Koliikinjälkeistä elämää...
Haluaisin kuulla kokemuksia, miten koliikkiaikojen jälkeen elämä alkaa luistamaan?
Meillä kesti paha koliikki 4,5 kk ja poika nyt reilu 5kk. Vieläkin on tosi itkuinen, mutta ei ole enää monen tunnin iltahuutoja. Iltaisin nukutamme edelleen kolme tuntia välillä tissillä ja välillä kantaen/hyssyttäen; sen jälkeen nukkuu ehkä tunnin seuraavalle syötölle. Nukuttaminen on varmasti sen takia työlästä, kun koliikkiaikana poika ei rauhoittunut muualla kuin sylissä heiluttaen (jos siihenkään). Eli poika on tottunut siihen ihan alusta asti olosuhteiden pakosta. Alamme olla isän kanssa jo tosi väsyneitä tähän ainaiseen kanniskeluun, koska tätä on kestänyt kohta puoli vuotta. Meillä ei ole koko vauva-aikana nukuttu 3 tuntia enempää yhteen menoon ja sekin on harvinaista. Alkaa tuntua jo henkisesti todella raskaalta. Apua ystävistä ja sukulaisista ei ole.
Kertokaa kokemuksianne milloin ja miten pääsitte " normaaliin" elämänrytmiin koliikkivauvanne kanssa?
Allergioitakin on jo alettu tutkimaan, mutta mitään ei ole vielä löytynyt.
T: esikoisenäiti
Kommentit (4)
että sanoitkin viestissäsi, ettei sukulaisista ja ystävistä ole apua. Jos tilanne on oikein kamala, niin pyydä rohkeesti apua neuvolasta. Aina löytyy jostain apu, jos uskaltaa kysyä. Pienilläki paikkakunnilla on Mannerheimin lastensuojeluliiton kouluttamia vapaaehtoisia ja periaatteessahan kunnaltakin pitäs saada vaikka kodinhoitaja kattomaan vauvaa että vois itse nukkua (taitaa kyllä olla toiveajattelua nykyresursseilla.)
Meillä tyttö on myöskin kärsinyt koliikista ja voin sanoa, että enismmäiset kolme kuukautta oli meillä toooosi kauheat. Tyttö huusi kaiket yöt, ihan aamuun asti. Lopulta kysyin jo neuvolasta, että onko tähän mitään helpotusta ja niinpä meillä nuo kauheat huudot loppu mun maitohappobakteerien syönnin myötä..
Nyt tyttö on 5 kuukautta vanha ja muutaman kuukauden ajan meillä on jo nukuttu paremmin. Toisinaan nukuttaminen on edelleen todella työlästä. Tyttöä saa hyssyttää sylissä useammankin tunnin välillä ennen kuin hänet saa omaan sänkyynsä nukkumaan. Mutta yösyöttöjen jälkeen tyttö jää hyvin sänkyyn, vaikka olisikin hereillä kun hänet sinne laittaa..
Elämä siis helpottuu jossain vaiheessa aivan varmasti, vaikka ei sitä silloin valvoessaan uskoisikaan. Minäkin olin useampaankin kertaan valmis tuon meidän käärön myymään. Nyt voin jo sanoa nauttivani tästä vauva-ajasta. Tosin en usko että meille toista lasta hankitaan. Ainakaan ihan äkkiä.
En oikein tiedä miten voisin sinun oloasi helpottaa, koska tiedän, että kommentit siitä kuinka koliikki kestää vain vähän aikaa tuntuvat todella tyhmiltä tuossa vaiheessa. tuntikin on pitkä aika sillon kun vauva huutaa. Toivon teille kovasti voimia! Ja ehkä sinuakin helpottaa tieto siitä ettette ole ainoat jotka valvovat.. Ja lopulta elämä kuitenkin voittaa... :)
Apua on tosi vaikea pyytää, koska en voisi nukkua kuitenkaan, jos lapsi vieraalla hoidossa. Kysymys ei ole siitä, että vieras ei osaisi hoitaa. Neuvolasta ei konkreettista apua saa.
