>*v*< HELMIPÖLLÖJEN HELMIKUU >*v*<

Mutta oli pakko tulla toivottamaan tsemppiä Miikulille loppukoitokseen! (ja toki teille muillekin..) Lokakuisissahan oltiin alunperin. Uskomattoman nopeesti on aika mennyt, sulla on ihan pian (ellei jo ole) nyytti sylissä ja tuo meidän poitsu on viikon päästä 4kk!

Luin teidän tammikuun pinosta että pohdiskelit rintapumpun hommaamista. Meillä aventin käsikäyttöinen pelasti imetyksen, kun Onni ei jaksanut alussa imeä kunnolla. Sillä sain pidettyä maidon tuotannon yllä. Onni tosin syntyikin 3 vkoa etuajassa eikä jaksanut pienuutensa takia imeä tarpeeksi tehokkaasti.

No jokatapauksessa, ihanaa vauva-aikaa teidän perheelle!!

-mingu

Huiskikselle kiitos HELMIKUUN, meidän kuun pinon avauksesta ja pöllöjen suojelusta :) Samanlaiset on mietteet täälläkin... Just eilen fiilistelin, että voi kun vauvalla olis kans punaiset hiukset, kun tykkään miehen punaisesta väristä niin. Yöt menee tosi vaihtelevasti. Viime yönä kun nukuttiin ikkuna auki, nukuin koko yön vaan kahdella vessakäynnillä ja omassa sängyssä. Mut lonkat huutaa kans hoosiannaa kääntyessä ihan niinkuin Huiskiksellakin.



Missäs Miikuli luuraa? Ei kai oli synnärille lähtenyt ryökäle ilmoittamatta?



Viikonloppu meni taas kuin vilauksessa. Jätettiin lauantaina tuparit väliin (mies oli kuulemma viestittänyt kavereilleen, että vaimo on liian raskaana lähtemään..ITSE ei jaksanut lähteä! :) ja pelattiin la- ja sunnuntai-illat Playstation 3:lla Sims 2:sta. Mä tykkään siitä pelistä ihan sikana ja nyt täytyy pelata, kun vielä ehtii. Pian tässäkin taloudessa on niin tiukka työnantaja, että lakisääteisistä tauoista ei uskalla puhuakaan. Sunnuntaina käytiin meidän suosikkiravintolassa syömässä. Vaikka söin tosi tulista ruokaa, illalla närästi ihmeen vähän. Ihanaa kuitenkin oli, että hyvänmakuisella voimakkaasti maustetulla ruoalla lähti hetkeksi sekä päänsärky että nenän tukkoisuus. Liian harvoin onkin viime aikoina maistunut kunnon ruoka. Olen enimmäkseen elänyt hedelmillä, pullalla ja rahkalla. Illalla kävi kaveri vielä kylässä katselemassa hääkuvia ja näyttämässä omiaan (oltiin ristiin kaasot toisillemme 2005 ja 2006). Oli ihana muistella niitäkin aikoja.



( . )Täälläkin alkaa tapahtua. Heräsin aamulla n. klo 7 menkkakipuihin ja siihen, että vauva työnsi jaloillaan itseään alaspäin ottaen vauhtia kylkiluista. Tunnin verran kärvistelin sängyssä kipuillen. Yritin ensin löytää hyvää asentoa ja lämmittää kädellä alavatsaa. Mies heräsi lopulta mun liikehdintään ja auttoi lämmittämällä vartalollaan selkää ja pitämällä kättään vatsalla, kun mun oman käden lämpö ei riittänyt. Miehen noustessa ylös venyttelemään joskus puolen tunnin päästä, kääriydyin meidän molempien peittoihin ja katselin kellosta, että kipuaalto tuli noin 10 minuutin välein (ei kovettanut vatsaa, vaan oli ihan tavallista menkkakipua alamahalla ja selässä) ja kesti reilut kaksi minuuttia kerrallaan (siis se pahin vaihe). Jossain vaiheessa kivut laantuivat ja nukahdin. Heräsin lähes kivuttomana (alavatsa on arka) noin klo 9. Yllätyin itse siitä, miten olo oli koko ajan tosi rauhallinen ja rento...jopa niin rento, että tosiaan nukahdin.



Just ennen yhtätoista kävin sitten neuvolassa. Päänsärkyä valittelin terkkarille, mutta käski vaan syödä enemmän Panadolia. Tässä vielä käynnin tulokset numeroina:



rv 37+5

Painoa +117g/viikko, yht 11,5 kg

Ei turvotusta

Verenpaine 130/72 (viime viikolla 114/82)

Pissa puhdas

HB ei mitattu (viime viikolla 137 ilman lisärautaa)

Kohdunpohjan korkeus 33 (viime viikolla 34, eli NK on aloittanut laskeutumisen)

Lapsiveden määrä normaali

Painoarvio 3400g

Raivotarjonta (terkkari tutki kyllä kauan ja hartaasti, löysi sitten pepun navan vasemmalta puolelta. Pää liikkuu vielä eli ei ole kiinnittynyt)

Sydämen syke 144

Liikkeet ++



Seuraavan kerran neuvolaan ensi maanantaina samaan aikaan.



Nyt vaan Panadolia kehiin, muutama mandariini napaan ja pää petiin. Jos vaikka lähtis toi pääsykoekirja unikaveriksi. Ei sen kummempia suunnitelmia tälle päivälle tai viikolle. Huomenna on jo miehen veikkaama synnytyspäivä...



Nonna ja NK rv 37+5

Vautsi, Nonnalla kuulostaa olevan tositoimet kohta edessä. Ihan rupes jännittämään täälläkin. Mulla ei oo vielä tuollaisia menkkamaisia kipuja ollutkaan. Oliko ne samanlaisia kipuasteeltaan kuin menkkakivut vai potenssiin jotain?



