille koska olen 7 kk raskaana ja masu alkaa olla aika iso jo. Eikä isin syliä kelpaa iltaisin.
Fia
Minä jos raskausvaiheessa tuumasin että vauva opetetaa heti nukkumaan omassa sängyssään. Niin mä sitten teinkin. Muistan yövalvottamisesta sen ku nostin hänen pinnasängystä, niin hän ei edes vaatinut maitoa vaan jatko unia mun sylissä. Mutta sitten kun yritin pistää hänet takaisin sänkyynsä niin huuto alkoi taas. Ja se oli sitä vaihetta että jouduin kokoajan liikuttaa häntä pinnasängyn ja sylini välillä mutta mä en antanut periksi vaikka mies sanoi että ota se tähän meidän väliin.
Kyllä se lähti sitten siitä menemään hyvin kunnes käytiin reissussa jossa se tottu nukkumaan mun vieressä ja sama ongelma alkoi taas. Lopulta hän alkoi painamaan niin paljon että mua särki selästä kun nukutin häntä ja lopulta annoin periksi ja nyt se on nukkunut meidän vieressä muutaman kuukauden ja pinnasänky on lähinnä silittämättömien pyykkien pito paikka.
Poika herää yhä yöllä noin kerran, mutta se vähän kyöhnää ja tuhisee siinä ja jatkaa taas unia. Mun on tarkotus antaa sen nukkua meidän vieressä niin kauan kunnes oppii kuivaks. Silloin hankin hänelle uuden sängyn ja se saa makuhuoneen omakseen. Siitä tulee lastenhuone ja me miehen kaa mennää olkkariin nukkumaan. Hän on silloin ehkä vähintää 2v ja saattaa jo puhua, ymmärtää ainakin ja olen aatellut ottaa semmosen kannan että iltatoimien jälkeen hän menee peiton alle ja mä luen sille iltasadun. Sen jälkeen hyvän yön pusu ja lähden pois huoneesta. Ja hänellä on yölamppu päällä että ei sit tarvi pelätä pimeää. Jos alkaa kitinä niin mä jankkaan samaa asiaa uudestaa ja uudestaa että sulla on nyt oma huone ja sänky ja sä nukut täällä, isi ja äiti nukkuu olkkarissa. Teen sen sille selväksi. Ja huone on sitten sen verran lapsiystävällinen että jos se poistuu sängystä niin siellä ei ole sitten mitää vaara paikkoja. Mutta huoneesta ei saa poistua. Hän on nyt 1v 5kk joten tuohon kaikkeen on vielä aikaa.
Sulla on sen verran pieni lapsi vielä, että se ei ymmärrä iltasatua eikä puhetta. Jos se nukuttaminen menee ihan mahottomaks niin kannattaa pitää se teidän sängyssä kunnes kasvaa sen verran että sille voi jutella tyyliin " nämä ovat säännöt" ja sit opettaa se nukkumaan omassa sängyssä.
Tsemppiä!
mutta miten ihmeessä teidän lapset pysyy siellä sängyissään itsekseen? Meidän poika 1,5v., nukkuu lasten jatkettavassa sängyssä ja ellei vieressä olla, kiipeää sieltä pois heti. Ei puhettakaan että jäisi sinne yksin. Miten se ongelma ratkaistaan?
Olimme mummolassa pari kertaa kylässä lyhyen ajan sisällä ja siellä makoilin matkasängyn vieressä niin kauan että Sini nukahti. Kun en " outoon" paikkaan hennonnut jättää toista yksin nukahtamaan. Tyttö on todella pitkään nukahtanut itsekseen. Nyt reissun jälkeen Sini on alkanut itkemään huoneesta poistuessani, ennen vilkutti ja hymyili ja alkoi nukkua. Nyt olen antanut itkeä hetken (n.10min ensimmäisen nukutusyrityksen jälkeen ja muilla yrityksillä 15min). Kolme iltaa on takana ja tänään nukahti 2 käynnin jälkeen.
Tämän päivän olen miettinyt että mikä tässä nukkumisessa mättää. Vaivaako kulmahampaat? Nukkuuko liian pitkät päikkärit? Yritänkö liian aikaisin Siniä nukkumaan? Onko tämä taas vain " jokin vaihe" ? Tulin siihen tulokseen että reissaaminen meillä aloitti tämän. Jollei pian meillä tämä tilanne helpotu, niin sitten täytyy miettiä jotain muuta teoriaa. Sini nukkuu 2.5-3h päikkäreitä ja 11h yöunet. Nukkumaan menee myös noin klo 20.
Tytön viereen ottaminen yöksi, on meillä täysi katastrofi. Homma ei meillä vain toimi niin! Sini vain innostuu, alkaa tehdä kävelyharjoituksia ja potkii, repii hiuksia jne.. Vatsani on iso ja tytön siihen potkiminen ei todellakaan tunnu hyvälle. Perhepeti ei meillä ainakaan siis toimi.
