Apua kaivataan! Mikä vikana 1-vuotiaalla tytöllä??
Vähän huonosti aseteltu kysymys, mutta " ongelma" on tällainen:
Tyttö, 1v ja pari viikkoa päälle, on aina nukkunut yönsä hyvin, 12 tuntia vetelee unia. Plus 2-3 tunnin päikkärit (yhdet) siihen päälle. Päikkäreiden kanssa ei ole mitään ongelmia, nukahtaa heti kun viedään sänkyyn ja nukkuu sikeästi sen pari tuntia.
Mutta yöunet! Kuukausi sitten alkoi tällainen: Tyttö viedään kello 22.00 nukkumaan. Jos äiti vie, ei nukahda kunnolla, vaan kitisee heti kun äiti tekee lähtöä (nukutamme tassuhoidon avulla) tai ottaa kätensä pois. Nukahta kuitenkin, mutta TASAN tunnin kuluttua, ja tämä tunti on vakio, tyttö herää itkien. Jos isi menee rauhoittelemaan, itku muuttuu hysteeriseksi,jos äiti menee, rauhoittuu hetkessä. Ei kuitenkään " päästä" äitiä pois, vaan äiti joutuu jopa puoli tuntia olemaan huoneessa. Tyttö nukahtaa, mutta herättää taas puolen tunnin päästä ja vain äiti kelpaa. Yleensä tuon toisen heräämisen jälkeen herää vielä yksi-kaksi kertaa, ja joskus kahden jälkeen yöllä rauhoittuu niin että nukkuu aamuun asti häiriöttä.
Mistä tässä siis on kyse? Onko kellään ollut vastaavaa ja milloin voi odottaa että tämä kausi loppuu? On todella väsyttävää, olen itse raskaana aika alussa ja väsymys on valtava. Mies ei töidensä takia jaksa valvoa, eikä hän tytölle kelpaakaan.
Me elämme rauhallista elämää, rutiinit ovat jokapäivä samat, ei vieraita tai villiä elämää enää seitsemän jälkeen. Siis hyvin tasainen ja rauhallinen elämä, ei mitään pelonaiheita (emme tappele tai pidä televisiota/musiikkia isolla).
Alkaa vaan keinot loppumaan ja ymmärrys. Vatsakivut ja hammaskivut, kivut ylipäätään on suljettu pois. Myös neuvolan mielestä syy on psyykkinen , tosin sen enempää ei sieltä apua saanut.
jos joku osaa auttaa, olen todella kiitollinen!
Kommentit (11)
Kun lueskelin tuota sinun viestiä niin tuli mieleen, että niinhän se muuten oli meilläkin!
Ja juuri tuossa yhden vuoden iässä. Nukkumaan kävi hyvin, mutta ennenkuin itse kerkesin sänkyyn olin ravannut tyttöä rauhoittamassa vähintään kaksi kertaa. En tarkalleen muista kauanko sitä kesti, mutta huomasin, että alkuyön heräämisiä ei enää ollut kun toinen vauva syntyi ja silloin esikoinen oli 1v 3kk.
Luulen, että yksi syy voi olla kävelemään oppiminen ja sitä kautta uusien asioiden löytäminen, mikä pikku ihmisestä voi olla hyvinkin hämmentävää. Me aikuiset ei varmaan koskaan tulla ymmärtämään mitä lapset käyvät läpi pienessä mielessään, kun kehitys ja uusien asioiden tulva on niin valtava. Prosessoivat näitä sitten unissaan, kun muuta keinoa ei oikein ole.
Mutta kyllä se siitä rauhoittuu...kunnes tulee taas sitten jotain uutta:)
Mia
meillä itku oli välillä " ininää" ja välillä itki aivan hysteerisenä. Hysteeriseen itkuun ei yleensä auttanut muu kuin minun syli, johon sitten rauhottui aika nopeasti.
Suosittelen syliin ottamista, koska se tuo tytöllenne turvallisen tunteen, jota hän varmasti sillä hetkellä tarvitsee.
Meilläkään ei muuten yleensä isä kelvannut rauhoittelijaksi vaan äiti pelkästään.
En olisi huolissani, ihan kuullostaa normaalilta eikä kestä ikuisuuksia.
Meillä oli pojan kanssa sama juttu mutta ei kiinnitetty huomiota yöllisiin huomioitkuihin. Poika huomasi että palvelu ei pelaa, yöllä ei touhuta ja niin alkoi taas sujua. Huoneessa käytiin itkun muuttuessa hysteeriseksi mutta vain laittamassa lapsi makuulle, tutti suuhun ja peitto päälle, sitten pois. Ei silityksiä, puhelua, syliinottamisia jne.
Ollaan otettu tiukka asenne ja päästy sen ansiosta helpolla. En silti tyrkytä toimintatapojani muille, jokainen päättää itse.
Voimia sulle.