Voi että jännää. Vähiin tää aika käy, ennen kun loppuu.



Jäin muuten ihmettelemään Nonnan viestissä sitä et sun terkkari tekee painoarvion ja arvioi jotenkin lapsiveden määrän. Miten ihmeessä se sen tekee? Meidän neuvolassa ei kyllä oo moisesta kuultukaan.



Mulla on edelleen verenpainetta, huomenna meen taas neuvolaan sitä mittauttaan. Ahkerasti oon kotonakin mittaillut. Su tuli huippulukemat 149/93. Muuten ollut aika maltillista 120/83-linjaa.



Joo, nää kestovaipat on kyllä aika mielenkiintoinen juttu. Tuntuu välillä olevan sellainen vaihtoehtojen viidakko etten vieläkään tiedä mikä niistä vaihtoehdoista olis oma juttu. Ostin Vaippavipinöistä muutaman täyttövaipan (ei taida olla oikea termi) ja pari lisäimua. Testataan niillä alkuun. Villaiset kuulostivat kyllä aika toimivilta myös. Riittääkös niihin pelkkä harso?



Täällä toimii sellainen vaippalainaamo josta saa 5 eurolla 12 päiväksi ison kasan vaippoja testattavaksi. Ei paha, pääse ainakin kaikkia malleja testaamaan. Harkitsin tuotakin vaihtoehtoa.



Mulla on alkanut tulla sellainen tunne et tää loppuvaihe ei lopu ollenkaan. Kepponen tuntuu viihtyvän yksiössään ihan mainiosti eikä korvaansa lotkauta vaikka isä joka ilta toivoo sitä tänne maailmaan. Kun ei oo niitä suppareitakaan niin ei tunnu siltä et lähtö ois lähellä.



Onneksi ne on kaikki sieltä ennemmin tai myöhemmin ulos tullut, tavalla tai toisella :)



Vointeja ja jaksamisia viime hetkiin

S + Kepponen 38+4

Ei täällä olla vielä lähelläkään tositoimia...laskeutumista ilmeisesti ainoastaan tapahtumassa. Menkkakipuja oli illallakin. Ja ihan kipuluokaltaan samanlaisia kuin kunnon ekan vuotopäivän menkkakivut (mulla ainakin on aina olleet aika kamalat). En silti vielä lääkinnyt. Ja loppuivat tunnissa. Mut alamaha jää tosi aran tuntuiseksi niistä. Yölläkin kylkeä kääntäessä huomaa.



Mulla on ainakin neuvolakortissakin sarakkeet lapsiveden määrälle (merkataan vain N jos on normaali). Terveyskeskuslääkäri teki viime viikolla ekan painoarvion 3300g pyynnöstäni (ei kirjannut sitä korttiin), mutta tällä viikolla tosiaan terkkarikin kokeili vauvaa oikein kunnolla, tunnusteli, missä mikin osa on ja sitten korttia täytellessään sanoi, että arvioi vauvan painavan nyt 3400g. Yllätys oli mullekin, et käsikopelolla arvioi.



Kestoista vielä: mulla on siis harsoja tuhottomasti ja niiden lisäksi muutama kuori+sisävaippa -yhdistelmä (äitiyspakkauksessa tulleen kaltaisia) Nallekarkin muita hoitajia ajatellen. Harsoilla, kuivaliinalla tai riisipaperilla ja villahousuilla ajateltiin mennä alkuvaihe (maitokakkavaiheessa pitäis riittää) ja sitten kun niistä rupee tulemaan läpi, saan kaverilta bambuisia lisäimuja. Katsotaan sitten, mitä seuraavaksi.



Täällä kanssa tuntuu loppuvaihe pitkältä, mutta tuonne odotuspuolelle kirjoittelinkin jo, että kun niin kauan odotettiin Nallekarkin odotusta, olen rauhoittanut itseni ajattelemaan, että hän tulee, kun hänen aikansa on. Vauva-lehden laskurikin sanoo mun mielestä niin kauniisti, että " vauvasi syntymään on juuri niin monta päivää kuin hän vielä kehittymiseensä tarvitsee." Ja kyllähän nuo terveydenhuoltoalan ammattilaiset aika tiiviisti mun ohellani seuraavat vauvan ja äidin hyvinvointia ja uskon, et jos heistä alkaa tuntua, että vauvan ei ole enää hyvä olla kohdussa, tietävät kyllä keinot sen sieltä " ulkoistamiseen" :)



Tänään on meilläkin päivä, jota mies on veikkaillut Nallekarkin syntymäpäiväksi. Vatsa on toiminut koko päivän ihmeen hyvin (vasta 3 kertaa olen käynyt isolla asialla), mutta supistuksia oli aamulla yksi kivulias ja nyt päivällä pari kivutonta kauppareissun yhteydessä. Tuskin siis tänään ollaan mihinkään lähdössä.



Päivä kerrallaan eteenpäin. Eiköhän viimeistään 4 viikon kuluttua meillä kaikilla ole nyytti sylissä. Tässä on kuitenkin odotettu jo melkein kymmenen kertainen viikkomäärä... :)



Nonna ja Nallekarkki rv 37+6

Miikuli päässyt nyytinhakuretkelle, kun ei ole hetkeen hänestä kuulunut? Jos, niin toivotaan että kaikki menee hyvin ja mahdollisimman helposti! Tulehan ilmoittelemaan itsestäsi, kun ehdit!



