(>'-')> 06'HELMIEN marraskuu <('-'<)

Juniorin 1-vuotissynttärit tuli juhlittua, vähän oli vääntäminen tarjoiluissa mutta ehdin kuin ehdinkin leipoa piiraat ja pasteijat :).



Hupulinäiti, Silppu nukkuu hoidossa aina päiväunet ja pitkätkin vielä, viikonloppuisin kotona koettaa jättää päikkärit väliin. Ei siitä oikein tule mitään, illalla lapsi on aivan yliväsynyt. Hokee "mä olen ihan väsynyt", ai jaa, mikäköhän siihen auttaisi :).



Joko sinä muuten aloitit työt, miten on mennyt?



Nonnu78, yövaippa on Silpullakin käytössä.



Saitko kuumetta duunin?! Olen sun kanssa tismalleen samaa mieltä tuosta iästä, ihanaa kun lapsen kanssa voi jo jutella asioista. Mä en taida olla vauvaihminen, toisin kuin esim. mun sisko joka potee kroonista vauvakuumetta :P.



Keskityn työhöni (hyi minua) ->



KL.

Heips kaikille vanhoille 06-helmille. Minäkin olin yksi, mutta harvakseen kirjottelin silloin. Surffailin tossa äsken, ja aattelin kattoo, että vieläkö jaksatte pinoja tehdä ja ihan kiva oli lueskella, vaikka vähiin näyttää jengi käyneen. Nyt oon pinoutunu laiskanlaisesti tonne jouluntähtien pinoon, sillä pikkukolmosen laskettu aika on 8.12.

Meidän Panuhan syntyi 28.2.06 ja on kovapäinen pikkuherra, uhma taitaa puskee päälle, sillä tähän astihan meillä on ollut suht koht rauhallista. Nyt vaan on ruvettu isosiskon (Eerika 6v.) kanssa "kaivamaan verta nenästä" harvase päivä. Joskus leikkivät ihan ok keskenään, mut useimmiten on molempien paikalla ollessa julmettu mekastus päällä ja erotuomaroida saa oikein urakalla. Saas nähdä mitä tapahtuu kun tämä kolmonen (ja viimeinen) ulkoistuu...

Meillä alettiin puhumistouhut Panun toimesta vasta kun täytti 2v. mutta nyt ei sitte enää jaksais mokomaa papupataa kuunnella. Iskäkin sanoi äsken, että oo nyt Panu vähän aikaa hiljaa. Puhuu suht selvästi ja jutut on varsin monipuoliset, omalaatuisia oivalluksia tulee joka päivä, päiväkodin tädeillä on ollu varsin hauskaa meidän perheen kustannuksella... Panu on nyt tän kuun alusta 8 puolikasta päivää päiväkodissa ja Eerika on eskarissa päivittäin, aiemmin olivat kokopäiviä 16pv kuussa, kunnes jäin ä-lomalle.

Niin, mitähän muuta tällasesta 2v:stä, no se vissiin tais olla täällä puheena, että vieläkö vaippa. No eipä ole tarvittu kesän jälkeen ollenkaan. Panu oppi jo keväällä yökuivaks ja kesällä päiväkuivaks. Viimesimpänä sit vasta rupes tekee kakat pottaan, mut kun elokuussa alotti päivähoidon kesän tauon jälkeen, niin vaipat on nuoren herran mielestä ollu vauvojen juttuja. Päikkäreitä nukkuu kotona vaan satunnaisesti, päiväkodissa kyllä päivittäin. Lopetti kotipäikkärit pääosin jo alkukesästä, mut sit ollaankin jo iltaseittemältä tai viimeistään puol kasilta varmista kauraa sänkyyn. Heräileepi yleensä 6.30-7 välillä.

Että tämmöstä meille. Tulipa pitkä sepustus...

Kaalilaatikolle onnea aloittamassaan työssä; pikkuvauvojen äideille ja perheille jaksamista noin yleensä, kuumeelle sitkeyttä odottaa juniorin hampaita (kyllä ne sieltä tulee, en muista että kellekään ois tossa vaiheessa tarvinnu tekareita harkita).

Ja kaikille muille, joita en maininnu, jaksamista näiden uhmaikää yleisesti lähestyvien helmien kanssa taistellessa.



T. Dentaurus

ettepä ikinä arvaa missä kävin perjantaina.. kävin tekemässä sterilisaation, suht uus essure menetelmä. Pelkällä panadolilla koko hoito, eli ei leikkausta, ei puudutuksia eikä lääkkeitä. Vähän nippas ja sit koko operaatio 7 minsassa ohi, sen jälkeen tuli huippauskohtaus, kun kohtua supisteli, mut en oo sen jälkeen ottanut yhtään särkylääkettä eikä kyllä oo särkenytkään. Kontrolli on 3kk päästä ja se oli sitten siinä, ei kaduta yhtään.



