Kaikkia kadonneita HELMIKUISIA huhuilen! : )

Kävin synnytystapa-arviossa menneellä viikolla perätilan vuoksi, ja sektioaika laitettiin 22.2. On helppo muistaa lapsen syntymäpäivä! Päätin jättää kääntöyrityksen väliin - tiedä häntä olisiko edes onnistunut, ensimmäisen kohdalla ei ainakaan onnistunut, liekö syynä kohtuni muoto vai mikä.



Aikaa on enää 1,5 viikkoa järjestellä kotia valmiiksi. Yöt saan nukuttua aika hyvin, mutta ainakin kerran yössä on pakko käydä vessassa.



Mitenkäs teillä muilla on tuntemukset näinä viimeisinä viikkoina?



T. Fresia 37+3

missäs päin se fresia synnyttää?



meillä on sektiot lähekkäin, mulla on 20.2. =) aattelin, josko satut tänne keski-suomen keskussairaalaan..



entiseen tahtiin unettomana, tai entistäkin unettomampana täällä mennään.. nukkuminen on kyllä ihan tuurinpeliä nykyään.. 2,5-5h/vuorokaisi on menty jo jonkin aikaa, ja tuossa on päikkärit jo mukana.

tilaisuuksia nukkua on, mutta kun-se-uni-ei-vaan-tule!

esikoisen odotuksen loppuaika oli ihan samaa, mutta ei näin aikaisin alkanut tuo valvominen.



muuten kait ok.

vettä on terkan mukaan enää vähänsorttisesti, ja käsikopelolla painoarviota esitti torstaina (rv37+5) noin kolme ja puolikiloa, korttiin oli laittanut 3400g.

arveli, että jos sintti malttaa odotella syntymistään sinne sovittuun sektioon(rv39+3), niin sellainen 3700-3800g vauva varmaankin olisi tulossa.

esikko syntyi rv39+1 ja oli 4146g ja 52cm, että vähän pienempää vauvaa varmaan ootellaan.



paino on mulla pysynyt ihan ok, alusta pitäen oli torstaihin mennessä tullut 12.5kg, että tavoite max +15kg taitaa jopa alittua =)

esikoisesta tuli +22kg, vaikka lähtöpaino oli sama kuin nyt, että hyvä ettei ole ihan niin hirvee urakka sit synnytyksen jälkeen sen painon kanssa.



sf-mitta oli nyt rv37+5 36cm ja vyötärö tais olla 109-110cm tienoolla.



esikon odotuksen viimeisessä mittauksessa (rv38+?) oli sf 44cm ja vyötärö 112cm, että ihan niihin lukemiin en taida ens viikolla yltää =D



kaikki on valmiina, jopa ne keittosuolatipat muistin hakea apteekista vauvan tukkoista nenää varten =)

sairaalakassista toki puuttuu kamera ja laturi, kännyn laturi jne, mutta muuten on jo pakattu.. kävin jopa kirjastossa hakemassa muutaman kirjan saikkukassiin varmuuden vuoksi, jos ei sielläkään vielä saa yöllä nukuttua.



aika matelee, olisin jo kovasti halukas saamaan tän vauvan.. ei malttaisi enää oottaa, ja tietty, toi väsymys varmaan osakseen yllyttää tota syntyis-nyt-jo-fiilistä.



mitenkään päin ei ole oikein hyvä olla, ei maaten eikä istuen, eikä niin viitsisi seisoskellakaan.. närästää ja oksettaakin välillä kun on pitkällään, kun kohtu painaa mahalaukkua, ja ne perinteiset, pissattaa-janottaa-pissattaa-janottaa- aivastus, ja pissa karkaa.. mutta se kuuluu kai tähän loppuun =)



raskausaika on ollut ihanaa, kamalaa, pelottavaakin kun on ollut huoli keskenmenosta, hämmästyttävää-sisälläni kasvaa oikea ihminen, välillä ärsyttävää, hartaasti toivottua, tunteiden kirjo on ollut ihan äärestä viereen ja siltä väliltä =), odotan vauvan syntymää jo kiivaasti, mutta samalla on pala kurkussa-entä jos en enää koskaan koe raskautta..

(3 lapsesta ollaan haaveiltu, mutta katsotaan nyt arkea ensin näiden kahdenkin kanssa, ..ja rahatilannetta.. ennen kuin uusista hoidoista edes puhutaan)



ristiriitaista, onnellista, mutta jotenkin niin haikeatakin.



hyvää vointia kaikille " paksukaisille" =)



-ennis- ja sintti rv38+0 sektioon jäljellä 10 yötä...

Hei kaikki!



