Nukkumaanmeno vaikeuksia
Tyttöni on 2,4-vuotias. Isoon sänkyyn siirryttiin parisen viikkoa sitten. Sänky ei itsessään pelota, tyttö on siitä ylpeä. Mutta alkaa itsellä mennä hermot nukuttamiseen!! Tähän saakka tyttö on nukahtanut itsekseen hyvin omaan sänkyyn ilman vieressä istumista. Satu on luettu ja laulut laulettu. Mutta nyt on alkanut sitten sellainen kausi, että vieressä pitää istua 1,5 tuntia joka ikinen ilta! Ei jaksa enää, kun olisi sata muutakin asiaa tehtävänä. Yksin kasvatan lasta, joten en voi sysätä vieressä istumista toisenkaan harteille. Onhan se lapsi vain kerran pieni ja vaikka mitä, mutta oikeasti alkaa hermo jo mennä. Tyttö saattaa ihan hyvin maata sängyssä, kun on höpöttänyt päivän tapahtumat ja ollaan juteltu. Yrittää saada unta, mutta ei vain tule. Jos lähden huoneesta, alkaa huuto. Välillä pidän kädestä kiinni ja välillä vain istun tuolilla vieressä. Aika myöhään tulee nähtävästi meillä äidin menettämisen pelko. Ei pitäisi mitään sellaista olla tapahtunut lähihistoriassa, mistä pelko voisi juontaa oikeasti. En tiedä meneekö tämä vaihe ohi, mutta jos on vinkkejä, niin kiitollisena otetaan vastaan!
Kommentit (4)
Nyt 2-vuotiaalta tytöltämme jäi tutti pois kesällä. Sen sijaan täytyi ruveta istumaan sängyn vieressä. Aluksi sai istua 10-15 minuuttia, mikä oli siedettävää, mutta sitten nukuttaminen venyi ja venyi. Vähintään puoli tuntia meni, usein kolme varttia tai tunti. Tyttö alkoi esittää vaatimuksia: ei saa maata, täytyy istua. Ei saa istua ikkunan edessä, pitää istua ihan sängyn vieressä. Välillä kelpasi isä, välillä äiti. Oli sairastelua, muutto jne., mutta tällä viikolla aloitimme nukuttamiskoulun.
Kerroin tytölle etukäteen, että tänä iltana äiti ei istu vieressä. Eikä isäkään. Pehmolelu on vieressä, eikä ole mitään hätää. Äiti on lähellä kuitenkin. Illalla sitten tehtiin normaalit iltarutiinit ja tuutulaulun jälkeen lähdin huoneesta. Jäin ovelle istumaan ja lukemaan, niin että tyttö kuitenkin näki mut. Parikymmentä kertaa kannoin likan takaisin sänkyyn. Olin kieltänyt isää puuttumasta asiaan. Isä puuhasi alakerrassa, ja tyttö kuuli, että isä on kotona. Nyt on kolme iltaa mennyt, à 25 minuuttia. Ei huono. Eilen itku ei ollut enää niin kovaa ja välillä oli pitkiäkin taukoja. Kai tämä tästä?
Eli meilla on menossa joku vaihe! ei sen kummempaa. Tytto taytta 2 parin pvn paasta ja isojentyttojen sankyyn siirryttin pari pv sitten. Yot menneet tosi hyvin siina sangyssa, mutta nukahtamiset venyvat juuri tonne 1,5h! aaargh ja toinen vauva on tulossa! Mutta kestan taman, jos tekin kestatte, eli kirjottajille kiitosta taman ongelman jakamisesta.
Kokeilemme tota pehmeahkoa menetelmaa tassa piakkoin ja pakkohan tastakin vaiheesta jossain vaiheessa on yli paasta.
Tytto on vasta oppimassa puhumaan ja nyt muumien " Nipsulta" oppinut sanan " pelkaa" , jota alkoi eilen illalla hokemaan ja tana aamunakin sanoi pelkaavansa. Eli joku vaihe tama nyt taas on pienen ihmisen suuren elman tiella. ei ole koskaan viela tahan asti pelannyt yhtaan mitaan, mutta nyt sitten joku paha uni tms saanut pelkaamaan.
Ja eiko tassa 2 vuoden tienoilla ole jokin aidin-hukkaamis-pelko-vaihe?
elenoora aamuvarahin ja tytto nukkuu
iltapesu, tiskikoneen tyhjennys tekosyitä käytetty!) ja sen lisäksi on hankittu yölamppu huoneeseen (poika sai itse valita) ja jätetään vielä ovikin auki, jotta kuulee vanhempien jutustelun alakerrasta. Juuri tuossa 2v tienoilla on käsittääkseni tosiaan sellainen tarrautumisvaihe, meillä kohta se taas edessä kakkosen (1v8kk) kanssa. Täytyy kai taas alkaa valmistautua henkisesti omaan " tärkeyteensä" :).
Kuulostaa jotenkin niin tutulta. MEillä on kaks tyttöä, nyt iältään jo 4 ja 5v. Varsinkin vanhemman kanssa oli sitä vieressä istuskelua jne. joka ikinen ilta yli tunti.
Sit kun aloin odottaa 3.lasta- päätin, että nyt on pakko tehdä jotain. eN pysty istumaan siellä niin kauaa vauvan kanssa joka ilta. Ja onhan äidillä oltava sitä omaakin aikaa!
No, meillä toimittiin niin, että jätin tytöt sänkyihinsä, sanoin meneväni itse pesulle ja kävin vessassa pesemässä meikit ja hampaat. Usein käytin siihen aika tavalla aikaa, ja tytöt jo nukkuivatkin sitten kun tulin takaisin. Tai sitten sovittiin etukäteen, että äiti on vähän aikaa tässä ja sitten menee katsomaan viereiseen huoneeseen telkkaria. Sit suostuivat jäämään sänkyyn. Olin korkeintaan vartin (siis iltasadun ja laulun jälkeen) ja sanoin, että nyt äiti menee laittamaan tiskikoneen tms. päälle ja tulee sit takaisin. Siinäkin usein kävi niin, että hetken päästä kun menin niin tytöt nukkuivat
Tai sitten annat mennä omaan sänkyysi nukahtamaan. Me sovittiin niin, että sinne saa mennä nukahtamaan ja sitten äiti/isä kantaa omaan sänkyyn nukkumaan. Se toimii ajoittain vieläkin!
En tiedä onko näistä apua, mut jonkinlainen " pehmeä" lasku ainakin toimi meillä.