Syyskuiset vauvat uuteen viikkoon
tervehdys vaan kaikille.Meillä uusi viikko on alkanut yhtä rauhallisesti kuin edellisetkin kaksi menneet.Hikka on alituinen vaiva, mutta muutapa ei sittten olekkaan.Poika on pidentänyt seurusteluaikoja ja hiljakseen napittelee maailmaa kun on hereillä.
Ilmaa ei ole juuri ollut kuin pari kertaa kun liian nopeasti nautti ateriansa.On ottanut selkeän rytmin unihommissa.Nukkuu päivisin n.3h ja öisin voi mennä jo 4 h.Tosin seurusteluhetket on nyt ollu monena aamuna klo 5....
Kylpemisestä nauttii kovasti ja sitä ollaankin harrastettu.Se on isännän homma ja mulla ei ole siihen puuttumista :)
Koira on meillä tulokkaan hyväksynyt hyvin, käy haistelemassa ja tarkistamassa että on paikalla ja takapihalla viihtyy kun vaunut on siellä, ennen ei yksin pihalla ollut..
huomionkipee se kyllä on mutta ei vauvalle osoita sitä vaan meijän syliin kiipeämässä...kissaa taas ei ole juuri kiinnostanut koko nyytti, mikä on hyvä koska sitä mä pelkäsin ettei se tunge sänkyyn tai muuta, mutta kun pikkunen heiluu niin kissa ottaa etäisyyttä vaan lisää eikä sitä muutenkaan tunnu houkuttelevan koppaan mennä tai muuta.
Meillä on keskiviikkonja neuvola niin saadaan tietää miten paino on noussut.
Iloista viikonalkua kaikille!
T:Anu ja Jesse 2vko1pvä
Kommentit (19)
Kovin on hiljaista keskustelu tällä puolella, toivottavasti moni tuttu syyskuulainen löytäisi tiensä tänne!
viikko mennyt ihan hyvin vaikka melkoista hulabaloota välillä ollutkin, miestä ei juuri kotona ole näkynyt, mutta minkäs teet kun nuo peltohommatkin vaan on tehtävä. Lupasi tuo ukko kyllä pitää heti kuin suinkin vaan voi niin pidemmän loman.
Meidän Helmi on yötyöläinen, me kun mennään nukkumaan niin neiti heräilee ja haluaa seukata eli samassa rytmissä mennään kuin masussakin. Nukkuu kyllä hyvin ja ihan 4 h putkeenkin ja pitää sitten jo ruveta herättelemäänkin syömään. Meillä on neuvola torstaina niin nähdään miten paino lähtenyt nousuun, että tarviiko vielä herätellä. Meillä tuo imetys takkuaa ja se ottaa päähän:( Sairaalassa meille annettiin ohjeeksi antaa lisämaitoa ja "tehosyöttää" Helmiä ettei sokerit laske ja liekö sitten jo oppinut vai mikä mättää, mutta rintaa ei jaksa kauaa lussuttaa. Hommasin pumpun ja nyt olo on kuin lehmällä, mutta toivotaan, että tuo imetyskin rupeis sujumaan.
Meillä koiruuskin ottanut vauvan hyvin vastaan vaikka alkuun sitä jännitin, kovin on huolehtivainen ja vieraita ei päästäisi vaunujen liki ja ilmoittaa kyllä heti, kun vauva itkee.
Ja isotsisarukset ottanut myös uuden tulokkaan hienosti vastaan, meidän 5 v poika kyllä pettyi pahasti, kun ei vauva vielä konttaa ja leiki hänen kanssa:)
Nyt ollut ihan kivat ilmatkin niin ollaan päästy kärryttelemään ja käytiin jo tallillakin moikkaamassa heppoja.
On tässä vielä pää niin pyörällä ja edelleen kovin epäuskoinen olo, että voiko tämä olla totta, että meillä on vielä oma pieni vauva:) Helmi on meidän 3. lapsi ja aina tämä kuitenkin on yhtä outoa ja ihmeellistä ja vauvan katselemiseen ei väsy ikinä! Olo on niin onnellinen, että tekisi mieli huutaa se kaikille!
Kuullaan taas!
Kimaro ja Helmi 1 vko+1 pv
Ja ONNITTELUT kaikille vauvansa noutaneille! :)
Olen tuonne odotuspuolelle varmaan muutaman hassun viestin saanut rustatuksi, mutta lukemassa olen kyllä käynyt viestejänne ja seurannut keskusteluita.
Meille syntyi suunnitellulla sectiolla pe 19.9. potra poikavauva; mittoinaan 4250 g ja 53 cm, pipo 39 cm.