Ajattelin pikaisesti kertoa, että meille syntyi viime viikolla pieni helmi, syötävän suloinen tyttönen. :-) En ehtinyt lukea kaikkia viestejä läpi, oliko jo joku muukin saanut aarteen kotiin? Odottelijoille vielä tsemppiä loppumetreille!



Onnesta sekaisin oleva



syyssäde ja päivänsäde 7 pv

Sinä sitten ehditkin meistä ensimmäisenä tosihommiin, menikö kaikki hyvin? Laskeskelin tuossa että ennen laskettua aikaa taisi tyttö syntyä? Kerro lisää kun ehdit, jooko?



Enni-Maija: Juu et ole ainoa uneton, itsekin olen täällä meinannut repiä pelihousujani kun monia öitä on mennyt silleen että kolmen tunnin unen jälkeen herään vessaan ja sen jälkeen oonkin ihan *pim* pirteänä aamuun asti, eli jostain neljästä yhdeksään, jolloin mahdollisesti alkaa uudestaan ramaista. Tosi kypsää! Tämmöisissä tilanteissa aina sanotaan ettei kannata jäädä sinne sängyn pohjalle, että olis parempi nousta ja puuhailla jotain, mutta mulla kun on tuo epilepsia kaverina niin en oikein edes uskalla tuollaisten unien jälkeen nousta touhaamaan mitään. En edes uskalla ajatella mitkä olosuhteet olisi masussa jos äiti yhtäkkiä lakoaisi sätkimään maahan... siispä luen sängyssä ja nukun sitten päivällä jos saan unta silloin.



Muuten kyllä vointi on ollut mainio, ja viihdyn tällaisena barbamaman näköisenä :-D. Laitanpa minäkin mittoja tähän kun kerran aloititte: viikko sitten tiistaina neuvolassa (37+6) sf-mitta oli 34 ja vyötärö 102. Painoa oli tullut jo melkein 15 kg, eli ainakaan omasta mielestä ei tarttisi kauhean paljon enää tulla vaikkei neuvolatätillä ole kyllä ollut tuohon sanomista. Painoarvionkin antoi, veikkauksen mukaan Penelope painoi siinä 3 kg. Huomenna taas neuvolaan, saas nähdä tuleeko mitään uutta.



Ainiin! Ettei liian tylsäksi menisi tämä elämä niin hommattiin lisäjännitystä ostamalla asunto. Ylihuomenna tehdään lopullisesti kaupat ja saadaan avaimet. Hui...



kieli keskellä suuta H+Penelope 38+5

hienoa hienoa! =)



täältä tullaan vielä maha pystyssä, mutta päivät vähenee.. =)



-e- ja sintti rv38+2

Pitää aina välillä käydä lukemassa sinunkin kuulumisia. Onnea uuteen kotiin. Sulla rupee oleen päivät vähissä, kai ehditte muuttaa ennen LAta? Olikos se omakotitalo vai osake? Onko paljon remontoitavaa vai hetivalmis?

Mulla ois sähköpostiosote tirppa71@luukku.com jos vaihdettas sielläkin kuulumisia ja jos sais sun osotteen ni tietäs laittaa korttia tulemaan? Hyviä vointeja ja ilmoittele mites synnytys menee?

Mä oon bongailemassa ovista tulevaa PASsia varten, joten kohta pääsee taas siihen ihanaan piinailu vaiheeseen *hihkuu tosi onnessaan, yeah right*

Aurinkoista kevään jatkoa



Onnea myös SYYSSÄTEELLE tytöstä. Vauvan tuoksuista kevättä.

Ihan oikein Heli laskit, että etuajassa tyttö tuli. Jotenkin sitä olin vähän aavistellutkin alusta asti, onneksi sain kaiken tehtyä valmiiksi. Tyttö siis syntyi rv 38+2, synnytys käynnistyi lapsivesien menolla. Luulin ensin, että pissasin housuuni! : ) Kaikki meni hyvin ja synnytyksestä jäi positiivinen mieli.



Osasin odottaa että vauvan kanssa on kiire, mutta en tajunnut että näin kiire. On pitänyt syöttää kellon kanssa, kun oli ensin painon kanssa vähän ongelmia. Eli en taaskaan ole ehtinyt lukea muiden kirjoituksia, mutta toivottelen kovasti tsemppiä synnytykseen ja sitä ennen odotuksen viime metreille kaikille!

hieman lisään, että sintti syntyi 20.2. suunnitellulla sektiolla klo 8.39.



POIKA oli 3700g ja 48cm pitkä. pipon koko 35cm.



tänään kotiuduttiin, voidaan molemmat mainiosti =)



sektio oli ihan ok, voisi sanoa että jopa positiivinen kokemus.

