Voiko mielestäsi puuttua sukulaisten lapsenkasvatukseen? Ja miten tehdä se?
Tämä kysymys on eilisen mieheni siskon (onko käly oikea termi?) perheen vierailun satoa.
Meillä on lähes saman ikäiset esikoiset. Kälyni tytär on 3 kuukautta vanhempi kuin meidän tyttö eli 2v 9 kk ja lisäksi molemmilla on alle vuoden ikäiset vauvat. Heidän esikoisensa on minun ja mieheni kummityttö, joten toisaalta tunnen olevani jonkin verran vastuussa myös hänen kasvatuksestaan. Ongelma lyhykäisyydessään on se, että heillä käytetään fyysisiä kurituskeinoja; luunappeja, tukistusta ja pepulle läimäisyjä. Eilenkin kun he olivat meillä kylässä kummityttöni sai kahdesti tukkapöllyä syystä, että hän otti meidän tytön käsistä lelun eikä antanut sitä takaisin ja siksi, että hän kävi räpläämässä telkkaria, vaikka hänen isänsä kielsi. Lisäksi hän sai luunapin ainakin kolmesti kahvipöydässä kun kurkotteli ja " sotki" (= läikytti mehua) ja kunnon läimäyksen pepulle kun hän vahingossa " jyräsi" pikkuveljensä.
En eilen pystynyt pitämään suutani kahvipöydässä kiinni vaan kyseenalaistin aika vahvasti heidän kasvatusmetodinsa. Sain en-niin-kauniin-kehoituksen pitää huolta omista asioistani. Heillä ei kuulemma muut keinot tepsi minkä kyllä kovasti kyseen alaistan.
Kysynkin nyt teiltä mitä ihmettä voisin tehdä tässä tilanteessa? Mieheni soitti jo eilen äidilleen ja jutteli hänen kanssaan ja anoppi lupasikin ottaa asian puheeksi. Ajattelin jo, että laitan pari jaksoa " Pikku enkeleitä" nauhalle ja lahjoitan sen heille tai ostan joululahjaksi jonkun kasvatus aiheisen kirjan.
Kommentit (14)
Tietenkin kun on kyse jopa lapsen lyömisestä/läimäyttelystä niin asiaan pitäisi voida puuttua enemmän mutta vaarana on se että teidät ja miehenne poistetaan koko heidän elämästä ja se olisi sääli.
Oma ehdotukseni on että yritättä miettiä muita keinoja toimia tilanteessa, meillä kaveri piirissä pidetään tyttöjen iltoja joissa jutellaan aina siinnä pelailun ja syömisen lomassa jostain ihan kunnon aiheesta milloin uhmaikäisen toimista ja mietitään miten olisi hyvä reakoida uhmisteluihin tai miehistä ja heidän osallistumiseataan lapsiperheen arkeen. Kukaan ei oleta että toinen kauheasti muuttaisi tapojaan mutta aina noista tuokioista saa ideoita joita voi yrittää kokeilla. Meillä on nyt joku alustanut aihetta esim. jollain lehti jutulla tai keskustelu on lähtenyt käyntiin jonkin tv-ohjelman pohjalta.
Ota selvää olisiko taustalla vaan väsymystä tai muuta stressiä vaikka rahahuolia, lasten sairastelua tms. ? Yritä olla tuomitsematta tai sanoa että te olette huonoja vanhempia kun teette noin. Usein tukistaminen, luunapit ym. alkaa siitä kun on kerran kokeiltu ja se on ollut helppo keino saada lapsi tottelemaan. Luunapit toimii tiettyyn pisteeseen asti jonka jälkeen niissä ei ole mitään tehoa ja on siirryttävä järeämpään kuritusmuotoon. Näin ainakin itse ajattelen. Ehkä voisi kysäistä että mitäs ajattelitte sitten seuraavaksi kokeilla kun pyllylle läimäyttelykään ei toimi enää jos lapsi on jo silloin iso ja pahimmassa tapauksessa pelkää vanhempiaan eikä osaa keskustelemaalla selvittää asioita niin mitäs teet? Lapsi myös oppii että asiat selvitetään aina väkivallalla ja turvautuu siihen myöhemmin päiväkodissa ja koulussa sitten onkin isot ongelmat pian käsillä.
