G:Kuinka mones IVF/PAS tuotti tuloksen?

Meillä esikoinen sai alkunsa Clomifenilla. Hän on jo 5 -vuotias.

Toista lasta odotettiin/toivottiin 3 vuotta ennenkuin tärppäsi. Kokeiltiin Clomifenit ym...



Viime marraskuussa (11/06) tehtiin yksityisellä eka IVF. Tuoresiirrosta nega. Pakkaseen jäi 12 alkiota. 1.PAS tehtiin helmikuulla (02/07), josta km rv6. 2.PAS tehtiin kesäkuulla (06/07), josta PLUSSA. Nyt menossa jo rv 12+1... Ultrassa kaikki näytti maanantaina olevan hyvin.



Tässä siis meidän tarina. Yksi ystäväpariskunta oli aikanaan selittämättömästi lapseton, heidän nyt jo 3v lapsi sai alkunsa heti ekan IVFn tuoresiirrosta.



Onnea teille Hanna!



T: Auris

Tammikuussa 2005 tehtiin ensimmäinen IVF yhdellä alkiolla, josta nega ja viisi alkiota pakkaseen. Maaliskuussa 2005 PAS yhdellä alkiolla, josta nega, yhtään ei jäänyt pakkaseen. Kesäkuussa 2005 IVF/ICSI kahdella alkiolla ja siitä meille syntyi poika 03/06. Nyt kesäkuussa olimme IVF/ICSI:ssä, jossa jäljiteltiin täysin tuota onnistunutta hoitoa joten siirrettiin taas kaksi alkiota ja siitä odotamme uutta vauvaa syntyväksi perheeseemme 03/08, joten raskausviikkoja nyt 11 + 2. Olemme selittämättömiä lapsettomia, syytä ei koskaan löydetty, mutta luomuna eikä insseillä tärppää....

Meillä esikoisen yritystä takana 02/04 asti. Taustalla pco. Ensin kokeiltiin clomeja monta kiertoa, ei apua. Sitten 3 x inssi, joista ei myöskään onnistanut. Tammikuussa -07 tehtiin eka ivf. Ensin munarakkuloita kasvoi liikaa , mutta kun lääkkeen annostusta pienennettiin niin loppujenlopuksi saatiin vain 3 munasolua joista 2 hedelmöittyi. Kumpikaan alkio ei ollut kovin hyvä laatuinen, joten molemmat siirrettiiin. Rivien välistä luin että lääkäri ei ollut kovin toiveikas, enkä kyllä ollut itsekään. Niin siinä kuitenkin kävi että toinen alkio oli sitkeä sissi ja nyt ollaan raskaana, tänään alkoi 30. viikko.

Myöhemmin olen löytänyt tietoa, että monet klinikat on luopuneet noista alkioiden luokitteluista kokonaan, koska se perustuu vain ulkonäköön. Kukaan ei oikeesti tiedä mikä alkio kiinnittyy ja miksi.

Onnea hoitoihin!

-mingu

Perheessämme vauvan yritys alkoi syksyllä 2002 ja hoitoihin hakeuduttiin keväällä 2005.



Ongelman lähde löytyi äidistä, vasen munanjohdin tukossa ja oikeassa munasarjassa kohtuullisen kokoinen kysta. Laparoskopiassa, jossa kysta poistettiin, todettiin myös lievä endometrioosi. Koska munasarjoissa, josta on kysta poistettu, saattaa jatkossa kehittyä vähän ja huonolaatuisia munasoluja (ainakin näin kävi allekirjoittaneella), jätettiin inssit kokonaan väliin ja siirryttiin IVF:n.



Ensimmäinen hoito meni penkin alle, 7 munasolusta saatiin kaksi huonolaatuista, mutta siirtokelpoista alkiota. Nega eikä yhtään pakkaseen.



Toinen IVF tehtiin samalla lääkkeellä mutta lyhyellä kaavalla, tuloksena sama määrä munasoluja, joista yhdestä saatiin paremman luokan alkio. Alkion mukana siirrettiin toinen huonompilaatuinen kaveriksi. Tästä hoidosta kohdunulkoinen, joka päättyi alkutekijöihin. Pakkaseen ei yhtään.



Kolmas IVF tehtiin myös lyhyellä kaavalla, tällä kertaa vaihdettiin lääke Gonal-F:n. Toiveena oli saada parempilaatuisia munasoluja, joskin niitä tällä lääkkeellä voi tulla vähemmän. Saatiin 5 tai 6 munasolua, kaksi priimaa siirrettiin ja kaksi saatiin vielä pakkaseen. Toinen alkioista jatkoi kehittymistään ja esikoisen laskettu aika on 29.10.