...vaikkakin olen kyllä aika kipee vielä.



-ennis- ja sisu 4päivää..

Hurjasti paljon onnea teidän perheelle!! : ) Hienoa että kaikki meni hyvin!

Ensin paljon onnea syyssäde ja Enni-Maija!



Tämä toinen tyttömme syntyi suunnitellulla sektiolla 22.2. Paino oli 3320 g ja pituus (epäilen että ei ihan tarkka) 51 cm.



Hienosti kaikki sujui, jouduimme vain odottamaan hieman kauemmin saliin pääsyä edelle menneen kiireelllisen sektion vuoksi. Ja maidon noustua rintoihin tuli ihan järkky turvotus jalkoihin, joka kesti kaksi viikkoa!



Muuten nautitaan vauvanhoidosta ja ihmetellään tätä pientä PAS-ihmettä! Ihanaa.



Kummankohan heli71 sai? Ja olihan niitä muitakin piinailijoita silloin kesällä... Ajatella että nyt ollaan vihdoin tässä pisteessä, vauva on jo maailmassa :)



Fresia

Monta kuukautta olen keskustelupalstoja lukenut ja nyt vasta löysin teidät!

Elikkäs esikoista odottelen ja LA on 23.02.2007. Mieheni kanssa yritimme useamman vuoden lasta ja vasta sitten menimme tutkimuksiin kun tuntui ettei ole toivoakaan lapsesta. Mulla todettiin monirakkulainen munasarja, johon sain hoidoksi terolut-tabl. neljän kierron ajaksi ja viidennellä tärppäsi. Itsekkään ei oikein voi uskoa että loppujen lopuksi se oli niin " helppoa" .



On tämä odotus kyllä ihanaa aikaa. Mielestäni kaikki on mennyt hyvin, mitä nyt oksentelua ollut pitkin raskautta ja nyt ollut kuukauden verran liitos kipuja/lonkka kipuja sekä ihana närästys, mutten ole valitellut koska tiedän, että pikkukaverin kasvusta ne johtuu.



Lapselle on huone laitettu valmiiksi jo aikoja sitten ja kaikki tarvittava on hankittu. En malttanut odottaa...



Meillä on kans kaksi kissaa, enkä usko että ongelmia tulee. Ovat enempi luonteeltaan sellaisia,että seuraavat lapsia hieman sivusta. Toinen kisu on kylläkin ominut vauvan huoneen et ehkäpä sit vuorotellaan sängyn ja sitterin käyttöä kisun ja vauvan välillä..hih.(vitsi)



Eipä just nyt tuu muuta mieleen, palaillaan



T.helmimami rv 33+5

Itse myönnän ainakin olleeni tosi flegmaattinen ja olen ehkä siksikin jättänyt surffailua vähemmälle kun nää meidän surffiolosuhteet ei oo ehkä parhaat mahdolliset, nytkin istun tämmöisellä keittiöjakkaralla eli " emännänjatkoksella" , tosi mukavaa & ergonomista :-/. Seli seli, heh! Ollaan nimittäin tehty raivausta vauvaa varten ja siksi kaikki paikat on vielä(kin) vähän vaiheessa. Vielä pahemmin saattavat tosin mennä vaiheeseen kun ollaan ehkä jopa suunnittelemassa muuttoa... kun ei vain kävis niinkuin yhdelle kaverille jonka vauva sitten lopulta nukkui yhden yön vanhassa asunnossa...



Enni-Maijalle kiitoksetkisukokemusten kertomisesta. Aika hurjan synnytystarinan pistit, toivottavasti tämänkertainen menisi nyt kivuttomammin.



Niin sullakin helmimami oli kissoja, meilläkin tosiaan on kaksi jötkälettä. Voidaan sitten (aika pian!!!) vertailla miten nää meidän " isosisarukset" vauvaan suhtautuu. Luulen kyllä (optimistinen arvaus) että noilla on onneksi seuraa toisistaankin niin eivät tunne toisiaan niin hylätyiksi. Ja sitä paitsi epäilen niiden mieluummin pelkäävän potkivaa ja kummasti ääntelevää olentoa. Jos mä olisin kissa ja tottunut lähinnä aikuisiin niin en nyt ihan viereen tukkisi kun koska tahansa saattaisi tulla kantapäästä kuonoon.



Hoh, nyt en jaksa istua näillä pirun tikkailla enempää, jatkan taas myöhemmin. Hyvää vointia kaikille! toivovat H+Penelope 34+2

Hei!