Kl, en saanut sitä duunia mitä hain, ei kyllä kaduta ollenkaan. Mä nimittäin yritän nyt kokonaan päästä ravintolatyöstä pois, haluan säännöllisen työajan ja mielellään vkl vapaat. Mä tarviin säännöllisen elämän lasten takia, nimittäin mies muuttaa omaan asuntoon ja jatkamme elämäämme molemmat omissa osotteissa. Lasten asiat on sovittu ja ihan ystävinä erotaan. Asiaa on kypsytelty jo tuosta kesästä saakka, joten on ihan loppuun asti mietitty. Yhdessä tuskin asutaan enää ikinä, jos ns. suhdetta haluaa vielä viritellä niin siihen on pieni takaportti, mut ei nyt. Olen tietty katkera.. mutta en liikaa, enkä jaksa murehtia asioita enää. Elän päivä kerrallaan ja myös nyt on aikaa elää itselleni, tai siis sit kun mies asunnon löytää.

Lapset on viikko/viikko systeemillä molemmilla, mulla on siis toivottavasti 2 vkoa kuussa ihan itselleni. Olen jo nyt aloittanut itselleni elämisen, eli tuo urheilu. Mies on ihanan ymmärtäväinen asiassa. Ihan fiksu mies siis. Kyllä minä miestä rakastan edelleen, mutta en halua olla hänen äiti....

tulipa tilitystä ;)))

no minäpä lähden ruuan laittoon et saan pesueen ruokittua ennen pilatesta.



Kuumetta ja hampaaton ukko + muut huligaanit



Onnea Dentauruksen raskauden loppumetreille!!

Kävin eräs päivä kirjoittamassa, mutta teksti hävisi kuin tuhka tuuleen...Jos yrittäisi uudelleen :)



Meidän Eetu alkaa myös oireilemaan uhmaikää, siis mikään kielto ei yksinkertaisesti auta ja on ihanaa kaivaa verta nenästään...Täytyy myöntää että hiukka tiukalla meidän hermot pojan kanssa aina välillä. Toisaalta taas on sitten niin ihana ja auttaivainen ja reipas poika.



Vaippakeskustelua on nähtävästi ollut. Meillä vasta harjoitellaan ilman vaippaa olemista. Aina välillä sekä kotona että päiväkodissa ollaan ilman vaippaa. Kovasti olisi pojalla intoa olla ilman, mutta aina se sitten unohtuu. Kakat suostuu tekemään vain vaippaan. No, josko se tästä kun aikansa treenaa.



Poikahan oppi tosi nopeaa vauhtia puhumaan noin 1,5 vuoden iässä. Nyt tulee tekstiä jo siihen malliin että huh...Laulaa kovasti, loruilee, kyselee tosi paljon ja selittelee kovasti muutenkin.



Täytyy mennä vähän makoilemaan, mies sai pojan juuri nukkumaan. Eetu nukkuu edelleen yhdet päikkärit päivässä, muuten ilta on yhtä itkua ja hammastenkiristystä.



Mukavaa alkutalvea kaikille, jos sitä lunta vielä jostain saisi :)



Sasuliini ja Eetu 2v 9kk ja risat

enkä ole kirjoittanut marraskuussakaan. Voiko olla totta vai onko mun kirjoitukset kadonneet jonnekin vai enkö vaan näe niitä??? No, täällä joka tapauksessa ollaan. Mies on pikkujouluissa ja itse olin yhden kaveriporukan kanssa syömässä, mutta klo 22 jälkeen tulin kotiin päästämään lapsenvahtina olleen äitini kotiin. Viikon päästä on pikkujoulut toisen kaveriporukan kanssa. Kivaa! Sunnuntaina vietetään meidän oman perheen kesken "pikkujouluja" eli haetaan kellarista joulukoristeet ja jouluvalot sekä tehdään ekan kerran pipareita ja torttuja (+ tehdään piparkakku-Muumitalo, kun ostin viime joulun jälkeen alesta siihen muotit.