Tämä sama on huutamisen kanssa minä korotan helposti ääntäni melko pienistäkin asiasta ja nyt ollaan siinnä pisteessä että vaikka huudan kuinka kovaa tahansa se ei tehoa. Mutta kun tapaa on yli 6v jo toteuttanut on siitä todella vaikea päästä eroon. Tosin huutamiseen tuskin on kukaan vielä kuollut toisin on väkivallan kanssa.
Jokainen noormaali äänellä hoidettu tilanne on kuitenkin plussaa ja ekhä sitä sitten jonain päivänä on seesteinen ja rauhallinen vanhempi lapsilleen (tai sitten ei).
Tsemmpiä suurten kysymysten äärelle toivottavasti saat jotain ideoita.
ja aika mietoja vastauksia täällä. Johtuuko siitä, että täällä kirjoitetaan nikeillä.
EIhän lasta kohtaan saa noin käyttäytyä eikö se lue jo laissa. Haluatko todella edes nähdä tuollaista käytöstä kotonasi?? Tai että lapsesi näkevät sitä tai joutuvat sen kohteeksi?
Saako vielä kysyä, että mikä oli tämän rouvan ja herran koulutus. käsittääkseni nuo kasvatusmetodit ovat nykyään harvinaisia (toivottavasti) enkä ole niittä missään nähnyt..
Mutta nuo kommentit ovat kyllä sinällään totta, että välit menevät helposti poikki, jos jostain alkaa sanomaan, mutta mielestäni tämä on sellainen asia (lähes ainoa), josta voi toiselle vanhemmalle sanoa.. Mielestäni aika räikeä loukkaus pientä lasta kohtaan ja opettaa paljon muutakin kuin " nättiä" käyttäytymistä. :(
Ohimennen voi kertoa jostakin oman lapsen tekosesta ja kertoa, miten siitä selvittiin. Tyyliin: " Meillä kun x löi pikkusiskoa, laitoin aina systemaattisesti nurkkaan" . Meillä nimittäin tämä metodi on toiminut (tosin poika jo 4v.).
Ja voi mainita, että muutaman päivänä kun näin toimittiin aina, kun vastaavaa tapahtui, niin kys. touhu loppui /tai ainakin väheni. Mutta tämä kannattaa mainita jossain muussa tilanteessa kuin silloin, kun vanhemmat ovat juuri kurittaneet lastaan.
Usein voi auttaa myös se, että näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä, kuinka homman, " ojennuksen" voi hoitaa fiksumminkin.
Olen itse joskus käyttänyt luunappia (olkoon vaikka kuinka laissa kielletty), mutta siirryin nurkkaanlaittamisee, koska totesin sen tehoavan paremmin. Enää ei sitä tarvita kuin aniharvoin. Säännöt ovat selkeät ja lapsi on ne oppinut.
Hurjalta tuntuu luunapit tilanteessa, jossa lapsi tahattomasti esim. sotkee pöytäliinan, kuten kerroit! Eri asia on tahallinen kiusanteko tai toisen satuttaminen tms., silloin kuuluu asiaan ojentaa lasta (ei tosin älttämättä luunapilla!), muttei siitä, että mehua kaatuu vahingossa.
Ja lapsen ikä olisi aina huomioitava, kun ojentaa - tavalla tai toisella.
Sinuna en lähtisi silti kälyäsi " opettamaan" , voi mennä pahasti sukset ristiin ja jopa välit kummityttöön. Mutta vaivihkainen vihjaus tai muu sellainen. Mutta jos pahaksi äityy, niin...
Monasti voi kyllä auttaa äidin ja tyttären ohimennen käyty keskustelu, riippuen väleistä. Mutta jos kotona on ollut samat metodit, niin niistä voi olla vaikea luopua, jos ei muuta mallia ole saanut. Olen oppinut omalta äidiltäni monta niksiä, kun olen seurannut hänen tapaansa hoitaa " kriisitilanteet" lastenlapsiensa kanssa. Osaa käytän, osaa en. Minä luotan siis esimerkin voimaan.