Meillä on mennyt aika vähän samoissa puuhissa kuin Helilläkin miehensä kanssa, eli on laitettu kämppää uuteen uskoon vauvan tulla. Huonekaluja vaihdettu jne, lakanoita ja harsovaippoja pitäisi vielä jaksaa ommella. Onneksi äitiysloma on alkanut, olen nimittäin huomannut että alkaa väsyttää nykyään aika helposti ja niinpä sitten onkin kiva mennä välillä pötköttelemään. Yöunet ovat myös melko lyhyet, aamuyöllä kun herää vessaan niin sitten ei enää uni tulekaan kun odottaa miehen kellon soittoa, ja niinpä sitten tulee joskus vedeltyä koko iltapäivän kestävät päiväunet. : ) Mutta pääasia, että voi nukkua kun nukuttaa, kyllä sitä sitten kohta saadaan valvoakin! Masu alkaa olla aika iso ja hyvän nukkumisasennon löytäminen aika haaste.



Muuten vointi on ollut ihan hyvä, vähän alkaa olla turvotusta. Viimeksi neuvolaan mennessä painoin siellä melkein 2 kg enemmän kuin kotona juuri ennen lähtöä vaa' alla käydessäni, joten neuvolan vaa' an kanssa ei olla parhaita kavereita! Synnytys alkaa pyöriä mielessä aina vain useammin...



Hyvää vointia kaikille & tervetuloa helmimami jutustelemaan!



syyssäde rv 35+1

Työt loppuivat vihdoin viime viikolla, ja sen verran kiireisiä olivat viimeiset viikot, ettei nettisurffaukselle jäänyt juurikaan aikaa.



Nyt olisi vihdoin aikaa kodinkunnostamiselle, ainakin kun esikoinen on päivähoidossa.



Parina viime kertana on neuvolassa ollut epäily siitä, että vauva on perätilassa (kuten esikoisenikin). Luulen itsekin että näin on, sillä ylävatsan kohdalla tuntuu kiinteä " pallo" jonka täytyy olla pää. Hikkanykiminenkin tuntuu tuossa kohtaa. Synnytystapa-arvioon olen menossa 5.2.



Enni-Maija, kerroit jo lähes kuukausi sitten hurjasta ensisynnytyksestäsi. Minä taas jännittäisin enemmän alatiesynnytystä, kun siitä ei ole kokemusta. Sektio oli mielestäni aika helppo juttu. Tälläkin kertaa aioin pyytää sitä, koska en haluaisi riskeerata mitään tämän kauan odotetun vauvan kohdalla, joka tulee jäämään viimeisekseni. Toisaalta, jos vauva ei enää ehdi kääntyä, sektio tehtäisiin joka tapauksessa.



Ensimmäisessä raskaudessa olin koko ajan asennoitunut alatiesynnytykseen, ja pettymys oli oli suuri kun vauvan ulkokäännösyritys ei onnistunut ja sektioaika varattiin muutaman päivän päähän. Muistan kun vielä kotona viikonloppuna yritin taskulampun avulla saada vauvaa kääntymään! Lopulta totuin ajatukseen siitä etten itse punnerrakaan vauvaa ulos, pääasia että tulee terveenä maailmaan.



No, maanantaina piti olla kahdeksalta aamulla sairaalassa, ja hieman yli 12 vauva jo syntyi. Heti kapaloinnin jälkeen sain pidellä vauvaa vähän aikaa, sitten pari tuntia lueskelin lehtiä heräämössä - ja join mukitolkulla mehua, jano on kova siinä vaiheessa, kun aamulla ei saa laittaa mitään suuhun. Oli ihanaa maata siellä onnen kukkuloilla kun kaikki oli ohi ja odotella että kohta pääsee huoneeseen tutkimaan ja imettämään vauvaa.



Sairaalassa olin 5 päivää, ja se oli ihan hyvä, kun ensikertalainen vauvanhoidossa oli. Sai opastukset ja pystyi nukkumaan yöt aika hyvin. Seuraavana päivänä sektiosta pääsi harjoittelemaan kävelemistä ja kauan kaivattuun suihkuun. Muistan että nauramista piti välttää kun se hieman koski pari ekaa päivää! Muutoin ei mitään kummoista ollut, paraneminen on aika nopeaa, ja lääkkeet auttavat hyvin. Kotona piti muistaakseni kolmen viikon ajan vältellä nostelemisia, vain vauvaa sai nostella. Haavatulehdus parani helposti antibiooteilla. Joten ei kannata jännittää sektiota.



Minulla l.a. on 28.2. Saapas nähdä mitä synnytystapa-arviossa sanotaan, jos vaikka saan sektioajan viikkoa aikaisemmaksi. On kiva nähdä vauva vielä kerran ultrassa enen maailmaantuloa.

Huh, miten aika rientää...!



