Vauvan nettijatkot: Jalat edellä maailmaan

Kolmas lapseni viihtyi perätilassa loppuun asti ja lopulta syntyikin perätilassa peppu edellä. Synnytin normaalisti alakautta, mutta sektiovalmius oli koko synnytyksen ajan turvana. Minulla täyttyi kaikki edellytykset alatiesynnytykseen eli tarpeeksi leveä lantio, vauvan riittävän pieni koko ja täydellinen perätila.



Yritin kyllä kovasti puhua sektiota itselleni, mutta synnytyksen käynnistyttyä ja edetessä päätin uskaltaa kokeilla alatiesynnytystä. Ei ollut kovin mukavaa, mutta kannatti! Toipuminen oli todella nopeaa.



Perätilasta aiheutui vauvalle lonkkaluksaatio, mutta sekin on jo hoidettu ja lonkat on kunnossa.



myLove ja perätila-pirpana 3kk 2 vk

Sama täällä, vauva oli perätilassa koko ajan. Ulkokäännöstä yritettiin - ei kääntynyt. Lääkäri yritti painostaa synnyttämään alakautta, mutta en suostunut (=uskaltanut). Vauva syntyi suunnitellulla sektiolla muutamaa päivää ennen laskettua aikaa. Olin hereillä koko leikkauksen ajan ja sain vauvan syliin syntymän jälkeen. Positiivinen kokemus kaikin puolin!



Toipuminen sektiosta oli nopeaa, eikä sektio vaikuttanut esim. maidon nousuun (toisin kuin oli peloteltu). Perätilan johdosta toisessa lonkassa oli lievää väljyyttä, joka meni omia aikojaan ohi.



Miukkis&neiti jääräpää melkein 9 kk

Synnytin tyttömme alakautta ja pyllyedellä.

Yritettiin ulkokäännöstä siinä rv 36, mutta neiti oli juntannut pyllynsä niin tiukasti minun lantioon, ettei hievahtanutkaan.

Otettiin sitten kuvat minun lantiosta ja hyvät mitat oli ja neitikin oli hyvän kokoinen(kolmekiloinen syntyessään) joten päädyin pohtimisen jälkeen alatiesynnytykseen. Onneksi!

Synnytys kesti kaikkiaan vajaa kolmetuntia (ja ilman kivunlievitystä mentiin, kun ei keretty antamaan, sen verran nopeesti tuli neiti maailmaan) ja ponnistusvaihekin oli vain 10min. Toipuminen kävi nopsaa.

Itse olen kanssa syntynyt peräedellä, joten omalta äidiltäni sain paljon tietoa :) Sen takia uskalsinkin lähteä synnyttämään alakautta.

Hei,

Poikamme oli viimeiset 2kk perätilassa ja syntyi kiireellisellä sektiolla rv. 37+0. Viikkoa aikasemmin lääkäri suositteli sektiota ja suuren koon, raskausmyrkytyksen ym. ongelmien takia. Normaaliin synnytykseen ei olisi ollut aikaakaan, kun vauva piti saada kiireesti maailmaan. Syntymäpäino oli 3800g.



Sektiosta toipuminen oli hiukan hitaampaa, mutta pääasia, että saimme vauvan terveenä ulos. Pää oli jumiutunut sekä muotoutunut perätilasta johtuen aika paljon ja vauva ei olisi kääntynyt enää itsestään ylösalaisin. Ulkoista kääntämistä ei yritetty. Jalkojen suorana olemisesta seurasi hieman jäykkyyttä, mutta se hävisi muutamassa päivässä.

Yritettiin kääntää rv 38, ei onnistunut. Sektioon mentiin rv39+1, jolloin todettiinkin että vauva kääntynyt! lähdimme kotiin odottelemaan spontaania synnytyksen käynnistymistä.

Vauva syntyi sitten 39+3 alateitse, oikeinpäin.

Esikoinen oli perätilassa eikä suostunut kääntymään. Ensisynnyttäjänä en uskaltanut alatiesynnytysrä yritääkään, ja poika syntyi suunnitellusti sektiolla. Keskimmäinen syntyi pääedellä alakautta. Nuorimmainen oli taas perätilassa, eikä suostunut kääntymään. Koska alatiesynnytyksestä oli hirmuisen hyvä kokemus, lähdettiin perätilasynnytystä suunnittelemaan. Lantioni on kuulemma hulppea, pikkuneitimme arvioitiin sopivan kokoiseksi ja sopusuhtaiseksi, joten edellytykset alatisynnytykseen olisi ollut. Synnytys ei kuitenkaan lähtenyt itsestään käyntiin. Olin käynnisteltävä neljä päivää, mutta synnytys ei edelleenkään lähtenyt käyntiin. Viidennen päivän aamuna lääkäri huomasi ultrassa, että napanuora on muljahtanut pepun viereen. Niinpä käynnistely-yritykset lopetettiin ja vauva leikattiin maailmaan samana iltana.



Kokemukset kakista synnytyksistä ovat hyvät. Se hieman surettaa, että vauvakuumeen joskus tulevaisuudessa iskiessä taitaa edessä olla sektio...

Olen tuore yhden lapsen äiti.

Tyttäreni viihtyi oikeastaan koko raskauden ajan perätilassa, joten pohdin synnytystapaa melkoisesti etukäteen. Ulkokäännöstä yritettiin tasan viikolla 37, jolloin lääkäri totesi ettei vauva suostu hievahtamaankaan kohdussa. Tämän jälkeen pohdin yhdessä lääkäreiden kanssa synnytystapaa, ilmaisin halukkuuteni alatiesynnytykseen ja lantioni kuvattiin. Lantioni oli kuvauksen perusteella tilava, jonka lisäksi vauva oli jalkapeppu-tarjonnassa, joten alatiesynnytys oli mahdollinen. Tulin siihen tulokseen, että yrittäisin synnyttää alateitse.

Synnytys alkoi supistuksilla raskausviikolla 38+4 ja hakeuduin sairaalaan. Synnytys kesti yhteensä hieman yli 13 tuntia. josta ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia. Mielestäni lapsi syntyi helposti perätilasta huolimatta, ehkä pää tuli jopa helpommin ulos.

Tytöllä oli syntyessään napanuora 2x kaulan ympäri, luulen ettei hän sen vuoksi ollut mahtunutkaan kääntymään kohdussa. Jalat/lonkat tytöllä olivat hieman veltot, mutta tämä ei johtunut synnytyksestä, vaan siitä että tyttö oli "istunut" kohdussa jalkojensa päällä jotenkin huonossa asennossa. Mutta nykyään tyttö on täysin terve pieni vauva! :x

Itselläni siis perätilasynnytyksestä jäi pelkästään positiiviset kokemukset. :)