Onnea ja kärsivällisyyttä hoitoihin!

Täällä yksi vannoutunut IVF:n kannattaja ja puolestapuhuja :) Meille tehtiin 4 epäonnistunutta inssiä ja niiden jälkeen alkoi tuntua jo todella epätoivoiselta. Mitään selkeää syytä epäonnistumisille ei ollut, vaan kolmella kerralla neljästä ajoitus oli optimaalinen ja kaiken piti olla kunnossa, ei vain tärpännyt.



Eka ivf sujui kaikin puolin mainiosti, munasoluja saatiin 25, niistä hedelmöittyi 17 ja niistä 8 oli top-luokkaisia. Yksi alkio siirrettiin ja 7 laitettiin pakkaseen. Tuosta ekasta hoidosta alkoi raskaus, jota nyt mennään rv 31+2 :) Eli vaikka olin jo valmis heittämään kirveen kaivoon inssien jälkeen, niin ivf toi ekalla yrittämällä onnen tullessaan. Tiedän myös tältä palstalta monta muuta, joilla hyvin pian ivf-hoitoihin siirtyminen on tuonut onnen tullessan monien epäonnistumisten jälkeen. Liikaa en tietenkään halua toiveita luoda, koska jokainen raskaus on suuren suuri ihme, mutta toivon teille mitä parhainta onnea ja positiivista asennetta yritykseen!



EE

Meillä hoitojen aloittamisen taustalla on se, että mieheltä ei löytynyt siemennesteestä lainkaan siittiöitä ja tämän takia tehtiin sitten ICSI/IVF hoito, jossa siittiöitä kerättiin biopsialla suoraan miehen kiveksistä.



Ensimmäinen hoito tehtiin syksyllä 2004 ja munasoluja hedelmöityi kaikenkaikkiaan 7 kpl. Yksi alkio sitten siirrettiin tuoresiirtona ja heti tästä ensimmäisestä tuoresiirrosta alkoi raskaus, josta meillä on 2-vuotias ihana tyttö. Pakkaseen alkioita jäi vielä 6 kpl.



Nyt tämän vuoden maaliskuussa kävimme sitten pakastetun alkion siirrossa. Tällä kertaa siirrettiin kaksi alkiota ja tälläkin kertaa raskaus alkoi heti. Tällä hetkellä odotellaan pikkukakkosta syntyväksi joulukuun alussa. Ja alkioitakin jäi pakkaseen vielä 4 kpl.



Eli näinkin ihanasti voi käydä. Itse emme kyllä meinanneet uskoa todeksi uskomattoman hyvää onneamme, kun kävi PASin jälkeen ilmi, että raskaus oli alkanut. Mutta uskottavahan se sitten vain oli... =)

Kovasti tsemppiä ja onnea teille hoitoihin, toivottavasti teilläkin tärppää pian!

Taustana lapsen kaipuuta ja yritystä enempi ja vähempi tosissaan vuodesta 2001 alkaen. Hoidoissa olimme 2004 vuodesta alkaen, joten aika lailla kauan siis vaan haahuilimme ennen hoitoon hakeutumista...



Aluksi kokeiltiin useampi kierto pelkkiä clomeja, sitten 4 kertaa inssiä clomeilla+pregnylillä - > kaikista negaa vaikka olosuhteet olivat otolliset.



Lopulta siirryttiin IVF hoitoihin. Ensin kokeiltiin pitkän kaavan mukaan nenäsuihkeet yms mukana, ei tuottanut tulosta koska oma hormoonitoimintani pukkasi läpi jarrusta huolimatta. Pitkä kaava unohdettiin ja siirryttiin lyhyen kaavan hoitoon. Vaikka piikittämäni lääkemäärät olivat huimia, ei munasoluja kuitenkaan kasvanut hyvän alun jälkeen kypsiksi asti kuin yksi. Kaksi kertaa tehtiin siis noilla pistoshormoneilla IVF, molemmista yksi ainut solu saatiin. Toisella kerralla se hedelmöittyi ensiluokkaisesti ja siirrettiin mutta ei kiinnittynyt. Toisella kerralla solu ei edes hedelmöittynyt.