Onnellisia viimeisiä odotusviikkoja kaikille!



T. Fresia 35+5

kivaa kuulla, että ei muillakaan tuo nukkuminen oikein yöllä suju =) en ole sitten ainoa yökyöpeli..



mulla alkaa illalla 22-23 kauhea närästys sekä sintin jumppa/venyttely-" tuokio" , jotka molemmat kestää melkein aamu 5 asti... =(



sinänsä kivaa, että vauva on aktiivinen, mutta kun ei voi olla maaten oikein mitenkään päin, vaikka ottaisi kuin rennietä ja punttaisi asentoa tyynyillä. mutta että, sillä 23-04 välillä nukkuminen on vaan melkoisen mahotonta.



esikoinen on hoidossa 8.30-15 neljänä päivän viikossa, joten niinä päivinä vetelen kunnon päikkärit, kun massussa on aika vaisu meininki päiväsaikaan.



alkaa ilmeisesti kylkikaaren-lantion välimatka käydä tosi ahtaaksi vauvalle, kun jumpatessaan peruuttaa pyllyllä kiivaasti ylöspäin, tai painaa niin juupelisti kohdunkaulaa..

oikein sattuu tosissaan välillä kun vauva könyää.

sf-mitta on koko raskauden ollut yläkäyrän yläpuolella.. kuten edellisessäkin.

painoa on tullut tähän asti 12kg alusta alkaen.



fresialla onkin jänskät paikat, kun ei vielä ole se synnytystapakaan ihan varma..



ja kaikille jotka jännäävät ekaa alatiesynnytystä, niin ihan suotta.

kyllä ne kätilöt tietää miten pitää toimia! paljon muuta ei tartte etukäteen osata, kuin reitti sairaalaan, ja äitiyskortti ottaa mukaan, loppu sujuu kyllä muitten neuvoessa =)



ja sattuuhan se, joo, mutta ei niin hirveästi, etteikö sen kanssa pärjäisi, ja on olemassa nykypäivänä kipulääkettä jos joka lähtöön.



mulla vielä vähän kaivelee, kun olisin halunnut tähänkin sen alatiesynnytyksen..

sintti on ollut rt jo ennen rv28, ja sitkeästi odottelee edelleen pää alaspäin.

..nyt kun olisi sen tulevan sektion takia saanut oikein luvan kanssa olla vaikka koko ajan poikittain..



mutta, kun nyt yleensä kaiken veivuun (eli hoitojen) jälkeen meille on se vauva ihan just tulossa, niin on se kyllä loppupelissä ihan yks hiivatin lysti, että miten se syntyy, kunhan syntyy, ja hyvinvoivana..



saikku on loppu, ja äitiyslomalla ollaan oltu reilu viikko.



countdown.. 23 (levotonta?) yötä sektioon jäljellä.. enintään,

voihan se olla ettei sintti odottele rv39+3 saakka, kun esikoltakin meni vesi rv39+0..



kaikki muu on jo vauvaa varten ihan valmiina, paitsi apteekista pitäisi vielä käydä ostamassa bepanthenia vaippa-alueelle ja keittosuolaliuosta vauvan tukkoiseen nenään, sekä disflatyliä tai cuplatonia paukkuvaivoihin varoiksi.

pinnasängyn verhotanko on korjattavana, ja kun sen saan, niin verho pitäisi vielä silittää ja ripustaa.

jaa.. ja tutit, rintapumppu osineen, pullot ja pullojen tutit pitääkin vielä keittää!



sairaalakassi on melkein pakattuna jo, äkkilähdön varalta.



mitä vähemmäksi yöt käy, sitä levottomammaksi ja malttamattomammaksi tää lyllerö täällä käy... =)



huoh, selkä äityy taas koneella istumisesta..

liukastuin reilu viikko sitten, (onneksi ei oikeasti käynyt kuinkaan..) ja ristiselkä ollut kipeä sittemmin.. oli se jo vähän parempi loppuviikosta, mutta pe urheilin kauppakassien kanssa, ja se selkä tietty kipeytyi uudelleen kun nostin yhtä kassia väärin..



meillä kaikilla käy muuten viikot vähiin!!! =D



-ennis- ja sintti rv 36+1

Kiva näin ensisynnyttäjänä lukea teidän " veteraanien" :-) kokemuksia, siis Fresian ja Enniksen joilla jo on aiempi synnytys takana. Nyt ei enää oikein tiedä miten voisi valmistautua tai valmentautua moiseen enempää. Kaikkeahan ei millään voi ottaa huomioon, mutta tärkeänä ollaan siipan kanssa harjoiteltu asentoja ja muuta ja neuvoja on tullut joka puolelta. Ehkä parhaasta päästä oli niinkin yksinkertainen, että supistusten alkaessa aikuisten oikeasti pitää koettaa syödä ja jos mahdollista, jossain välissä ehkä nukkuakin, koska yhdellä tutulla oli mennyt ruokahalu samantien siinä jännäyksessä ja heikko olohan siinä oli loppupeleissä tullut kun energiavarastot alkoi olla tyhjät. Voisin kuvitella tämän itselleni tärkeäksi neuvoksi, koska olen tavallisestikin hirveä ärripurri jos en ole saanut ruokaa hetkeen...