Muut vielä kärvistellään. Jännä, kun tähän saakka aika on mennyt tosi nopeasti, nyt ei enää meinaa kulua millään. Sitä niin toivoisi jo pääsevänsä näkemään pienokaisensa. Mutta toden totta, vauva tulee kunhan aika on ja hän on siihen valmis. Maksimissaan viikoja ei enää ole montaa. Ja ollaanhan me tähänkin saakka jaksettu odotella! Kuka mitenkin pitkään...



Minä piipahdin neuvolassa taas. Siellä sanoivat, että kaikki on mallillaan. Vauva on kiinnittyneenä lantioon, kuten jo pidemmän aikaa ollut. Koska peppua jatkuu niin ylös, aiheuttaa se kai ajoittaisen oksentamisen ja tunteen ettei ruoka mene eteenpäin. Paineet ok, pissa puhdas, sydänäänet hyvät. Joten ei muuta kun odotellaan, viikon päästä taas uusi neuvola.



Eipä kai mitään muuta jutusteltavaa tällä erää. Jännityksellä odotamme, kuka lähtee seuraavana laitokselle..



Huiskis 39+3

Heippis!



Eipä tosiaan oo vähään aikaan Miikulista kuulunut... Hmm... Oisko tosiaan jo odotus loppunut. Voi jänskää. Oliskin meistä ensimmäinen ykkösen saaja :)



Totta virkatte että kyllä se tyyppi sieltä tulee juuri oikealla ajalla. Mulla vaan on toi kärsivällisyyskasvatus vielä kesken. Tässä loppuajassa yhdistyy ne kaksi asiaa jotka on mulle kaikkein vaikeinta ollut aina: odottaminen ja lepääminen. :))



Käytiin eilen neuvolassa ja nyt oli täti sitä mieltä et ei enää tarvi verenpainetta seurailla. Nousu lienee normaalia loppuaikaan kuuluvaa nousua. Neuvolassa mitatut arvot olivat jälleen kotimittauksia korkeammat; 142/93 ja 131/90.

Käsikopelon jälkeen sanoi että on iso kaveri masussa ja saisi jo syntyä. Tuli paniikki et mikä mammutti siellä nyt asuu ja mahtuuko se pois.



On se kumma et sitä saa paniikin kehitettyä ittelleen puolesta sanasta. Mut alkaa toi maha oleen sen kokonen et kun peilin ohi kulkee niin tulee tunne et miten ihmeessä sen saa sieltä pihalle.



Mut muuten Kepposella oli taas napakat sydänäänet. Kaveri veteli sikeitä koko neuvolakäynnin ajan eikä häiriintynyt edes kopeloinnista. Yleensä on loukkaantunut siitä et tullaan häiriköimään toisen " rauhais" eloa.



Nyt oli kyllä tosi omanapainen viesti.



Jatketaan odottelua ja jännitystä. Kukahan seuraavaksi ehtii mammautumaan? Hihii!



Vointeja

Sondras ja uninen Kepponen 38+6

Jeps...Miikuli taitaa olla nyyttinsä lunastanut, kun ei täällä näy huhuiluista huolimatta. Huiskiksenkin tilanne kuulosti hyvältä. Kyllä se sieltä kohta ulos tulee...Eikö sulla Sondraskaan varmaan enää kauan mene verenpaineiden noususta ja Kepposen koosta päätellen...Mäkin voisin jo ottaa tyypin mahan ulkoiseen elämään mielihyvin. Kateellisena lueskelen vauvautuneiden kuulumisia (vaikkei ne aina niin positiivisia olekaan; synnytyskipuja ja valvomisia, mutten mitään muuta ole odottanutkaan, realismia lähinnä). Tuntuu, ettei meidän vuoro tule IKINÄ. Edelleen on sellainen olo, et " kaikille muille tulee vauva paitsi meille" . Samaa tuntemusta on tunnettu viimeiset neljä vuotta ja vaikka nyt eräpäivä on enää muutaman viikon päässä, olo on silti ihan sama.



Mies silittelee mun masua iltaisin ja huokailee sille, että " tulisit Pumpsu-kulta jo ulos" . Liikkeet on alkaneet sattua ihan toden teolla ja aiempi ilo niistä on vaihtunut toiveeseen " rauhottuis jo nyt ennen syntymää" . Peppu tuntuu edelleen navan korkeudella ja korkeammallakin, joten tuskin on Nallekarkki tajunnut edelleenkään, mitä kautta ulos tullaan. Hengittäminen on edelleen kohtuullisen työlästä ja pystyasennossa tuntuu, että vatsa repeää rintojen alta. Makuullani sohvalla enimmäkseen viihdyn siis Eilen alkoi särkeä lonkkia, joten jotain toivoa sentään laskeutumisesta on.



Paniikkia pukkaa täälläkin. Nallekarkki on neuvolassa arvioitu aika pieneksi/keskikokoiseksi, ei miksikään jätiksi ( vaan 3,5 kg nyt), eli itse synnyttäminen ei pelota. Eniten mua pelottaa ajatus siitä, että joudutaan viime viikon kaltaisessa epäkypsässä tilanteessa käynnistykseen yliaikaisina (eli Nallekarkki ei tulekaan tajuamaan, että mitä kautta ulos pitäisi tulla) ja sen tähden menetetään mahdollisuus synnyttää Haikaranpesässä. Kaikkein pahimpana synnytystä koskevana pelkona mulla on, että menetetään mahdollisuus perhehuoneeseen. Kuten jo aiemmin olen sanonut, mulla on tosi huonoja kokemuksia sairaalasta ja tukihenkilön puuttuminen yhteydessä jonkun täysin vieraan ihmisen kanssa jaettuun huoneeseen, jossa ramppaa jatkuvasti vieraita ihmisiä saa mut jo valmiiksi paniikkiin. Tiedän, etten osaa nukkua ollenkaan sellaisessa tilanteessa ja nukkumattomuus ei todellakaan ole hyvä mun terveydelleni (epilepsia). Nää kaikki pelot on vieläpä sellaisia, mihin kukaan ei voi vaikuttaa. Jos mua pelottais synnyttämiseen liittyvä kipu, ihana kätilö vois luvata mulle jo etukäteen, että " tottakai saat epiduraalin sillä siunaamalla sekunnilla kun astut sairaalan ovesta" mutta noita mun pelkäämiä asioitani kukaan ei voi poistaa. Se niissä varmaan just eniten pelottaakin. Ei auta muuta kuin toivoa, että jossain vaiheessa alkais itsestään tapahtua...mut mielellään tiistain jälkeen ja ennen kuun vaihdetta, kiitos :)