Meillä saattaa heräillä vieläkin 3,5-vuotiaana, tosin parin tunnin päästä nukkumaan menosta. Kun lapsi on tottunut tassutteluun, ja herää ekan unisyklin jälkeen ja huomaa ettei tassutella, haluaa tietysti samaa palvelua, ja sen takia ei meinaa rauhoittua takaisin nukkumaan ennen kuin taas silitellään. Uskon että avain olisi itsekseen nukahtamisen opettelu, mikä vaatii kyllä vähän vaivaa ja hermoja...Itse olen vasta nyt saanut aikaiseksi alkaa opettamaan pojalle itsekseen nukahtamista...Nyt olemme ekassa vaiheessa, jossa poika menee omaan sänkyyn (joka on samassa makuuhuoneessa aikuisten kanssa) ja minä jään parisänkyyn lueskelemaan ja odottamaan nukahtamista. Olemme myös jo vähän kokeilleet että poikkean tekemään jotakin toiseen huoneeseen ja joskus on poika nukahtanut itsekseen sillä aikaa mutta usein on jäänyt kyllä vahtimaan että tulen takaisin, mutta tällä tyylillä jatketaan opettelua kunnes poika ei enää vaadi että joku on lähellä kun nukahtaa. Vuoden ikäisen kanssa saattaa mennä unikouluksi, uskon että pistää pontevammin hanttiin kuin vähän vanhempi, eli jonkun verran täytyy kestää itkua jos aikoo opettaa itsekseen nukahtamista. Toisilla saattaa mennä uusi tapa läpi jo kolmantena iltana, joillakin voi kestää viikon ennen kuin tottuu. Meillä pidettiin unikoulu 10 kk:n iässä (meni kolmessa illassa läpi) mutta korvatulehduskierteen takia päädyimme perhepetiläisiksi, ja nyt vasta siis olemme opettelemassa uusia tapoja. Nuo unihäiriöt ovat aika yleisiä pienillä taaperoilla, ja niihin ei useinkaan löydy mitään varsinaista syytä, osittain voi olla kyse noista assosiaatiojutuista mutta on niitä muutenkin.
Meillä ei tassutella, vaan meillä tissitellään... Meilläkin oli joku aika sitten tommosta et neiti heräs vähän väliä ja piti mennä viereen nukuttaan ja antaan tissiä. nyt kun yö tissittelyt on loppunu niin alko yötkin sujumaan. neiti on nyt siis 1v4kk ja muutama viikko sitten lopetettiin ne yösyötöt. eka iltana han se huuto oli jotain aivan kauheeta, mut sen jälkeen on nukkunu aika rauhassa aamuun asti. joskus saattaa poikkeuksena vielä vähän inistä, mut rauhottuu aika äkkiä eikä välttämättä tartte mennä ees viereen tai jos olen jo nukkumassa (ollaan perhepedissä) niin auttaa ku neiti kömpii kainaloon ja nukahtaa siihen. tästä ei nyt tainnu sulle mitään apua olla, mut kerroin kuiteski. ja tuli mieleen et auttais varmaan kans ku lopettasit ton tassuttelun? en tietty voi olla varma.
no onnea kuiteski.
Meidän esikoinen oli oikein yöheräilijä myös! Mulle on vaan jäänyt mieleen se, kun istuin pinnasängyn vieressä käsi pinnojen välistä ja silitin selkää kunnes nukahti uudelleen. Tuolloin, 5v sitten ei tassuhoidosta puhuttu, vaan sitähän se taisi olla.
JOtenkin tuntuu, että aika kierteessä siinä oltiin. Tyttö heräs myös aina tunnin jälkeen nukahtamisesta ja siitä se sitten alkoi, Puol tuntia ehkä nukkui ja sitten taas huutoa. Mä kävin joka ikinen yö varmaan5-10kertaa siellä rauhoittelemassa. Välillä otin sitten meidän väliin kun en jaksanut. Tottui siihen selän silittelyyn, ja havahtui sitten nukahtamisen jälkeen, että se käsi oli hävinnyt!
Sitten kun pikkukakkonen syntyi, esikoinen oli vasta 1v3vkoa, joten voitte kuvitella, olin aika rajoilla. Kakkonen huusi maitoallergiaansa ja esikoinen ties mitä.
Musta tuntuu, että meidän yöt esikoisen kanssa oli sitä huutoa varmaan lähemmäs puoltoista.-kaksvuotiaaksi saakka. Sit alkoi rauhottua.
Mutta hän on edelleenkin herkkä heräilemään, huono nukahtamaan yksinään, joten luonteesta sekin ehkä löytyy!?
Pikkukakkosen kanssa pidettiin ihan se perinteinen " huudatus-unikoulu" 10kk ikäisenä, ja se meni läpi 3 yössä. Eli peitto päälle, tutti suuhun ja hyvää yötä - 5min odottelua ja sama uusiks.
Ja nyt tämän 3. lapsen kanssa pidettiin unikoulu myös tuossa 2kk sitten ja nyt nukutaan yleensä aamuun saakka. Saattaa yöllä kitistä kerran-kaksi, muttei sinne tarvii edes mennä.