Mielellään sitä jo keskittyis täysin ja kokonaan tähän vauva-asiaan, mutta murehtimista siunaantui sitten vähän puun takaa: ihan rutiinijuttu piti olla molemmille kissoille hammaskiven poisto männä viikolla, mutta eipä ollutkaan. Toisella on ollut aina hammaslaatu tosi huono ja hampaita on siltä jo aiemmin poistettu, niin että sillä oli nyt vain kolme kulmahammasta. No nyt ei ole niitäkään ja vahinkoa oli kuulemma tullut jo leukaluuhunkin asti. Se on ilmeisesti aina ollut tuollainen pahnanpohjimmainen, ei tosiaankaan mikään pentueen priimus. Terveysongelmaa on ollut vähän useampaakin sorttia eikä tuo hammasasia ollut nyt ainoa ylläri. Munuaisarvot oli koholla ja sehän tarkoittaa sitä, että sille pitää alkaa syöttää sairaan kallista ruokaa, jota saa vain muutamasta paikasta Helsingistä :-/ Sivuseikalta tuntuu tässä vaiheessa, että toiseltakin kisuvaarilta jouduttiin poistamaan muutama hammas, mutta mukavasti sekin lisäsi jo ennestään veretseisauttavaa lääkärilaskua. Tuntui ihan kauhealta kuulla tällaisia uutisia ja tunnettiin itsemme ihan eläinrääkkääjiksi ja syyteltiin itseämme että olisko pitänyt huomata jotain oireita. Molemmat on tosin olleet reippaita ja viettäneet päivänsä painimalla ja toisiaan takaa ajamalla vaikkeivät mitään nuoria leijonia olekaan ja jos tuosta munuaisviasta jotain oireita tulisi, niin se tarkoittaisi että ainakin 70% kudoksesta on jo mennyttä. Että sikäli ei voi itseä syyttää että olisi jotenkin luvattoman huonosti hoitanut. Ja tietysti pänni se rahanmenokin kun olin hulluna koettanut säästää vähän puskuria äitiysloma-aikaa varten. Tuntui naurettavalta kaikki pihtaus (ja kahdenkympin " törsäys" kampaajalla tukan tasaukseen) kun yhtäkkiä onkin laitettava yli 600 sellaiseen, mihin ei ollut yhtään varautunut.



No, pahin alkujärkytys alkaa ehkä olla takanapäin tuosta kissajutusta, mutta pitää nyt katsoa miten tuo ruokkiminen alkaa sujua. Toiselle kun pitäiskin antaa ihan tavallista ruokaa, mutta sehän on aina se kaverin kuppi jossa näyttäis olevan houkuttelevammat eväät... eli vieressä vahtimiseksi menee.



Hassu on ollut seurata omia reaktioita, välillä olin jotenkin suutuksissa kissaparoille: kehtaavatkin ruveta tähän aikaan sotkemaan ajatuksia ja viemään energiaa. Ihan naurettavaa tietenkin, eiväthän ne sairastumisilleen mitään ressukat voi. Kun ihan vaan tää prinsessa haluis käpertyä oman mahansa ympärille ja sitä silitellä :-) Ihan itse ollaan järjestetty lisää mahahaavan aihetta jännäämällä yhtä asuntoasiaa, joka tosin saattaa onneksi olla ratkennut jo viikon päästä. Tähän asti ollaan asuttu vuokralla, mutta nyt on löytynyt niin kiva ja kohtuuhintainen alue että me piintyneet vuokralaiset oltaisiin ehkä siirtymässä asuntolainan maksajiksi. Ihan pelottaa että olen liian fiksoitunut siihen alueeseen ja varsinkin siihen asuntoon että tulee hirveä itku ja huuto jos ei sitä saadakaan.