Meillä menee elämä aika samaa rataa kuin aiemminkin. Esikoinen käy 3 krt/vko kerhossa ja muina aamuina nukutaan pitkään ja lähdetään ulos vasta klo 12 aikaan. Vapaapäivät on ihanan leppoisia, mutta kuukauden päästä ne loppuvat, kun ryhdyn yksityiseksi pph:ksi. Hoitolapsia tulee 2 kpl (n, 1,5 v ja n. 3 v, molemmat poikia, eri perheistä). Kesään asti tein ekat sopimukset, joten keväällä sitten katson, jatkanko hommia syksyllä vai menenkö pk:hon töihin. Helmille olen hakenut kerhopaikkaa (2 krt/vko) helmikuusta. Ei vielä tietoa, mahtuuko kerhoryhmään (eri ryhmä kuin veljellään), enkä ole vielä edes 100 % varma, laittaisinko kevääksi kerhoon, kun toinen hoitolapsi on kuitenkin samanikäinen. Oikeastaan ainoa syy, miksi laittaisin kerhoon, on se, että Helmi on niin äidin tyttö, että tekis molemmille ihan hyvää olla välillä erossa toisistamme.



Helmillä touhut jatkuu samalla tavalla kuin ennenkin. Uhmaikä on koko ajan päällä (esikoisella se alkoi reilu 1-v:nä eikä ole vieläkään loppunut, joten en odota, että Helmikään uhmaikä ihan heti menisi ohi...), mutta tällä hetkellä Helmi onneksi tulee tappelematta syömään, pukemaan, pesulle yms. Syödessä jos olen laittanut lautasen viereen lusikan, alkaa huutamaan (=itkemään), että haluaa lusikan ja jos laitan lusikan, niin itkee, että haluaa haarukan. Jos kaupasta tullessa kysyn, haluaako kävellä, vastaa ei ja hetken päästä alkaa vinkumaan, että haluaa kävellä. Tätä samaa vähän joka asiassa. Mitään ei myöskään usko, vaan aina täytyy käydä "fyysisesti" lopettamassa tilanne. Mutta ei mua toi uhmaikä rassaa kovinkaan paljon vaan enemmänkin se jatkuva kitinä, marina ja itkeminen. Millä hitolla sen saa loppumaan??????? Esikoinen ei koskaan ole ollut sellainen, vaikka onkin muuten suht vaikea tapaus. Joka kerta muistutetaan Helmiä siitä, miten puhutaan nätisti, eikä anneta hänelle mitään tuolla marinalla. Silti ei mene jakeluun, vaan jatkuu aina vaan uudestaan. ARGH!!! Onko muilla samanlaista kitisijää?



Muuten Helmi on kyllä ihan mahtava tyttö! Oon aina vaan ihan megarakastunut häneen =) Puhetta tulee paljon (ei niin paljon kuin veljellään, onneksi), mutta kirjaimista puuttuu edelleen esim. S sanan edestä ja keskeltä ja muitakin kirjaimia, joten vieraat ei saa kaikesta selvää. Jumppa=humppa, Santtu = lanttu, selkä = keekä, isi = titi tai ihi, Helmi = hemmi, ksylitol-pastilli = kyykyli jne. Nyt on puheeseen tullut sana "ja" ja jotain muitakin uusia sanoja. Kyselyvaihetta ei ole vieläkään (monilla muilla Helmiksillähän oli jo ajat sitten), mutta joskus kyselee "Mikä antaa lisää piimää?" kun tarkoittaa, että kuka? Laulaa kovasti, mutta sanat on suht omia tai niitä on hieman rajoitetusti. Illalla kun laitan Helmiä nukkumaan, niin en kyllä muistaa enää yhtään, jos päivällä on joku asia hänessä rasittanut.



Helmi on nukkunut nyt pari kuukautta lastenhuoneessa kerrossängyssä ja joka yö joudun pari kertaa käydä laittamassa peittoa tms. mikä on tosi rasittavaa (olen maailman huonoin nousemaan yöllä sängystä). Onneksi aamuyöllä (joka on meillä esim. klo 07) tulee joskus itse mun viereen, ettei laiskan äidin tarvitse nousta ylös peittelemään tai muuten vaan hyssyttelemään. Koko yötä en voi Helmi vieressä nukkua, koska pyörii niin paljon, mutta se on ihanaa, jos Helmi tulee aamulla viereen jatkamaan unia. Päiväunet nukkuu pääsääntöisesti klo 14.30-16 aikaan ja nukahtaa (mun viereen) n. vartissa. Ehkä kerran viikossa ei nuku, jos on nukkunut aamulla pitkään. Illalla nukahtaa sitten kyllä vasta klo 22.30 aikaan ja n. tuntia aiemmin, jos ei ole nukkunut päiväunia.



Herranen aika, tohon tuli ilmoitus, että olen kirjoittanut 30 min! En edes uskalla katsoa, kuinka pitkä tästä viestistä tuli... Parempi siis lopettaa ja siirtyä suklaalakun sekä nauhoitetun Greyn anatomian pariin.