Eli mä vannon tän perinteisen unikoulun nimeen. Ok, onhan siinä vähän sitä huudatusta, mutta huutaahan ne muksut nyttenkin!! Ja kyllä siinä pitkän päälle äiti ja lapsi pääsee kaikkein vähimmällä huudolla ja yöt helpottuu tosi pian. Suosittelen.
Meilläkin herätään tasan tarkkaan n. 1 tunnin päästä nukkumaan menosta itkuun. Poika on 1 v 1 kk. Jostakin olen lukenut, että lapsen unirytmi menee tunnin sykleissä. Eli meidän tapauksessa (poika nukkuu tissille ja siitä siirrän sänkyyn) hän 1 tunnin jälkeen unen muuttuessa kevyeksi, huomaakin että ei enää olekkaan samat asetelmat kuin nukahtaessaan. Näin tulee hätä, missä ollaan ja äitiä ei näy. Lapsen siis pitäisi nukahtaakin jo alunperin omaan sänkyynsä eikä siirtää siihen nukahtamisen jälkeen. Myös jonkin sortin eroahdistus varmaan vaivaa meikäläisten pieniä.
Tuo 22 kuulostaa mielestäni melko myöhäiseltä nukkumaanmenoajalta noin pienelle, varsinkin yksillä päikkäreillä. Meillä tyttö nukkuu myös yhdet parin tunnin päikkärit ja menee silti yöunille VIIMEISTÄÄN 21 ja herää aamulla 7 aikoihin. Jos ilta menee vähänkin pitkäksi tai
rutiinit poikkeavat tavallisesta, on odotettavissa vaikea nukkumaanmeno.
Jospa koittaisit aikaistaa iltarutiineja ja laittaa nukkumaan hieman aikaisemmin, jos lapsi menee ns. yli illalla, meillä ainakin nukkumaanmenosta tulee härdelliä ja koko yö on levoton.
Toki tuossa vuoden iässä lapsella on niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, yöllä on varsinainen aivomyrsky lapsen päässä. Senkin puolesta nukkuminen saattaa olla vaikeaa jonkin aikaa, meillä ainkin oli.
Meidän pikku neiti on hiukan yli vuoden vanha ja yöt ovat olleet risaisia jo reilun kuukauden verran. Olettaisin, et liittyy kävelemään oppimiseen. Nukkumaanmeno sujuu hyvin, mut yleensä tuossa yhden aikaan yöllä alkaa kontalleen/seisomaan nousu ja itku kuulua sängystä. Äidin pitää sitten kiiruhtaa laittamaan neiti takas pitkälleen. Isi ei kelpaa, vaan silloin neiti herää kokonaan ja kukkuu hereillä parikin tuntia. Tätä selälleen takas laittelua jatkuu 10-30 minuutin välein 1-20 kertaa yössä.
Sellasen oon huomannu, että jos pikku neiti valvoo iltapäivällä/illalla yli 6 tunnin pätkiä ja menee jo klo. 20 tienoilla nukkumaan, niin yöstä tulee takuulla yhtä hulinaa. Meillä siis nukutaan useimpina päivinä tästä syystä yhden kunnon päikkärit ja toiset vähän lyhyemmät vielä iltapäivällä. Sillon nukkumaan menoaika on 21-22 ja yöunet rauhalliset. Aamu meillä koittaa joka tapauksessa n. klo 8.30 olipa yö mennyt miten tahansa.
Melkein kaikki yli 1-vuotiaiden äidit kenen kanssa oon jutellu, on kertoneet vastaavasta yökukkumisesta juuri tässä vuoden tienoilla. Osalla menee ohi nopeemmin ja osa harrastaa muutaman kuukauden ennen rauhoittumistaan.... sitä odotellessa siis.
Mutta todella rajuna! Pikkumies menee nukkumaan n.19.30-20. Herää useimpina iltoina siinä 22 aikaan jolloin alkaa itku.Ja siihen ei auta tutti,maito,syli,eikä mikään muukaan.Huutaa hysteerisenä helposti parikin tuntia,ja heräilee vielä pitkin yötä.On aloittanut vajaa kuukausi sitten päiväkodissa,ja olemme ajatelleet,että tuo yökäytös olisi siihen liittyvää.Se vaan tuntuu kestävän....Poika nyt 1v 1kk.
Rankaksi menee parin tunnin yöunilla,olen vielä raskaana rv 15 ja käyn töissä...Parisuhdekin jo rakoilee vakavasti...Jipiiiiiiii....
Toivottavasti loppuisi pian.
Haluaisin siis tietää, onko tämä jokin normaali vaihe kehityksessä, vai jokin ongelma, jonk itse olemme aiheuttaneet?Ja jos jälkimmäinen, niin miten asian voi korjata? Huoli pienestä, miksi itkee niin lohduttomasti.