Mulla on huomenna neuvola. Edelleenkään ei ole synnytyksestä tädin kanssa puhuttu sanaakaan ja jollen itse ota puheeksi, tuskin puhutaankaan. Mitään esitietolomakkeita ei myöskään ole täytetty, eli jos Nallekarkille joudutaan antamaan hätäkaste, " oikea" nimi vedetään ihan hatusta siinä paikan päällä. Toivottavasti ei jouduta.



Viikonloppu on mennyt tiistaisiin pääsykokeeseen henkisesti ja fyysisesti valmistautuessa. Eilen käytiin tilaamassa miehelle uusi fillari Järvenpäästä Chebicistä työmatkoja varten (hitto, et nekin on kalliita, toikin melkein 2000¿), katsomassa Tempur -petauspatjaa sänkyyn (molemmilla on selkävaivoja ja meidän vanha petari on ihan aikansa elänyt) ja syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa oltiin melkein 8 vuotta sitten ensitreffeillä <3. Mä kävin vielä iltapäivällä naapurissa Satunallet -kutsuilla tuhlaamassa loppujakin vähiä rahojani. Illalla saunottiin ja pelattiin pleikkarilla SIMS2:sta (kun vielä voidaan). Päivän saldo: 0 sivua pääsykoekirjaa. Olkoon tuo sitä henkistä valmistautumista sitten :)



Tämän päivän olen sitten viettänyt tähän asti hyvin tiiviisti nenä kiinni kirjassa. Kai tää on sitä " hiljaa hyvä tulee, paniikissa parasta" -opiskelua, johon totuin jo varsinaisena opiskeluaikana. Kirja on kuitenkin onneksi tosi mielenkiintoinen. Käsittelee vertaissuhteiden (suhteiden samanikäisiin lapsiin, kahdenkeskeisten ystävyyssuhteiden ja kaveriporukkaan kuulumisen) yhteyttä sosiaaliseen kehitykseen

(koulussa pärjäämiseen ja aikuiselämän työelämään sopeutumiseen ja ylipäätänsä siihen, millainen ihmisestä isona tulee). Itse koulukiusattuna helposti samaistun kirjan testituloksiin. Toisaalta se helpottaa

asioiden muistamistakin, kun saa erilaisille ihmistyypeille " kasvot" omasta elämästä. Eli jos käy niin, että Nallekarkki päättää syntyä silloin, kun mun pitäisi olla väsäämässä koetta (eli tiistaina), olen ainakin saanut jotain itselleni lukemastani. Olen kyllä yrittänyt valistaa sitä olemaan tulematta juuri silloin.



Nyt pois täältä valittamasta, syömään ja hetkeksi takaisin kirjan pariin. Loppuilta meneekin partiojutuissa, lippukunnan vuosikokouksessa. Saapahan nähdä vähän muitakin naamoja kuin miehen naaman... :)



Nonna ja yksiöönsä kiintynyt Nallekarkki rv 38+4

On syntynyt pieni, äidin ja isin mielestä maailman suloisin, pikkutyttö! Lauantai-iltana, laskettunapäivänä, syntyi meidän prinsessa. Kaikki meni hyvin, pientä vuotelua lukuunottamatta. Hb nyt mulla matala, muuten kaikki voidaan hyvin. Vauva on ihana, äitiä itkettää onnesta.. Ja kaikesta muusta... Nyt siis kotiuduttu vauva-arkea ihmettelemään.



Tsemppiä muille viimemetreille. Ja vilkutuksia jo vauvautuneille. Myöhemmin, kun neidiltä ehtii ja takamus kestää kertoilen enemmän ja lueskelen uiden kuulumisia!



Huiskis ja pikkuneiti 3vrk

Kohtahan meidän pitää ruveta miettimään, että mihin me siirretään tää pöllöpino, kun kaikki alkaa olla jo nyytit kainalossa...



Täällä vielä odotellaan. Pääsykokeet on nyt ohi ja Nallekarkki saa tulla vaikka heti, jos siltä tuntuu. Malttia riittää kuitenkin vielä pienistä notkahduksista huolimatta.



Tänään leivon mud cakea palkkioksi uurastuksesta pääsykokeisiin ja illalla nautitaan fonduesta tuttavapariskunnan kanssa.



Mitäs Sondrakselle kuuluu?



Toivottavasti Miikulilla on kaikki hyvin, kun niin pitkään aikaan ole ole kuulunut mitään.



Nonna ja NK rv 39+0

Voi ihanaa, isot onnittelut Huiskikselle ja pikku-pimulle. Ihanaa et kaikki meni hyvin.



Voi hyvät hyssykät, eikö meitä oo kuin kaksi jäljellä?