Luin läpi tätä vuodatustani ja totesin että taitaa kirjoittaja olla aika viiripää ja vielä itsekeskeinen sellainen :-/ Pyydän teiltäkin omanapaisuutta anteeksi. Onneksi mies on tähän asti mua sietänyt tällaisena, ketään muuta ei juuri sitten tarvi tavatakaan jos ei huvita, ja kieltämättä olen aika lahjakkaasti käpertynyt tänne kotiin nyhräämään vaippojen, liivinsuojien ja muiden vauvatarvikkeiden kanssa. Hohhoh. Josko ensi viikolla olisin vähän edes järjellisempi, vai olisiko tämä kaikki ymmärrettävää tässä vaiheessa raskautta?



Ja viikothan on nyt 36+4, kääk...

Eikö ketään ole kuulolla...? Joudunko pakisemaan vain yksikseni?! :-)

Kovin on tosiaan olleet helmikuiset hiljaisia! Kesällä ja alkusyksystä jotain aktiviteettia tosin oli, mutta sekin vähä hiipui jossain vaiheessa. Kiva kun huhuilet, ja ihme kun on päässyt aloituksesi vilahtamaan ohi, kuitenkin käyn mukamas säännöllisesti katsomassa tämän puolen kuulumisia.



Minä olen odotuspuolella vähän käynyt ihmisten tuntoja lueskelemassa, mutta jotenkin se maailma on tuntunut aika vieraalta, useimmat tuntuvat olevan 80-luvulla syntyneitä ja odottelevat jo toista tai kolmattaan. Saatan tietenkin vähän liioitella :-)



Mullakin on aika mennyt ihmeen nopeasti, alussa se tietenkin oli tosi hidasta, mutta rakenneukltran jälkeen viikkoja on tullut ihan humahtamalla. En voi tajuta, että ensi keskiviikosta lähtien rv:t alkavat jo kolmosella!! Sehän oli ihan hiljattain kun hehkutin puolessavälissä olevaa raskautta ja siitä on kohta 10 viikkoa :-O Mainitsit liiallisesta painonnoususta, paljonko sulla on tullut? Mulla on tullut lähtöpainoon (60) 9 kiloa lisää, joka on kai aika tavallinen määrä, vaikka vähemmänkin piisaisi.



Vaunuviidakkoon ei lähdetty edes seikkailemaan kun saatiin ostettua hyvänoloiset ja vähänkäytetyt yhdistelmät halvalla (Emmaljungat, muutaman vuoden takainen malli). Tykkään kyllä reippaammista väreistä, oliko ne nyt Briot vai Emmaljungat joissa oli tosi paljon kasaan menevä runko joka olisi tietty kiva ja väreistä houkutteli omenanvihreä ja oranssi, mutta ei ihan niin paljon että viitsisi niistä sen melkein 800 maksaa, varsinkin kun ihan hyvät tummansiniset tuli ostettua jo aikaa sitten. Kamalan stressin sain kehitettyä turvakaukalosta. Päädyttiin Recaroon isofix-kiinnittimillä. Aika paljon maksoi, mutta se on nyt sitten ainut uutena ostettu tähän asti. Sänky saatetaan joutua myös ostamaan uutena, kun meillä on aika kovat vaatimukset sen suhteen (meillä on kaksi kissaa, joilta sängyn pitää suojata kunnolla).



Maha alkaa olla komeissa mitoissa ja on omasta mielestäni tosi soma. Ihailen itseäni vilpittömästi, samaan tapaan kuin viimeksi ehkä n. 30 vuotta sitten ;-)



H+Penelope 29+3

Kiva saada juttuseuraa! :-) Olen itsekin käynyt odotuspuolella juttuja lukemassa ja niistä kokemuksista on kyllä ollut ihan hyötyäkin, mutta ei sinne itse tule kirjoitettua. En edes tälle puolelle uskaltanut kirjoitella silloin, kun helmikuisilla vielä oma pino oli. Jotenkin tuntui, ettei tästä raskaudesta uskaltanut puhua ääneen... meillä on muuten vieläkin paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä tästä odotuksesta! Pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta kertomaan. ;-)



Me päädyttiin nyt ostamaan Oran vaunut, toivottavasti ne on kaikin puolin hyvät. Ja eiköhän; jotenkin tuntuu että " täydellisiä vaunuja" ei olekaan, vaan kaikissa on jotain mikä ei mene yksiin omien toiveiden kanssa. Tuo turvakaukalojuttu on meillä vielä ihan levällään, isofix halutaan myös mutta kun meillä on kaksi autoa joissa vauva varmaan molemmissa tulee jonkin verran kulkemaan, niin se sekoittaa soppaa taas entisestään. Isofixiä ei kai ole kauhean helppo siirtää autosta toiseen, ja toisaalta ne maksaa ilmeisesti aika paljon... Kestovaippoja ollaan ostettu vähän myös, eikä sekään tuotevalikoima mikään liian helppo ja yksinkertainen ole! Mutta ihanaa, kun saa tällaisia asioita miettiä ja tehdä hankintoja...