Se kuri ei saa olla nyky maailmassa ja mimmosia niistä on tullut (en yleistä). Käyvät ryyppäämässä ja harrastamassa irtosuhteita. Ennen kunnioitettii vanhempia, nyt niille haistatellaa paskat.
Luunappi mun mielestä ei kuulu nyky kasvatukseen, mutta kyllä tukasta saa ottaa, tosin ei liian helposti. Eikä se läpsiminenkää ole hyvästä. Jos sun mielestä kälysi käytös on huonoa, ota yhteys sosiaaliviranomaisiin ja kato tekeekö ne asialle jotain vain nauraako ne sulle päin naamaa.
että jos sulle sanotaan, että muut keinot ei tepsi, niin sitten pitää uskoa/jättää asia siihen. Sitten voi kyseenalaistaa, jos elää kyseisen lapsen kanssa (24h/vrk) ja oikeasti tietää ja tuntee tämän.
En nyt ota kantaa fyysiseen kuritukseen millään lailla, vaan vastaukseni tulee ihan siltä pohjalta, että minun äitini " tietää" mua paremmin, miten lastani pitäisi hoitaa (vaikka siis viettää lapsen kanssa aikaa vain silloin tällöin).
Ja hän siis ihan suoraan ottaa puheeksi, että teidän ei pidä tehdä näin ja näin, vaan näin, vaikka meillä on tietyt syyt, miksi toimimme tietyillä tavoilla ja homma toimii hienosti... Me vanhempina tunnemme lapsemme ja tiedämme, mikä on parasta.
Sä olet nyt kommentoinut ja ehdottaisin asian jättämistä siihen, jos haluat näihin ihmisiin olla jossain väleissä. Kantasi olet ilmoittanut ja se on varmasti herättänyt keskustelua ja pohdintaa tässä perheessä...
T: MrsH
Naapurini lapsia kuritetaan noin, tosin ei ehkä ihan noin helposti kuin kuvaamassasi tilanteessa. Naapuri kertoo aina näitä juttuja minulle, vaikka tietää, että itse vain huudan (kun kaksoset eivät tottele lainkaan ja oma pinna kiristyy) ja ruumiillista kuritusta vastustan. Molempien lapsilla oli ongelmana toisen lapsen pureminen. Naapuri sanoi, että hänen miehensäkin puri 1v lastaan takaisin, että tajuaa mitä tekee. En tiedä, ymmärsikö asian niin kuin halusin, mutta vastasin, että oppiiko 1v että toista lasta ei saa purra vaan sen että isä on kamala ja puree häntä??? Monet kurittavat ruumiillisesti itse hermostuessaan tilanteeseen ja kiukuspäissään antavat luunappeja muka lapsen parhaaksi, vaikka tosiasiassa moni tekee sen omassa kiihkossaan. Itse olen sen verran tulinen ihminen, että olemme miehemme kanssa sopineet nollarajan ruumiilliseen kuritukseen. Paras vaihtoehto kiivaalle vanhemmalle... En tiedä, miten sinun tulisi toimia, mutta en kyllä ihmettele, että olet omassa kodissasi noin kommentoinut. Kirjan jättäisin ehkä omaksi parhaaksesi ostamatta.
Kuten moni muu on sanonut, niin saat kyllä sodan aikaiseksi, jos/kun puutut asiaan. Lastenkasvatus on aika arka asia useimmille vanhemmille. Ja varsinkin jos keinot ovat fyysisiä.
Itse (kuten joku muukin täällä) hermostun helposti ja pojan uhma on välillä vaikeasti käsiteltävä asia, vaikka hän tällä hetkellä (2v) onkin kohtuullisen helposti käsiteltävä, onneksi. Muutamilla tutuilla on pahempia samanikäisiä enkä ymmärrä miten heidän pinna kestää =)
Lapsen fyysinen kurittaminen on kuitenkin lailla kielletty ja ihan toisaalta oikein. Itse tosin olen saanut kokea erilaisen kasvatuksen, enkä ole siitä traumoja saanut. On eri asia tietenkin millä tasolla fyysistä kuritusta antaa. Itsekin saatan " nipata" poikaa, mutta nykyään tuntuu tehoavan jo se, että sanon että " jos et nyt tottele niin äiti nippaa" (ja tämä siis yleensä sen jälkeen kun on 2-3 kertaa kielletty eikä sana mene perille).
