Täytyykö nimessä olla aina jokin sukulaisen nimi...
... mitä mieltä olette.
Meidän vauveli (poika) taitaa jäädä ilman nimeä, sillä mitään sopivaa ei tunnu löytyvän. Kaikki sukulaisten nimet on haravoitu neljänteen polveen mutta ei mikään oikein miellytä. Etunimi erityisesti ongelmana.
Muistan kun esikoisesta (tyttö) joutui perustelemaan ihan kaikille miksi päädyimme ko. nimeen, enkä haluaisi siihen uudelleen (silloin 1. nimi oli miehen mummon nimi, mutta voi voi - MISTÄ tuollainen toinen nimi... ei ollut suvussa).
Eli, jokaisen oma asiahan tuo nimi on, mutta mitä olette vastailleet kyselijöille??
Kommentit (8)
Meillä on 4 lasta ja kaikilla kaksi nimeä, mutta yksikään niistä ei suvusta tule mitenkään. Eikä kukaan sukulaisita ole sitä edes (ainakaan ääneen) kaipaillut tai muuten asiaa protestoinut. Kyllä niitä suvun rakkaita ihmisiä voi muutenkin muistaa, kun oman lapsen nimessä. Mutta jokainen toki tyylillään. Kyllä minäkin varmaan olisin perinnettä jatkanut, JOS suvussa olisi joku sellainen nimi, joka ihan tosi perinteisesti on vaikka esikoisten nimiin ollut tapana laittaa, mutta kun moista " velvollisuutta" ei ollut, en suvun nimiä ole halunnut väkisin käyttää.
-Iitu-
Eli jos ei sopivaa nimeä löydy niin miksi ihmeessä nimi pitäisi suvusta olla..sanotte vaan, ettei miellyttävää nimeä löytynyt ja haluatte kumminkin lapsellenne sen kaikkein kauneimman nimen ;o)!!
minusta lapsella sais ainakin etu-/kutsumanimenä olla joku ihan oma eikä jonkun toisen nimi. toinen ja/tai kolmas voi sit olla suvustakin.
eikä tähän asiaan todellakaan ole itään sääntöjä :) suvusta tai ei niin vanhemmat sen sopivimman nimen lapselleen päättävät! ja muut saavat siihen sitten tottua. ja tottuvatkin yleensä ihan hyvin :) mahdolliset ei-toivotut kommentit saa jättää omaan arvoonsa...
Valitkaa teille mieluisa ja pikkuiselle sopiva nimi ilman turhia miettimisiä mitä sukulaiset kommentoivat. Tärkeintähän on, että itse olette tyytyväisiä nimeen, eikä nimeä ole " väkisin väännetty" .
Käsitykseni mukaan yleensä jos nimiä suvusta otetaan, niin laitetaan sitten tokaksi tai kolmanneksi, mutta missään nimessä ei minusta ole pakko laittaa edes niitä suvusta, jos ne eivät kerran miellytä. Minusta tuntuu hassulta, että joku loukkaantuisi jos kaikki/yhtään nimeä ei ole suvusta. Päin vastoin, ajattelisin, että sitten jos suvusta jonkun nimen valitsee, esim. mummin toisen nimen, niin siitä voisivat muut sukulaiset (esim. toisen puolen mummi) pahastua, kun ei hänen nimeään ole mukana. Mutta jos kaikki nimet on ihan omia, niin ei siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä/ aihetta loukkaantua. Laitatte vaan just sellasen nimen mistä itse tykkäätte, todennäköisesti lapsikin tykkää eniten siitä!
Annatte sen nimen mikä miellyttää eniten. Mielestäni on ikävää jos täytyy pakolla antaa omalle lapselleen sellanen nimi mistä ei pidä yhtään. Kysyjille voi vain sanoa että tämä on meidän vauvalle paras nimi ja piste.. ja niihän se onkin ;)
jos ei suvussa ole yhtään miellyttävää nimeä etunimeksi, tai toiseksi tai 3. nimeksi, niin antakaa jotain muuta lapselle sopivaa! =)
ei meilläkään eka etunimi tulisi suvun nimistä kysymykseenkään, mutta toinen tai kolmas nimi ollaan otettu suvusta.
mulla periytyy äidin puolelta (aina äidiltä tyttärelle) Anni- nimi jossain muodossa, tyttöä meillä ei ole, joten saa nähdä jatkuuko linja. =)
esikoisemme toinen nimi mikko, on sama kuin isänsä toinen nimi, ja hänen isällään etunimenä, etu-ja kolmas nimi on itse valittu ihan muin perustein.
nyt tälle tulevalle sintille on tytön nimeen mahdutettu se Anni eräällä tavalla, ja jos tulokas onkin poika, saanee hän minun isoisäni etunimen, Heikki, keskimmäiseksi nimekseen. eräs toinen heikki oli eläessään mieheni läheinen ystävä, joten miehelleni heikki-nimi on siksikin tärkeä.
meillä on suvussa just aikalailla ei niin mun mieleisiä nimiä, kuten Taimi, ,Sinikka, Rauha, Taavetti, Gabriel, Mauri, Keijo.. että ei välttämättä tee mieli niistä valita. meidän vanhemmillamme on kaikilla kaksi etunimeä, mutta isovanhemmilla vaan yksi, että sekin jo supistaa valikoimaa..
annatte lapselle just ne nimet mistä tykkäätte, oli suvussa tai ei, ja kellekkään muule se ei kuulu pätkän vertaa ! =)
(esikon nimi on Elmo, ja moni kuullessaan nimen vauvalla ekaa kertaa tiedusteli kainosti, että onkohan se kenties kastettu jo.. että oikeestiko? ) =) ...ja meitä huvitti. oikeesti.
jos tulokas on poika, nimi on Sisu, jos tyttö, niin Tilda. saa nähdä, vieläkö ihmiset taivastelee meidän valintoja.. =)
-ennis- ja sintti rv38+1
..vaikka meillä kyllä esikoisen nimet ovat molemmat suvusta. Lähtökohtana oli kuitenkin kaikki nimet, sukuselvityksestä oli vaan mukava haalia noita vanhanaikaisia nimiä. Mutta jos joku muu nimi alkaa tulokkaalle miellyttää enemmän niin se valitaan..
..minun äiti tuumasi esikoisen nimestä että " kai siihen ajanmyötä tottuu" :-) Ja työkaveri sanoi että " ei kai nyt tekonimeä ollut pakko oikeaksi nimeksi antaa.." . Yritin huumorilla suhtautua siihenkin. Ja on tuo mumma nähtävästi nimeen tottunut ;-) Ikinä ei voi kaikkia miellyttää, ei vaikka nimi olisi suvustakin, 4 sukuhaaaraa kumminkin aina vaihtoehtona.
Eli mitäpä noihin kyselyihin vastaamaan muuta kun että meidän mielestä oli hienoin ja paras. Ja kommentteihin kannattaa suhtautua huumorilla, vaikka itekin kieltämättä hetkellisesti ärsyynnyin. Ite oon sitä mieltä että jos on kovin negatiivista sanottavaa niin ne mölyt sopisi arvostelijan pitää mahassaan. Mä olen jäänyt kokonaan ilman toista nimeä, kun mumman mielestä se olisi pitänyt olla Kyllikki kun suvussa on näin aina ollut. Äiti ei siitä silloin tykännyt (Luojalle kiitos siitä ;-)).