Meillä nukutusharjoitukset ovat edenneet vieressä nukuttamiseen ja pari kertaa siinä onnistuttiin. Kyllä oli luksusta, kun reilun tunnin nukuttamisella poika nukahti ainakin tunniksi. Nyt ei sekään auta, vaan masu syödään täyteen ja kova itku alkaa enemmin tai myöhemmin. Yölläkin jo kannellaan, kun ei uni tule.
Täällä on paljon juttua nukuttamisesta, mutta tuntuu, ettei mikään meillä tunnu auttavan.
Yritetään jaksaa..
mennään, meillä koliikki loppui neljän kuukauden kieppeillä ja poika täyttää kohta 5 kk. Päivät menevät nykyään hyvin, vauva maistelee vähän kiinteitä, muuten imetän. Nukkuu parit - kolmet päiväunet, joista yhdet (pisimmät) ulkona. Iltaisin on vielä kitinöitä (varsinkin muutamat ruoka-aineet aiheuttaneet ilmavaivoja joten aika varovasti kiinteitä koiteltu). Samoin poika alkaa helposti kitistä päivällä kun väsyy, siis väsähtää tosi totaalisesti ihan yhtäkkiä, vissiin koska touhuaa valveillaoloaikansa koko ajan hirveesti. Hymyä ja juttua tulee, mikä tuntuu IHANALTA kaiken sen huutamisen jälkeen. Ja saahan sitä vähän kitistäkin jos on asiaa ;-)
Meillä kanssa kanniskeltiin uneen ekat kuukaudet tai nukutettiin sylissä. Nyt on yritetty opettaa vauvaa nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn siinä klo 21 maissa. Vaatii kyllä yleensä 3-8 käyntikertaa ennen kuin nukahtaa, laitetaan tuttia suuhun ja " tassutellaan" vähän. Ja aina herää 45 min - tunnin päästä ennen kuin nukahtaa oikeaan yöuneen. Sitten poika herää 3-4 tunnin välein yöllä, en usko että niinkään nälkäänsä, ehkä enemmän tavan vuoksi. Rauhoittuu kuitenkin syöttämällä nopeasti ja nukahtaa uudestaan ja siksipä en ole jaksanut vielä ruveta yösyöntejä vähentämään vaikka ehkä pärjäisikin vähemmällä. Olen ajatellut että hyviä nämä kolmen, joskus jopa neljän tunnin unipätkät verrattuna niihin 15 min - puoli tuntia mitä oli aikasemmin :-) Suunnitelmissa on paneutua öiden rauhoittamiseen puolen vuoden iän tultua täyteen, jos ei rauhoitu itsestään.
Varmasti rytmin muodostuminen vie aikaa. Itse olen nyt yrittänyt vain tehdä asiat samassa järjestyksessä pitkin päivää, vielä ruoka-ajat ja nukkumiset kuitenkin vaihtelevat aika paljon. Ja olen yrittänyt nauttia " koko rahan edestä" niistä hyvistä hymy- ja leikkituokioista kun nyt tuntuu että elämä on sentään vauvan kanssa ihan kivaa! Eiköhän tämä tästä. Pyytäkää reippaasti apuun sukulaiset/ystävät/kummit että saatte itse levätä tai jos mahdollista, niin vuorotelkaa heräämisiä. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on vauvankin kannalta ensiarvoisen tärkeää! Ai niin, mä koin helpottavaksi myös sen, että suljin korvani sellaisilta urbaanilegendoilta, että joidenkin vauvat nukkuu 8 tuntia yhtäkyytiä ja vastaavaa. Ei kannata vertailla eikä kadehtia, vielä se päivä koittaa joskus omalla kohdallakin - vaikka eihän se nyt just lohdutakaan. Voimia teille!