Mutta yritetään pärjäillä, kerro miten teillä sujuu. Vai sujuuko mitenkään. Jaksuja! :-)
Lila75 rv 27+5 ja Sini 1v 2kk
hei! Meillä on juuri 1-v synttäreitään viettänyt typy. Nukuttaminen on myös ollut vaihtelevaa. nyt on pitempään toiminut systeemi, että puuron ja pesujen jälkeen halitaan hetki, tuuditellaan vähän sylissä ja sitten pinnasänkyyn. Joskus nukahtaa hetimiten, mutta usein pomppaa ylös jumppailemaan. mielialasta riippuu onko se juttelua ja touhua vai väsynyttä venkoilua. Nukuttajaksi kelpaa isäkin nykyisin, mutta pois ei saa lähteä => kauhea huuto, ei kestetä kuunnella. Siinä sitten vaan kökitään ja odotellaan,että väsähtää ja yleensä menee itse makuulle. Joskus nopeuttaa, kun laittaa makaamaan, mutta sieltä usein pompahtaa ylös. Nukahtaa useimmiten 20.30-21 aikaan, viime aikoina tapahtumat ovat edenneet nopeammin eli tänään meni 5 min, eilen 25 min. Ennen ollut tunnin, puolitoista. Meillä on huone lähes pimeänä, mutta asunnosta kuuluu ääniä. Pyritään olemaan osallistumatta hänen showhun, ei puhuta, vaan ollaan vaan, tarpeen mukaan silitellään vähän kun on käynyt makuulle.
En myöskään käsitä miten jotkut lapset jää köllöttämään matallaitaiseen sänkyyn odottelemaan unta!? Tämä touhottaja olis kyllä lattialla alle sekunnissa! Onneksi mahtuu vielä hyvin pinnasänkyyn...
t. marjakatariina
Tyttö täytti 5. päivä vuoden ja suunnilleen viikon verran on nyt ollut iltaisin sänkyyn jääminen vaikeaa..
Tämä alkoi meillä näin: neiti oli ollut mamman ja pappan luona yökylässä ja siitä sitten seuraavana iltana kun tulimme kotiin ja laitoin neidin nukkumaan niin kuin yleensäkin: iltapuuro, pesut, vaipan vaihto, yökkäri, keinutuoliin keinuttelemaan jossa myös samalla pestään hampaat ja sitten nukkumaan, sanon hyvät yöt ja silitän samalla päästä. No, silloin illalla tämä ei enää onnistunutkaan, neiti nousi sängyssä seisomaan ja kun laitoin oven kiinni niin alkoi kamala huuto. Huuto loppui heti kun ovea avasi ja neiti näki ettei jäänytkään yksin. Alkuun ajattelin että tämä on jotain eroahdistutsta johtuen yökylailystä. No, meni viikko ja sama rumba oli iltaisin edelleen. Huoneessa ei siis tarvinnut tehdä mitään kunhan seisoi siinä vieressä. Edellisenä iltana kun vein tytön nukkumaan sammutin kämpästä valot ja pistin oven kiinni kun laskin tytön sänkyyn. Odotin hetken (tosi lyhyen hetken) hiivein ulos huoneesta ja niinpä vain neiti jäi nukkumaan. Kyse olikin siis siitä, että neiti näkin kun äiti lähti huoneesta. Nyt kun tällä systeemillä hän ei sitä näe, niin jää kiltisti omaan sänkyyn nukkumaan ja nukkuu koko yön (11-12h) kiltisti ja aamulla herää naama korvissa kikattaen.. =)
Tsemppiä ja voimia! Tiedän kokemuksesta miten rasittavaan on kun lapsi tappelee untansa vastaan ja siellä vieressä on seisottava..
Meilläkin neiti iltaisin oli ihan kuitti kun sänkyyn vein, mutta kun silmät meinasivat painua kiinni niin sitten oli joko potkittava jaloilla patjaan tai taputettava patjaa että silmät pysyvät auki. Kyllä on kumma kun väsyttää niin ei voi antaa unen tulla.. =)
Toivottavasti olet joistakin vastauksista saanut hyviä vinkkejä, ja toivottavasti teillekin löytyy omat niksit miten nukahtaminen palaa " normaaliksi" .
Mulla on 1 v 2 kk ikäinen tyttö! Illalla saattaa mennä hyvinkin kauan, että nukahtaa vaikka ois kuinka väsynyt. Tähän lienee jotain vaikutusta myös juuri löytyneellä " omalla tahdolla" . Ei voi antaa periksi nukahtamiselle vaikka kuinka väsyttäisi. Tähän asti siis tyttö on nukahtanut omia aikojaan omaan sänkyynsä.
Meillä kaikkein parhaaksi keinoksi silti on todettu, että viedään sänkyynsä (jatkettavaan, joka on ympäröity keittiötuoleilla, ettei pääse sieltä pois) ja toivotetaan hyvät yöt, pupu kainaloon, valot pois ja ovi kiinni ja itse siis lähdetään myös pois huoneesta. Lapsi itkee ja märisee hetken, mutta nukahtaa lopulta. Joskus tähän menee 2 minuuttia ja joskus yli puolikin tuntia.
Kaikkein pahin virhe meillä on jäädä sinne huoneeseen lapsen kanssa. Silloin tuo vaan villiintyy enemmän. Mitä tahansa tekeekin, laulaa, silittelee, pitelee kädestä jne, niin on vaan, että " jee jee" kun siellä on joku paikalla. Jos lähdemme pois, niin ei se siellä jaksa kauaakaan omaa showtaan pitää kun jo tajuaa, että väsyttää ja alkaa nukkumaan.
Meillä on myös kohta 3-vuotias esikoinen, jonka kanssa teimme sen virheen, että opetimme nukuttamiselle. Siis menimme huoneeseen ja istuimme sängyn vieressä ja pidimme kädestä ja hyräilimme jne jne... Ja tämä alkoi silloin reilu 1-v iässä ja nyt vieläkin joudumme nukuttamaan hänet, koska ei osaa sitä itse. Toista kertaa meillä ei tätä virhettä tehdä! Sen sanon. Ensin se saattaa kuulostaa julmalta, että joutuu pieni parka muka nukahtamaan itsekseen, mutta totuus on, että kun sitä jatkuu vuodesta toiseen, niin se on ainoastaan RASITTAVAA, eikä lapsi sitä oikeasti tarvitse!!!