Kuvaamassasi tilanteessa ei mielestäni ollut mitään syytä käyttää fyysistä kuritusta. Lelun käsistäottaminen, telkkarin räplääminen ja varsinkaan mehun läikyttäminen ei ole kuolemanvakavia asioita, joissa mielestäni mikään pahempi rangaistus on paikallaan. Pikkuveljen jyrääminen on vakavampi riippuen siitä miten se tapahtui. Eli oliko vahinko, oliko veli vaarassa satuttaa itsensä pahasti jne.
On paljon mahdollista, ettei heillä muut keinot tepsi. Siis kun ovat aloittaneet fyysisen reitin niin sitähän sitten yleensä mennään. Vaikea neuvoa, mutta koska he hermostuvat noin pelkästä huomautuksesta niin todella on kyseessä jo ongelma. Voisin kuvitella, että heillä olisi halua muuhunkin, mutta eivät enää jaksa - itse ainakin poden huonoa omaatuntoa jos nippaan poikaa, että eikö tähänkin tilanteeseen olisi ollut muuta ratkaisua... eli varmaan, kuten joku muu sanoi, fyysinen rangaistus on helppo, koska sillä yleensä on vaikutusta. Jostain " oppaasta" (en muista nimeä) luin juuri, että vanhemmuus ja lapsen kunnioitus on silloin menetetty kun aletaan käyttää fyysisiä keinoja. Näin varmaan on.
Vastauksena kysymykseesi, yrittäisin hienovaraisesti ohjailla äitiä juuri täällä mainituin keinoin: " katsoppas minkä kirjan sain juuri lahjaksi, oli tosi hyvä, haluatko lukea" jne. Suoraan joululahjaksi jonkun kasvatusoppaan antamista välttäisin, varsinkin kun olet heidän menetelmiään parjannut - saattaa jäädä lukematta!
Tässä on nyt ollut vähän aikaa miettiä näitä asioita ja taitaa olla niin, että kovin radikaalisti ei kannata puuttua. Seuraavan kerran kun näemme yritän johdatella puhetta kurinpitoon. Olen miettinyt myös synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuutta kälyni kohdalla kun minusta tämä tilanne on tässä pikkuhiljaa mennyt koko ajan " huonommaksi" . Asumme samassa kaupungissa, mutta näemme aika harvoin kuitenkin koska he eivät jaksa lähteä kyläilemään tai pyytää vieraita. En tiedä. Anoppi ottaa joka tapauksessa lapset luokseen ensi viikonlopuksi ja kälyni lähtee miehensä kanssa laivalle. Jospa pieni irtiotto rauhoittaisi tilannetta.
..ja tuloksena onn siis pojat jotka eivät tottele mitään. Isä paiskoo poikia miten sattuu ja huutaa vaikka keskellä kauppaa että " saatanan hullut nyt lopetatte tai..." . Joskus vanhempien ollessa asumuserossa isä myös antoi pojille piiskaa ja tästä sanoin kyllä äidille suoraan että sen on loputtava!
Minua ja sisaruksiani ei ole ikinä fyysisesti rangaistu millään tavalla ja nätisti ollaan esimerkiksi kylässä aina osattu olla. Vahingosta rankaisua en ymmärrä millään keinolla.
Ja voin vielä sanoa eräänä pointtina että minä olen joskus n.12 vuotiaana lyönyt useamman vuoden nuorempia sisaruksiani kun eivät minua " totelleet" ja yhä muistavat miten aina pelotti se jos lyön. Eli eipä tulisi mieleenkään lastani lyödä. Pelko vanhempia kohtaan ei ole normaalia vaan kunnioitus. On nyt huono omatunto noista sisarusten lyönneistä kun todella tajuan että heitä on oikeasti sattunut ja pelottanut.
Mielipiteesi on nyt ainakin huomioitu ja lakaistu pöydän alle.