Mulla on painoa tullut pikkuisen yli 10 kg; ensin ei tullut juuri mitään kun kaikki vaan ällötti, mutta nyt olen ottanut tahtia kiitettävästi kiinni ja paino on noussut reilun 600 g viikossa. :-( Kesällä piti kaupasta ostaa kaikki, minkä vähänkään arveli maistuvan, ja ilmeisesti se vaihde on jäänyt turhaan päälle. Ja joulu tulossa, siitä jää tunnetusti aina vähän extraa... Joulua kyllä odotan kuin kuuta nousevaa, kun nyt on SE (ainoa?) joulu jolloin oikeasti odotan vauvaa! Ja ihailen kyllä myös masuani vilpittömästi, on se niin ihana pallo. :-)



Meillä on muuten kaksi koiraa, ja ollaan vähän mietitty, miten ne saisi parhaiten tutustutettua vauvaan ja homman toimimaan. Onko kissojen kanssa sama juttu? Ne taitavat ainakin päästä helpommin jonnekin ylös pakoon siinä vaiheessa, kun taapero lähtee liikkeelle ja hännät ja viiksikarvat ovat uhattuina.

Kyllä ovat hiljaisena kaikki muut helmikuiset. Vai ollaanko me kaksi about ainoat plussanneet lapsettomat, joita helmikuussa jännittää?? Vai onko meidän jutut vain niin tappavan tylsiä ettei kukaan halua meidän kanssa jutella :-D



Tuo isofix-istuin kyllä tuntui tosi hyvältä, jalusta istui kuin tauti penkissä kiinni eikä heilunut ja hetkunut ollenkaan siihen malliin kuin esim. Gracon vöillä kiinnitettävä jalusta (joka oltais saatu käytettynä halvalla :-/). Tuo Recaro maksoi aika tasan 300¿ kun valittiin siihen se halvempi kangasvaihtoehto. Onko teillä molemmissa autoissa isofix-kiinnittimet? Tuossa Recarossa oli kyllä sekin hyvä, että sen voi kiinnittää myös vöillä, ilman jalustaa jos ei jaksa joka kerta jalustaa vempuloida irti.



Mua tuossa kissojen ja vauvan suhteessa mietityttää oikeastaan vain pari asiaa. Allergiahan voi aina iskeä ja se olis tosi ärsyttävää (tosin äiti on jo luvannut että heiltä löytyy apinoille koti jos tarvii), mutta suhtaudun siihen aika luottavaisesti, kun ei kumpikaan olla allergisia millekään ja siedätyshoitoahan tämä koko raskausaika on ollut... toinen juttu on se, miten saa pidettyä kissat erossa pienestä vauvasta. Meillä kissoille ei ole juuri ollut kiellettyjä paikkoja, ne ovat nukkuneet meidän kanssa jne. Nyt ne on suljettava makkarin ulkopuolellle ja siitä saattaa koitua aikamoista protestointia. Lisäksi olen pannut merkille, kuinka " kingi" kohtelee kaveriaan: jos kaveri loikoilee jotenkin liian kivalla paikalla (esim. mun kyljessä), niin se saattaa tulla ja mätkäyttää ison ahterinsa toisen naaman päälle ja toinenhan väistää. Voisin kuvitella, että tätä taktiikkaa se saattaisi haluta kokeilla vauvaankin silloin, kun se on niin pieni, ettei vielä kilju eikä seuraa eikä vedä hännästä... Mutta kovat on systeemit mielessä miten pinnis suojataan kinnasvärkkien " hyökkäyksiltä" ja luotan kyllä niihin. Ja toisaalta olen kuullut paljon kissaperheitten juttuja siitä, kuinka kissat kauhuissaan väisteli pikkuvauvaa ja sitten sen kasvaessa jollain lailla tajusivat että tämä pieni on vähän eri asia kuin isot.



(.) muuten: mulla tais äitiysloma alkaa eilen kun neurologi huolestui mun huonosta nukkumisesta ja passitti sairaslomalle äitiysloman alkuun asti. Lucia siis toi levon ja heti kyllä nukutti paremmin kun ei hulluna enää vahtaa kelloa että onko tunti vai puolitoista enää aikaa kellonsoittoon. Työkin on aika hektistä ja se osaltaan varmaan aiheutti että pyörin illallakin vielä ylikierroksilla. Mutta nyt vointi tuntuu ihan hyvältä ja jään mielelläni töistä pois. Tämä kun saattaa olla ainutkertainen juttu elämässä, liiemmälti ei ole äitiyslomia pidelty tähän ikään vielä....