Viimeisenä oljenkortena lääkärini tarttui siihen että noissa insseissä joissa olin syönyt clomeja, oli tullut monesti edes muutamia munarakkuloita. Päätimme siis koettaa tehdä IVF/ICSI siten että söin clomeja normaalia useamman päivän putkeen muistaakseni 3 nappia päivässä. Noilla clomeilla siis korvattiin pistoshormoonit. Sitten edettiin kuten normaalissa IVF- hoidossa. Taaskin saatiin vaan yksi ainut solu punktiossa mutta sepäs hedelmöittyi taas loistavasti ja siirrettiin ja niin vaan tarttui kiinni. (jos en väärin muista niin tuolle solulle tehtiin ICSI)



Nyt siis raskaus edennyt jo 25. viikolle ja kaikki mennyt hyvin. Raskastahan tuo hoitotaival on ollut mutta kyllä nyt ei yhtään harmita että noin kauan jaksettiin kulkea hoidoissa huonoista tuloksista huolimatta. :) Varsinaisesti mekin ollaan edelleen selittämättömiä vaikkakin jotain häikkää minun munasarjoissa kenties on koska heikonlainen vaste ollut hoidoissa...



Toivon teille kovasti tsemppiä hoitoihin. Kärsivällisyyttä niissä kaivataan, toisaalta taas monilla tärppää jo se ensimmäinen IVF eikä tarvitse samanlaista rumbaa kuin vaikka meillä.



pampula rv 24+0

Sain taas vähän lisää toivoa.



Meillä yritystä on takana 06/04 alkaen ja sitten syksyllä 46vk olis IVF. Clomeja on kokeiltu ja kolme inssiäkin tehty, mutta kun ei auttanut niin sit vain odotellaan.

Inssit tehtiin yksityisellä, mutta IVF mennään julkiselle ihan rahasyistä on niin kallista jos menee yksityiselle eikä tuo odotus julkiselle kuitenkaan ole niin ankaran paha tai olishan yksityiselle päässyt varmaan nopeammin, mutta johan tässä on kolme vuotta yritetty et ei pari kuukautta ole enää paha. Tähän asti on aika mennyt ihan nopsaan, mutta nyt varmaan seuraavat pari kuukautta menee sit hitaammin. Painoa kuitenkin pitää vielä tiputtaa 8kg IVF mennessä muuten ei sinne päästä. Tuskinpa käännyttävät ovelta takaisin jos kilon tai kaksi on yli sen indeksi-rajan, mut hyvähän olis vaikka saada enemmänkin pois.



Tällainen on meidän tarina ja selvittämättömiä ollaan, kummastakaan ei vikaa löydy.



Innolla vain odottamaan syksyä ja hyvää odotuksen jatkoa kaikille :)

Me ollaan kaks nuorta " tervettä" joilla tärppäs ensimmäisestä ivf:stä. Sitä ennen clomeja ja kaks inssiä, jonka jälkeen päätin että sit suoraan kunnon hoitoon. Aikaistin vielä hoidon aloitusta heti inssikierron perään ja siitähän se lähti:) Jouluaaton aamuna tein plussatestin (hätähousuna pp 10) ja tyttö syntyi aika vauhdilla 1,5 kk etuajassa mutta erittäin hyvävointisena 3 vkoa sitten:)

Meillä tuotti ensimmäisen IVF:n toinen PAS tulosta. Minulle siirrettiin 2 alkiota jotka molemmat kiinnittyi. Nyt päiväunilla tuhisee 2 tyttöä, 10kk.



Onnea yrityksiin!

ja tuplat, jotka syntyivät keskosina.

Moi täältäkin



Meillä lapsettomuuden syynä on vaikea endometrioosi (minut on operoitu sen takia jo 4 kertaa). Aloitettiin eka Clomeilla, mutta ei tulosta. Endosta ja muista diagnooseista johtuen jätettiin muut jutut väliin ja mentiin IVF:n (miehellä erittäin hyvälaatuiset siittiöt). Eka IVF oli pidemmän kaavan mukaan. Saatiin 10 kypsää munasolua, 7 hedelmöittyi ja 6 lähti jakaantumaan. Kaksi " ei niin hyvää" siirrettiin, eikä pakkaseen jäänyt mitään. Tulos negatiivinen.



Seuraava IVF-tehtiin lyhyellä hoidolla, tuloksena 6 munasolua, 6 hedelmöittyi ja lähti jakautumaan. Yksi " hyvälaatuinen" siirrettiin, 2 jäi pakkaseen. Tulos positiivinen, josta kuitenkin keskenmeno rv 7+ (havaittiin rv9+).



Keskenmenosta on 7 viikkoa, yhden normaalit kuukautiset tulleet. Seuraavasta pas:n, jos alkio selviää sulatuksesta.