T:Fassiloora ja Helmi

oikeesti mä en kestä tätä äänettömyyttä ;))



sitä oikeen toivoo kun lapset kitisee ja kiljuu ja kuinkas ollakkaan kun on ihan hiljaista... eli pikkuset meni isälleen ekaa kertaa, lähtivät eilen ja tarkoitus olis olla viikon verran siellä. Mutta katotaan kuinka iskän hermot kestää.

Isomman tytön kaa lorvittiin tänään keskustassa, syötiin ravintolassa ja tultiin kotiin siivoomaan. Olenkin laittanut kotia uuteen uskoon pikku hiljaa.



Mä muuten menen uuteen työhaastatteluun ens perjantaina, kerron vasta sit ku se on ohi... valtion hommia on.

Mitäs sitten, Dunsku meillä puhua pälättää mut r- kirjain ei tuu vielä, yks päivä kysyin et onko päiväkodissa kivaa, vastaus kuului lantiota keinutellen ja kädet puuskassa et joo-joo aivan varmasti on tottakai.

Lauluja laulaa ihan laidasta laitaan ja uusin suosikki on pink ja britney, kankku heiluu ku womanizer pärähtää soimaan ;))) sit laulaa: ummanaisö,ummanaisö uuh uuh...

Poitsu kasvaa, hampaat ei.... sanoja alkaa tulla jonkun verran mut suurin osa on vielä mölinää ja öh öh kieltä.



Kl sanoit et oon survivor-tyyppiä, no en haluis aina olla mut ei täällä saatana oo muuta mahdollisuutta ja sisu ei anna periks luovuttaa. Ja kun on itsetunto kohdalla ja tallella ni jotenkin sitä aina selviää. Nyt kun kaikki kysyy joululahja toiveita ni sanonkin ettei tarvita/haluta mitään ja mielessä ajattelen et tarvitaan mies takas kotiin ja rauha maahan...



Mä lähden nyt lenkille ja lottoomaan ettei tarviis noissa työhaastatteluissa juosta jatkuvasti. Nyt mä hilaan takamuskeni ulos kun on sitten tuo mamma mia leffa odottamassa mua.



kuumetta ja penskat

Nostelen tätä pinoa jos joku vaikka innostuis kirjoittelemaan! :)



Meille ei kummempia. Onni on onneksi hieman rauhoittunut siitä pahimmasta mustisuhmis-vaiheesta.

Ollaan käyty ajamassa junalla, kun siitä on keväästä saakka puhuttu. "Hurja" matka naapurikaupunkiin, matka kesti yhteen suuntaan n. 20min. :) Mutta kivaa oli ja nyt seuraavaksi on tarkoitus mennä laivalle. Siitä puhutaan jopa unissaankin! Mutta se reissu tehdään luultavasti vasta kesällä... :)



kumppari & mukulat

Kiitos kumppari innostelusta, aina tänne on jotain asiaa, vaikka nykyisin ei mukamas ehdi :). Nyt kun päivät viettää lähes järjestään tietokoneen ääressä ei enää illalla juuri jaksa konetta vilkuilla. Tulen töistä lapsien kanssa tai ilman, vien mahdollisesti koiran lenkille, sen jälkeen iltapuuhat ja kun lapset on saatu nukkumaan ryhdyn ruoanlaittoon. Meillä mies ei edelleenkään pahemmin tee sapuskoita. Jossain välissä yritän pitää huushollia järjestyksessä -onneksi tuli taas tilattua joulusiivous tutulta siivoojalta. Se on _niin_ luksusta!



Mukavaa kun pääsen kouluttamaan aikuisia käyttämään esim. tuiki tavallisia toimisto-ohjelmia -kotiäitidementia vaivaa nääs vielä. Tänään vedin PowerPoint-koulutuksen tyyliin mitävit, SmartArt?! Hohhoijaa, kolme vuotta kotona ja aivan tyhjä pää, ja olin mukamas valmistautunut...



Dentaurus, minä kyllä muistan sinut, kiva kun kirjoittelit! Tsemppiä loppuraskauteen, tule kertomaan millainen paketti sieltä ulkoistuu!



Kuumetta, kurja että kävi noin, mutta taidat olla sellaista tyyppiä jotka selviää aina :). Luulen ymmärtäväni tuon äitivertauksen... Miten muksut ovat suhtautuneet asiaan?



Mulla ois plakkarissa jo kolmet pikkujoulut, aion tosin skipata niistä yhdet. Tekee hyvää päästä viihteelle aikuisseurassa ja oikein luvan kanssa :P. Tomerana järkkäsin lähityöporukan pikkujoulut, yllättävää että menemme paikalliseen japanilaiseen ravintolaan syömään ;).



Terkkuja lumen ja jään keskeltä,

KL ja nukkuvat lapset.