Aika kiintynyt tää meidänkin urmas tuntuu olevan yksiöönsä. Ei sitten niin mitään merkkejä mistään poistulosta. Eilen tosin oli muutamia suppareita, mut ei nekään kipeitä. Liikkeet on aika mojovia. Tyyppi painaa menemään niin et maha heiluu puolelta toiselle. Ja sillä pitäis muka olla ahdasta! Ei tunnu tahtia haittaavan.



Hauskoja noi isit. Mun mies kans huhuilee iltaisin masulille et sais jo tulla :) Kyllä isää pitäisi totella. Kovasti on odotusta lähipiirissä kans. Kaikki kyselee koko ajan tuntemuksista ja voinnista :)



Nonnan pääsykoe-aiheet kuulostaa mielenkiintoisilta. Täytyy kyllä hattua nostaa et jaksat vielä viimeisillään tankata pääsykokeisiin. Itse ei tunnu saavan mitään aikaiseksi.



Nythän ne on pääsykokeet ohi? Miltä tuntui?



Voi Nonna-riepu noita pelkoja. Ei voi muuta kuin toivoa ja huokailla et näin ei kävis. Mitä tarkoitat ilman tukihlöä? Eikö mies pääse mukaan?



Mä ponkasen kohta neuvolaan. Tuli taas ahdistus painonnoususta, kun sitä on tosiaan jo lähellä 20 kg. Tosin iso osa on nyttemmin tullut nesteenä, mut kuitenkin hirveät lukemat. Ja silti samaan aikaan ihmiset ihmettelee kun ei näytä tulevan muuten lisää kuin toi pallomuodostelma mahan kohdalla. Outo yhtälö!



Pitäisi ommella vauvakopan suojus valmiiksi et olis Kepposelle sänky odottamassa. Mut ei oikein riitä intoa. Outoa kun ei jaksaisi mitään tehdä vaikka aikaa on. Ihan vihannesolo.



Mut jaksamisia Nonnalle odotukseen ja muille vauva-arkeen.

Palaillaan taas neuvolakuulumisiin, ellen sit jo palloile täällä ihan yksinäni...



sondras ja P Kepponen 39+5 (2 pvä laskettuun...)

Ihanaa, alkaa helmikuisten kasa pienentymään! Hirmuisesti myös onnenetoivotuksia viime metreille Nonna ja Sondras, teidän aikanne tulee vielä :-)))!



Täällä eletään tupla-arkea ja en olis kuvitellut sitä ihan näin rankaksi... tai en kuvitellut oikeastaan mitään etukäteen kun murehdin vain miten saan tytöt tähän maailmaan enkä miettinyt elämä sen jälkeen... Ollaan edelleen rempan takia anopilla peräkamarissa, oltu koko tyttöjen kotonaoloajan eli kohta 4 vk. Ei oikein ole sellaista omaa rauhaa... hyvä kyllä kun ruoka tulee valmiina pöytään ja on auttavia käsiä.



Tytöt ovat kovia valvottamaan yöllä, B-tyttö etenkin. Yleensä menee aamukolmeen ennen kuin B ummistaa silmiään. Päivisin nukkuvat melko hyvin. Viime yö oli suoraa huutoa, yleensä on sellaista ähinää ja käkinää ja levotonta liikehdintää, selvästi näkee että maha vaivaa. Viime yönä ei auttanut mikään, ei hyssyttelyt, tutit, ei mitkään. Tänään mennään vyöhyketerapiaan, jos sieltä saisi apua. Hyvää olen ko. terapeutista vaan kuullut. A tyttö nukkui viime yönä melkein 6 tuntia, ei herännyt syömään ja annettiin nukkua kun kerran uni maistui. Toissayönä hänkin osallistui valvontatalkoisiin :-). Kyllähän valvominen rassaa ja miestä käy sääliksi kun yrittää vielä töitäkin tehdä päivisin. Mutta pahinta on kun en voi mitenkään auttaa ja parantaa tyttöjen oloa. Äiti kyyneleet silmissä katsoo kun tyttö huutaa kasvot punaisina ja mitään et pysty tekemään! Vaihdoin vastikkeenkin homogenoimattomaan jos tytöillä olisi maitoallergiaa, mutta ei sekään hirveesti tuntunut auttavan. Mahat on myös kovalla ja vähensin tuota rautaa, sitä annetaan keskosina syntyneille. Onneksi räkätauti on helpottamaan päin, sitä kesti parisen viikkoa.



Tytöt on kuitenkin kasvaneet hyvin ja ruoka maistuu. A oli viime viikolla neuvolassa reilun 5 vk iässä 3625 gr ja 52,3 cm. B oli 3345 gr ja 51,2 cm. A oli lihonut viikossa 415 gr ja pituutta oli tullut 1,5 cm! B oli lihonut 390 gr ja pituutta oli tullut 1 cm! Vaikkakin pieniä tietysti ovat ikäisiinsä verrattuna, mutta omat käyrät kulkevat hienosti! Ollaan käyty jo ulkoilemassa vaunujen kanssa ja kovasti tuntuvat tykkäävän kärryttelystä. Uni maistuu vaunuissa hyvin. Ihanat pienet eskimotytöt ulkoilutamineissaan!:-)



Tällaista täällä. Ristiäiset on 24.2. ja jotain vaatetta pitäisi itelle löytää. Ihme kyllä vaan 3 kg on raskauden jäljiltä ekstraa tällä hetkellä! Mihin ne kilot katosivat, kun itestä tuntuu että syön vaan enkä edes hirveästi imetä enää. Ei tässä kyllä kamalasti ehdikkään syömään ja anoppi kyllä laittaa terveellistä sapuskaa. Tänään oli jälkitarkastus ja kaikki ok. Ei muuten tuntunut sisätutkimus missään vaikka sitä jännitin. Raskauden aikaiset tutkimukset nimittäin oli järestään kivuliaita. Taitaa olla tiet vielä melkoisen leveäksi auratut... :-))) Episiotomia-arpi hieman punoittaa, mutta ei tunnu aralta eikä ole tulehtunut, mutta hyvästä hygieniasta lääkäri muistutti. Ehkäisyasioita pitäis miettiä vaikka niin hölmöltä kuulostaakin 7 vuoden lapsettomuuden jälkeen...!