Vielä kuukausi keskenmenon jälkeen olin sitä mieltä, että en ole valmis uuteen yritykseen ja odotukseen. Mutta vähän sen jälkeen mieli muuttui. Olen ajatellut, että parempi yrittää " putkeen" , niin ei mene odotteluun montaa vuotta - olen päättänyt jossain vaiheessa hyväksyä lapsettomuuden, jos lasta ei kuulu. Jälkitarkastuksessa , jossa olin yksityisellä (hoidoissa julkisella) lääkäri kertoi, että keskenmenon jälkeen raskautumismahdollisuus on kaksinkertainen seuraavan 6kuukauden aikana. Onneksi olin jo sitä ennen kokenut olevani valmis uuteen yritykseen. Sitä en tiedä, kuinka moni raskaus keskenmenon jälkeen jatkuu normaalina loppuun asti.



Minulle punktiot ovat olleen aika helppoja, niitä siis takana kaksi ja julkisella jäljellä yksi. Vaikeimmaksi olen kokenut odottelun: ensin raskaustestin tekemistä varten ja sitten kun toisella kerralla testi oli positiivinen, odottelua ultraan ja sitten taas odottelua ultraan kun pikkuinen ei ollutkana kehittynyt ihan niin kun olisi pitänyt. Ja sitten taas odottelua siihen, että kaikki tulee pois..



Mutta olen mielestäni selvinnyt keskenmenosta hyvin. Tämä johtuu luullakseni siitä, että annoin itseni märehtiä asian kanssa 3 viikkoa, jonka olin myös s-lomalla, kun tuli kohtu- ja munasarjatulehdus, näin sain asian työstettyä.



Vaikka nyt kerronkin keskenmenon tulehdusriskistä, ei sitä kannata pelätä, se tulee jos on tullakseen, siihen ei voi itse vaikuttaa. Kuten ei yleensä lapsettomuuteeenkaan jne.



Tsemppiä uusille IVF- ja muille yrittäjille!



Vehnis

Mulla 1 ivf:n 6. pas siirto toi plussan, joka meni valitettavasti kesken vkolla 6. Alkio oli myöskin liian pieni viikkoihin nähden.



Moi Vehnis! Huomasin viestisi täällä, kirjoittelimme tuolla keskenmenopalstalla.. Sain siis kesäkuussa keskenmenon ja nyt olemme jo jatkaneet hoitoja ja viimeinen alkio pakkasesta siirrettiin ja testipäivä on ensi maanantaina. Mielenkiintoista, että lääkärisi oli sanonut, että raskautumisen mahdollisuudet on nyt paremmat km:n jälkeen, toivotaan niin. Kiva kuulla, että olet toipunut. Minä olen myös, vaikka silloin tuntui, ettei koskaan selviä.

mutta kun kerran kokemuksia kaivataan niin hehkutanpa lisää... :) Eli meidän pikkutypy sai alkunsa ekan ivf:n ainokaisesta siirtokelpoisesta alkiosta, joku kolmosluokan rupukka sekin oli. Meillä yritystä 11/02 alkaen, 2003 useampi clomi+megestin-kierto ilman tulosta, syksyllä 04 lapsettomuuspolille ja hoitoina clomit+pregnyl ilman tulosta (edes ovulaatiota ei saatu aikaiseksi), keväällä 05 2 inseminaatiota, joista jälkimmäisestä kohdunulkoinen. Syksyllä 05 tulin luomusti raskaaksi, mutta meni heti kesken. 2/06 eka ivf lyhyellä kaavalla. Se oli ennalta päätetty viimeiseksi hoidoksi, koska koin hoidot tosi rankkoina. Saatiin tosiaan kaksi solua ja yksi alkio ja olin heittämässä kirveen kaivoon, kunnes tein plussatestin pp12 ja tyttö syntyi 11/06.



Meillä lapsettomuuden syy on minun pco:ni, joka todettiin keväällä 2003, mutta oli " hävinnyt" syksyyn 2004 mennessä ilmeisesti metformiinilääkityksen takia. Minulle on vaikea sekä kasvattaa että irrottaa munasoluja. Miehellä vain vähän normaalimuotoisia siittiöitä mutta muuten " priimaa" .



Seuraava ivf varattiin tänään viikolle 47, taas lyhyellä kaavalla. Saapa nähdä, miten korkealta ja kovaa tulen alas, jos hoito ei onnistu...

Meille lääkäri sanoi heti alkuun, että kolme kertaa kannattaa ainakin yrittää - niistä alkaa jo nähdä, mikä on onnistumisen mahdollisuudet. Ennemmin ei kannata luovuttaa. No, ystäväni onnistui yhdeksännellä PAS kierroksella ja nyt kaksoset...



Meillä oli aina vähän alkoita ja nekin huonolaatuisia, ei koskaan mitään pakkaseen. Kuitenkin kolmannesta kerrasta sai alkunsa tuo heppu, joka nyt nukkuu yläkerrassa. 3v villi, priima poika.



Onnea, kärsivällisyyttä ja toiveikkuutta matkaan.