Meidänkin kummityttö on käynyt vastaavan" tukkapöllyillä sivistyneeksi" - koulun vanhempiensa kanssa. Pahalta on tuntunut katsoa vierestä, joskus tämän äidin sisar on asiasta varovasti huomauttanut. No vanhemmat olivat käyttäytymisen suhteen tosi tarkkoja ja pikkumaisiakin alkuvuodet, mutta ovat nyt höllänneet tosi paljon(7v).
Tuo äidin puhuttelu ei ole kyllä hyvä juttu. Meillä on äidin kanssa hyvät välit, mutta aina kun äiti sotkeentuu lapsiemme kasvatukseen avaamalla suunsa pistän äidinkin siinä sivussa ojennukseen ja äidillä meneekin aina jokunen viikko asian nielemisessä.
Joka kerta tulee pieni pysyvä särö suhteeseemme. Arvostus alkaakin olla minun puoleltani vähän nollissa.
mutta mielestäni teet aivan oikein kun puutut. Tässä puhutaan paljon vanhempien väleistä ym. mutta tärkeintä lie pitää pikkuisten puolta, jotka ovat aivan puolustuskyvyttömiä ja viattomia sikäli, kun ovat aivan lapsosia.
En sitten millään usko, ettei lapsia voi kasvattaa ilman väkivaltaa. Missä taito loppuu, siinä väkivalta alkaa, sanovat vanhat hevosmiehetkin.
Aika kovalle ja fyysiselle rotille pienet rassut joutuu - tuollainen lastenkäsittely on mielestäni täysin epähyväksyttävää, ja olet osoittanut hyvää selkarankaa, kun olet siihen puuttunut.
Itse en anna omein lasteni katsella tv:n väkivaltaa, vielä vähemmän haluan heidän näkevän sitä livenä.
Pysy pienten puolella vain, jus suinkin pystyt. Keinoja ja diplomatiaa siinä kyllä saa miettiä, jotta saisi viestin perille ilman ilmiriitaa ja välirikkoa. Tsemppiä, ei ole helppo tilanne!
Kerro vaikka, että lapseen kohdistuva väkivalta on lailla kielletty. Eipä se väkivalta ihan äkkiä lopu, kun näitäkin vastauksia lukee - hyvä, että on lakiin kirjattu, jos edes jonkun vanhemman saisi miettimään käytöstään.
Järjettömän vaikea tilanne! En ymmärrä yhtään tuollaista lasten kasvatusta...mutta arvatenkin välirikko on lähellä, jos edes keskustelee asiasta.
Todennäköisesti en itse osaisi pitää syytäni kiinni edes riidan uhalla, mutta ottaisin asian puheeksi ollessani kahden kesken jommankumman vanhemman kanssa.
Jos vanhemmat hermostuivat jo pienestä huomautuksestasi, niin radikaalimmat tavat voivat nostattaa sodan. Lasten kasvatus on kovin arka aihe ja kannattaa arvostella varovasti toisten kasvatustapoja. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että kovin helposti, kirjoituksesti perusteella, kälysi käyttää ruumiillista kuritusta.
Kun olet heidän kanssaan tekemisissä, niin onko omalle esikoisellesi sattunut samankaltaisia asioita? Esim. onko esikoisesi ' jyrännyt' kuopuksenne? Onko kälysin nähnyt miten teillä lasta ojenneteen vastaavissa tilanteissa?
Voi tulla ikävä konflikti kun anoppisi ottaa tyttärensä puhutteluun. Sikäli heidän välinsä ovat hyvät, niin lopputuloskin voi olla hyvä. Itse en kyllä lähtisi kälyä neuvomaan, elleivät välimme olisi todella hyvät. Kasvatuskirja joululahjaksi tuossa tilanteessa voi nostaa vaan pahaa verta. Paremminkin voisit itse lukea jonkun kirjan ja suositella sitä sitten kälylle ohimennen (' luin tosi hyvän kirjan, josta sain paljon hyviä vinkkejä lastenkasvatukseen... siinä kirjassa neuvottiin tämmöinen ja tuommoinen rangaistustapa, jota olen ajatellut kokeilla lapselleni...' )
Joskus se sotakin voi olla hyväksi, sikäli kälysi on tottunut siihen, että asiat käsitellään loppuun. Ja heidän lastensa kannalta on hyvä että puutut asiaan, mutta muista tehdä se varovasti etteivät välinne katkea.