Naapis ja tytöt

Kyllä kuulostaa niin tutulta tyo Naapiksen kirjoittelu!

Kyllä päivät on aika työntäyteisiä, ei meinaa mitään muuta ehtiä kuin tyttöjä hoitamaan. Rytmi kun on heillä vielä hakusessa. Vastahan heidän piti 5.2. syntyä. Onneksi ristiäiset ovat nyt ohi, oli aikamoinen homma niidenkin järjestelyssä. Mieheni meni töihin vasta tällä viikolla joten tässä on nyt kolme päivää harjoiteltu tyttöjen kesken olemista. Onneksi äitini on joka päivä tullu vähän auttamaan ei tässä oikein yksin pärjää. Nimiksi tuli Siiri Anelma Maaria ja Sissi Unelma Maaria ( Siiri oli molempien mummo, Sissi - keisarinna mun lempielokuva ja neitin B syntyi ilman hengenvetoa joten aikamoinen Sissi on kun painaa enemmän kuin sisko ja Maaria tulee multa ja eihän noita sairaalanimi voinut enää poiskaan jättää...).







Neiti A eli Siiri on nyt 3,4 kg ja neiti B eli Sissi painaa jo 3,8 kg. Kättäriltä saatiin jo puhtaat paperit joten nyt mennään neuvolan ohjelman mukaan. Silmälääkäri on vielä Kättärillä maaliskuussa. Muuten tytöt on terveitä. Meillä syötöt aika epäsäännöllisiä noin 3 tunnin välein ja joskus hyvinä öinä 4-5 tunnin välein. Kummasti sitä kolmen tunnin yö unillakin pärjää...:-) Onneksi äitini antaa minun nukkua kun on täällä niin saan välillä päivisin vähäisiä yöunia takaisin. Kohta saadaan aloittaa iltavellit, josko sitten yöuniin tulisi vähän pituutta lisää.



Kaksosten kanssa on se " huono" puoli että toinen kun alkaa yöllä huutamaan niin toinenkin herää siihen ja sitten he huutavat kuorossa.Siinä sitten unenpöpperössä yrität saada tuplasyötöt tehtyä...jotenkin sitä onneksi on vielä pärjännyt ja välillä on mies pitänyt herättää apuun. Lypsän vielä maitoa mutta rintalapsiksi ne tuskin koskaan oppivat nyt Sissillä harjoitellaan jo tuttelia. En vaan tiedä miksi siitä lypsämisestä on vaikea päästää irti se kuitenkin orjuuttaa aika paljon. Sen vähäisen vapaa ajan mitän syöttöjen välistä jää voisi käyttää vaikka lukemiseen tai nukkumiseen eikä lypsämiseen. Ja huvittavinta on se että mun rintamaito on niin laihaa että Sissillä on tunnin päästä jo nälkä kun on saanut mun maitoa. Pitäisi varmaan surra sen tuottaminen nyt vaan haudan lepoon...



Mullakin jälkitarkastus ok ja kierukan laittoa mietin...





T:Siirin ja Sissin äiti

Ihanaa, aurinkoista pakkaspäivää täältä Helsingistä. Tätäkin kautta vielä onnittelut Huiskikselle täsmällisestä nyytistä! Ja tsemppiä alun hormoonimylläkkään!



Olipa mukavaa kuulla Naapanderin ja Siirin kuulumisia kaksosvauvojen elämästä. Tuli heti tuoreina mieleen parin vuoden takaiset kokemukset kaverin kaksostyttöjen alkuvaiheista. Olin silloin paljon apuna syötöissä yms.



Täällä ollaan edelleen yhdessä kasassa. Just odottelen kahviseuraa tuhoamaan eilen leipomaani mutakakkua...ei

siis tietoakaan synnyttämään lähdöstä. Alan päivä päivältä uskoa

enemmän kolmeen asiaan;



1) meille tulee tyttö (kun on kuulemma ihan samanlainen riehuja

masussa kuin äitinsäkin...oma äitini näin väittää...ja kun kaikki

väittää, että se on mahan muodon perusteella poika..eli sen on ihan

kiusallaankin oltava tyttö)



2) vauva syntyy laskettuna päivänä (niinkuin äitinsäkin)



3) synnytys ei anna mitään merkkejä itsestään etukäteen (kuten mäkään

en antanut)



En tiedä mistä nää tuntemukset tulee, siltä vaan tuntuu.



Pääsykokeetkin on nyt siis takanapäin. Sondrasko kyseli, miten meni??? Ihan hyvin meni. Puolessatoista tunnissa väänsin kaksi esseetä ja vastasin neljään määrittelytehtävään. Jo heti kokeen alussa, kun sain kysymykset eteeni, musta tuntui hyvällä tavalla itsevarmalta; yksikään kysymys ei aiheuttanut " apua, mä en osaa" -reaktiota, vaan jokaiseen osasin vastata. Suttupaperikin jäi täysin tyhjäksi, kun esseet tulivat suoraan päästä etukäteen muotoilematta sujuvasti. Koetilanteesta päästyäni tarkastin vielä kirjasta ja ainakin sen mukaan tuli kaikki tärkeät kohdat mainittua. Viime vuonna muistan tuntemukseni paljon epävarmemmiksi. Ja silloinkin tuli kutsu haastatteluvaiheeseen, eli melko tyytyväisenä odotan kutsua tänä vuonnakin..14.3. pitäis tulla. ja huhtikuussa olis sitten haastattelut. Elokuusta toukokuuhun tapahtuisi sitten varsinainen opiskelu. Osan opinnoista olen suorittanut jo etukäteen, joten ainakin syksyn saan vielä suht. koht. rauhassa nauttia äitiyslomalla. Ja mun eläkkeellä oleva isäni on luvannut toimia kevään lapsen hoitajana mun opiskellessani.



