Kysymys temperamenttisten taaperoiden vanhemmille
Elikä meillä 2v5kk poika, joka on syntymästään saakka ollut tulta ja tappuraa. Jos esim. jokin asia leikeissä ei _heti_ onnistu (mm. peräkärryn kiinnittäminen vetoauton koukkuun) alkaa kova huutaminen ja äidin tai isän olisi siltä istumalta oltava auttamassa ko. tehtävässä. Siihen päälle tulevat sitten ne tavanomaiset itkut siitä, kun ei haluta mennä ulos, pukemaan, sisälle jne. Huutokonsertteja on useita päivässä (en varmaan paljon valehtele, jos sanon, että kymmenisen kertaa päivässä meillä korotetaan ääntä, kun sana ei mene perille, istutaan jäähytuolissa jne.), eikä asiaa suinkaan ole helpottanut se, että vanhempien huomio täytyy jakaa 9kk pikkusiskon kanssa. Pari kertaa olemme kokeneet oikein kunnon kohtauksen, jolloin poika on huutanut kuin kiinnijäänyt villieläin näkemättä ja kuulematta mitään ympärillään ja nikotellut sitten vartin verran viimein rauhoituttuaan.
Kiinnostaisi vertailun vuoksi kuulla muiden vastaavanlaisten taaperoiden vanhemmilta, kuinka monta kertaa päivässä teillä kamppaillaan vastaavissa tilanteissa. Tai että onko todella teilläkin tällaiset tilanteet jokapäiväisiä. Mikä on ns. normaalia?
Kommentit (5)
täyttää talvella 5 v ja vieläkin on huutokonsertteja ja jäähyjä vähintään kerran viikossa. Nämä kiukuttelut jotenkin jo kestääkin sillä ovat harvenneet niin paljon verrattuna siihen kun oli 3 v. Konsertteja oli silloin useita päivässä ja tosiaan huuto saattoi syntyä jos sukka meni ryppyyn jalkaan tai pikkarit hierti.
Nykyään on vaan sitten ongelmia kavereiden kanssa kun ei leikit tahdo oikein onnistua jos leikki ei tapahdu tytön toivomalla tavalla, alussa menee yleensä hyvin, mutta jossain vaiheessa suuttuu ja saattaa haukkua rumaksi toisen takkia ym. Nyt sitten pelottaakin että kohta ei kukaan halua leikkiä tytön kanssa kun suutahtelee ja hakkuu toisia. Monet monet kerrat on puututtu tälläisiin tilanteisiin mutta tuntuu että ei oppi mene perille...=(
Onneksi iän kartttuessa itsehillintääkin tulee lisää!
Nuorimmainen on alta kaksi ja samanmoista menoa on ollut jo pidemmän aikaa. Pahimpina päivinä raivareita tulee ihan koko ajan. Hyvinä päivinä ehkä 1-2 tunnissa. Selitykset ei auta, vaikka sitä yritänkin. Uhmakohtauksem jälkeen kyllä aina halitaan. Mitään vinkkejä en osaa antaa, mutta ihan normaalilta kuulostaa.
Jep. Meillä on kolme poikaa. kaksi ensimmäistä olivat tosi kesyjä, tämä viimeinen, nyt 6-vuotta on melkoinen tapaus. Sanon usein, jos olisi ollut ensimmäinen olisi ollut myös viimeinen, on niin tempperamenttinen. Aluksi tuli annettua huuto kohtauksille liikaa periksi, milloin syynä oli jatkuva sairastelu, milloin kerrostalossa asuminen jne. Kunnes mitta tuli vaan täyteen. Päätin, se olen MINÄ joka sanoo tämän perheen säännöt, piste. Alotettiin pienin askelin ja minusta huutokohtaukset ovat enää harvinasia, ehkä väsymyksen sattuessa. En voi muuta sanoa, kuin Voimia koko perheelle!
Meillä kans tosi temperamenttinen tyttö (2v.) Varsinkin nyt kun uhmaikä vaivaa niin ei mene päivääkään ettei huudeta ja kiukutella! Hyvinäkin päivinä riittää sitä omaa tahtoa vaikka muille jakaa ja otetaan yhteen ainakin pari kertaa. Kun taas sattuu huono päivä ja väsymys niin se on aamusta iltaan joka asiasta huutoa ja kiukkuamista. Tosiaankin ihan mitätön asia voi saada tytön ihan suunniltaan.
Välillä tuntuu olo ihan neuvottomalta kun tyttö tekee VAIN kaikkea kiellettyä, ja on ihan sama kieltääkö nätisti vai korottaako ääntä niin sama lopputulos: tyttö heittäytyy lattialle huutamaan ja raivoamaan. Saa nähdä milloin tämä helpottaa...
hän täyttää ihan koht 3-v. huutoa ja kiukuttelua tulee tosi herkästi, ainakin 3-4 kertaa päivässä tulee jonkinsortin huutokonsertti, huonoina päivinä tuplaten/triplaten... itsepäisyyden vuoksi joudun myös taittamaan peistä pojan kanssa melkein asiasta kuin asiasta. jo pelkkä aamupesu ja vaatteiden pukeminen saattaa muuttua hirveäksi valtataisteluksi *huoh* jäähyt on meilläkin käytössä, välillä poika on nurkassa monta kertaa päivässä.
hiukan on pojalle tullut pinnaa lisää viime aikoina, hermo ei mene välttämättä heti välittömästi vastoinkäymisten tullen eli osa kiukuttelusta on varmaan ollut uhmaikääkin. toisaalta nyt on kuvaan astunut megaraivarit eli silloin poika huutaa, raivoaa ja karjuu ihan hysteerisenä eikä rauhoitu muuten kuin sylissä väkisin kiinnipitämällä
:(
eli vaikka kiukuttelu on vähentynyt niin huutoa meillä riittää edelleen!