Sain muuten uusittua keittiön ilmeen eilen aikani kuluksi vaihtamalla

edellisen asukkaan laittamat kaakelitarrat enemmän oman tyylisiksi.

Vitsi, että olen tyytyväinen lopputulokseen. Olen jo pitkään

haaveillut keittiöremontista, mutta nyt tuntuu siltä, että kun vielä

hankin uudet vetimet oviin, olen täysin tyytyväinen nykyiseenkin. Kai tää on sitä pesänrakennusviettiä parhaimmillaan.



Bellaa tässä katselen sivusilmällä. Vitsi, että alkaa tehdä mieli

hierontaan tai vyöhyketerapiaan (en olekaan koskaan käynyt). Ihan

varmasti synnytyksen jälkeen menen rentoutumaan ja hoidattamaan itseni

kuntoon näistä pienistä krempoista!



Nyt pois koneelta!



Nonna ja Nallekarkki rv 39+1

Tänään on Nallekarkin laskettu päivä, muttei mitään merkkejä synnytyksestä Vointi on ihan hyvä pientä päänsärkyä lukuunottamatta.



Eilen tuli tasan yksi kivulias supistus, kivuttomia sitten senkin edestä. Illalla kivuttomia oli vartin välein. Nekin alkavat olla aika inhottavia, sillä joka kerran kun supistaa, tuntuu, että hengitys salpaa ja joku puristaa päätä ohimoiden kohdalta linttaan.



Jokos Sondras on saanut Kepposensa masun ulkopuolelle? Entä missä on MIIKULI? Onhan kaikki hyvin? Mitä kuuluu kaksosperheille? Lumille? Huiskikselle?



Jatketaanko yhdessä pöllöinä Vauva-puolelle?



Kyseleepi ja yksinään höpötteleepi Nonna ja Nallekarkki rv 40+0

Ollaan kyllä molemmin tuolla odotuspuolellakin helmien pinossa.



Ihana, että täällä on vielä muitakin, jotka kärvitelevät loppuodotuksen kanssa... Saa jonkun kanssa jakaa ajatuksia näistä viimemetreistä.



Mun vointini on ollut tähän saakka ihan hyvä. Eilen turvotti ekaa kertaa niin, että sormukset eivät menneet sormeen. Ja talvikengät ahdistaa - Kuomat sopii mutta ne nyt ei oo mitkään kauniit. Näin kotioloissa ja lähikaupassa käydessä ihan ok.



Yöt oon nukkunut melkolailla hyvin - viime yötä lukuunottamatta. Toki välillä on harvakseltaan ollut öitä, että olen valvonut 1-2h, mutta viime yö oli huippu. Nukuin suht hyvin (lue: kävin 2 krs vessassa ennen klo3) tuohon klo 3 saakka. Sitten ei uni enää jatkunut. Ja kun uni viiden maissa olis vihdoin tullut, alkoi molempia lonkkia pakottaa, oli sitten kummalla kyljellä tahansa. Pinen pätkän torkahdin joskus puoli kuuden jälkeen ja heräsin jo 6.30 jälkeen. Ja ei kun pystyyn, esikolla on päiväkotipäivä. Onneksi, en olis kyllä jaksanut tytön kanssa nyt touhuta yön valvomisen jälkeen.



Mutta, niitä kuuluisia suppareita täällä vielä odotetaan. Ei ole yhden yhtäkään kivuliasta supparia tullut, vaikka jo viikko sitten oli sisätutkimuksen mukaan kohdunsuu 2lle sormelle auki. Voi kun jo pian alkais supisteleen, että pääsis nyytinhakuun. Olisin jo NIIN VALMIS hoitamaan vauvaa!!!



Mutta, täytyy tässä kai vaan malttaa mielensä. Tiisaina on laskettu päivä, ja silloin on vielä kontrolli äitipolille. Jos yöt alkaa olla tuota, mitä viime yö, niin yritän kyllä puhua käynnistyksen puolesta, ihan jo vauvan ison koonkin takia. Eilinen neuvolatädin arvio oli 3.8kg, että helikiloinen vauva meille on tulossa. Niin oli esikoinenkin.



Jaksamista kaikille viime metreille!



T: Auris 39+1

kaikille onnitteluista. Täällä aika on mennyt niin tuon pienen ihmisen ihmettelyssä, etten ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Ihmeellistä, miten tuollainen puolen metrin pätkä saa koko elämän ihan päälaelleen. Tuntuu, ettei mikään ole kuin ennen. Vauva on ihana ja aika tyytyväinenkin. Öisin meillä nukutaan vaihtelevasti. Kun miehellä on työaamuja, hän menee toiseen huoneeseen nukkumaan ainakin joksikin aikaa. Vaikka neiti nukkuukin melko pitkiä pätkiä, yöt on silti aika rikkonaisia.



Syöminen on lähtenyt käyntiin hienosti. Neuvolan terkkarin käydessä kotona perjantaina paino oli jo lähtenyt noususuuntaan, ei kuitenkaan vielä oltu syntymäpainoa saavutettu. Pääasia kuitenkin, että tyttö syö ja maitoa tulee. Jännää muuten tuo maidon nouseminen, saa aikaan melkoisia itkuiluja... Minä katselin pientä ihmettämme pitkiä aikoja ja itkin. Olin niin onnellinen tuosta nyytistä. Mies ihmetteli vieressä, että onko kaikki hyvin. :) Itkeskelin myös tv:lle, sieltä tuli niin rankkaa ohjelmaa.. Kuten uutiset! ;) Ja lehdille ja .....



Synnytyksestä lyhyesti eli kipeitä suppareita oli perjantaista klo 1.30 eteenpäin. Supparit tuli vajaa 10 min välein, en nukkunut laisinkaan sinä yönä. Päätin kuitenkin, että olen kotona mahdollisimman pitkään, ettei tarvitsisi siellä synnärillä sitten tolkuttoman kauaa olla. Aamulla supparit hiukan helpottivat, päivän mittaan väli oli 10-30 min. Seuraavana aamupäivänä aloin olla tosi kipeä. Kahteen yöhön en ollut nukkunut. Mies teki päätöksen, klo 11 lähdettiin laitokselle. Olin ihan varma, että laittavat meidät vielä kotiin tai osastolle odottelemaan. Kätilön tutkiessa olinkin sitten 3 cm auki, kaulaa ei enää jäljellä. Siirryttiin synnytyssaliin. Sain koko päivän aikana Petidiniä, ilokaasua ja epiduraalin. Tosi hyvin siis hoisivat kivun. Kylvyssäkin ehdin käymään. Lopulta kätilö päätyi puhkaisemaan kalvot ja vauhdittamaan synnytystä oksitosiinilla. Vauva syntyi klo 22, 40 minuutin ponnistamisen jälkeen. Vauva oli täydellinen, äiti ja isä väsyneitä mutta hurjan onnellisia.



Mulle jäi tosi hyvä fiilis koko synnytyksestä. Hoito oli tosi hyvää koko perheelle. Kipu lääkittiin ja koko ajan oli turvallinen olo. Aina verrataan synnytystä maratoniin, jos niistä pitäisi valita, valitsisin synnyttämisen. Siinä kun on paljon parempi palkintokin! ;)



Auris ja Nonna on ainakin vielä yhdessä palasessa, mitenköhän on Sondraksen ja kepposen laita? Toivotaan teille suppareita, jotta pääsette tapaamaan pienokaisenne pian tekin! Tsemppiä synnytykseen, pitävät varmasti hyvää huolta teistä ja pienistänne! Jännäilen täällä teidän puolestanne!



Miikulista olen hiukan huolissani. Toivottavasti kaikki on hyvin, kun ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Ilmoittelehan itsestäsi?!!!



Kiva lueskella tuplamammojen arjesta. Teillä on varmasti kädet täynnä työtä koko ajan, kun meillä tuntuu olevan työtä tuossa yhdessäkin. Onnittelut Siirille ja Sissille ja tietty vanhemmille hienoista nimistä. Nyt on sitten ekat pöllöt kastettukin! :)



Nyt on taas mentävä neitiä syöttämään. Hyvää viikkoa kaikille pöllöille,



Huiskis ja neiti 11 vrk



Ai niin, Nonna mietti tuonne vauvapuolelle siirtymistä. Kunhan kaikilla nyytit kainalossa, mun puolesta vois sinne siirtyä. Mitäs mieltä muut ovat?

ja isot onnittelut huiskikselle!! : )





Meidän verneri syntyi 9.2 pitkällä ja rankalla kaavalla kiireellisellä keisarileikkauksella ollessani 9cm auki ja synnytyksen kestettyä lähes 30h. sairaalassa vierähti lähes 2vkoa ja edelleen hieman toililaana ollaan. itse sain pahan tulehduksen ja vauva oli valohoidossa, mutta muuten kumpikin säilyttiin kuitenkin hengissä..



en ole ehtinyt teidän kirjoituksia paremmin lukea, mutta onnea kuitenkin jos oli muitakin vauvautuneita. verneri valvoo paljon ja kärsii äidin lääkityksistä maidossaan, joten vielä ei ole aikaa käydä täällä säännöllisesti. Itse saan jo sentään vaatteet päälle ja pääsen hieman liikuskelemaankin kotosalla. ollaan siis kotiuduttu ja opetellaan vauvaelämää yöt valvoen.



Palataan asiaan : ) miikuli

Kuulosti rankalta teidän perheen alkutaival, mutta niinkuin itsekin sanoit, pääasia, että molemmat olette hengissä. Parin vuoden päästä kärsittyjä taisteluarpia ei varmasti enää muistakaan, vaikka nyt voisi vannoa, ettei halua enää ikinä synnyttää. Näin ainakin mun lähipiirissäni kävi parillekin äidille...on se vauvakuume vaan niin ihmeellinen asia.



Nauttikaa Vernerin kanssa ensimmäisistä yhteisistä hetkistänne!



Nonna ja Nallekarkki rv 40+0

ja koko perheelle!



Ehdin jo huolestua, mitä teille on sattunut. Pääasia, että kaikki ovat nyt kunnossa. Toipuminen vie varmasti aikaa, mutta on varmasti tuon pienen nyytin arvoista! Tulehan kertoilemaan rankasta reissustanne sairaalaan enemmän, kun suinkin ehdit ja jaksat.



Vernerillä ja meidän juniorilla on sama syntymäpäivä!!



Jaksuja valvomiseen.



Huiskis ja neiti, 11vrk

Ja pikaista toipumista äidille! =]



Onnea myös muille tämän puolen jakautuneille! =]





jonttu ja prinsessa 2vkoa2pvä