Mulle neljäs lapsukainen, miehelleni kolmas (ja samalla kolmas yhteinen).
Esikoiseni on jo 18 v, ja asuu jo "omillaan".
Nämä tuoreet isotveljet ovat iältään 6 v ja 4,5 v.
Sectio meni hyvin, samoiten toipuminen siitä lähtenyt tosi hyvin käyntiin.
Leikkaushaava vähän pinnalta tulehtui, ja siihen sain antibioottikuurin.
Yllättävän kivuton olen kaiketi ollut (versus kaksi edellistä suunniteltua sectiota), ja pirteä myös ;)
Mulla oli raskausdiabetes (insuliinihoitoinen), ja sen vuoksi vauvan sokeriarvoja seurattiin synnärillä tosi tarkkaan. Muutamia alhaisia arvoja oli, mutta ei onneksi mitään tiputuksia tms. tarvittu, tehotankkausta vaan rinnalla ja vähän lisämaitoa myös.
Kovasti putosi vauvan syntymäpaino, ja nyt vasta on lähtenyt pienoiseen nousuun painonsa.
Todella "helppo" ja tyytyväisen oloinen poitsu on, nukkuu pitkiäkin (n.3-4 h pätkiä) toveja.
Isotveljet ovat ottaneet mukavasti pikkuveljen vastaan :) Isompi on aika "viileä" vauvan suhteen, tykkää kyllä, mutta ei liiaksi "hössötä".
Pienempi on taas kova paijailemaan ja pussailemaan, ja mieluusti näpräilisi vauvan sormia ja varpaita ;) Kovin on kiinnostunut vauvasta kaiketi.
Ja mustasukkaisuuttakin on vähän ollut ilmassa, mutta kohdistaa sen onneksi vain meihin vanhempiin, eikä vauvaan.
Onnentunne on valtaisa :) Meillä oli miltei 2,5 v yrittely takana ennenkuin tärppäsi. Välillä vieläkin on aivan epätodellinen olo, että -onko tuo todellakin meidän ikioma vauva- ;)
Nuuskutellaan ja nautitaan vauva-ajasta täysillä, tosin...pienoinen haave kytee, että -josko kerran vielä saataisiin kokea tämä kaikki- ;)
*minäkö kroonikko? ;)*
Katsoin toisesta pinosta, että Sanelma ollut samaan aikaan Kättärillä...mahdettiinkohan törmätä? ;)
Me oltiin osastolla 6 (19.-22.9).
Ristiäispäiväkin on jo buukattu; 19.10 saa meidän poitsu nimen.
Vauvantuoksuisia syyspäiviä toivotellen,
Muumimamma-72, kera Jussin (paljastettakoon, että pojasta tulee oikeasti Jussi ;) )
Tuntuu, että arki on nyt niin kiireistä ettei enää ehdi koneelle läheskään niin usein. Meillä poika kasvaa hienosti. Tänään neuvolassa painoa 3850g ja pituutta 56cm (syntyessä 3600g ja 54cm) Meillä pientä rytmiä jo muodostumassa, yleensä valvoo 3 kertaa noin 2- 2.5 tuntia, jonka aikana sitten tankataan. Nukkuu yleensä hyvin yöt, syö 1 -2 kertaa, josta jälkimmäinen yleensä aamulla aikasin. Yöheräilyt kyllä vaihtelee kovasti, viimeyönä heräsi klo 4 ja sitten söi ja seurusteli 1.5h ja sitten heräsi 9. Pisin pätkä on nukkumisen suhteen ollut hurjat 7h. Siinä kyllä äiti jo monesti katsoi, että vieläkö on poika hengissä ja taisi tissitkin olla jo melko täynä.
Eilinen ilta oli rankka, poika itki kovin useamman tunnin. D-vitamiinin aloitin sunnuntaina joten lieneekö siinä syy. Jätän sen nyt tauolle ja katsotaan miten menee. Toivottavasti ei joka iltaiseksi muutu nämä masuvaivat.
Meilläkään ei tuttia oikein huolita, mutta eipä huolinut esikoinenkaan. Enkä ole aikoinani minä itsekään syönyt tuttia eikä myöskään minun sisarukset. Lieneekö suun mallilla vaikutusta siihen, että toiset huolii tutin ja toiset ei. Meillä ristiäiset on päätetty lokakuun 26. päivälle.
Nautitaan vauvoistamme!
Elohelmi ja Jarkko 2vko3pv
Hei kaikille pitkästä aikaa!
Kirjoitinkin äsken pitkän,sydäntäsärkevän vuodatuksen imetykseni epäonnistumisesta, mutta sitten loppui kannettavasta akku ja koko säälittävä viesti katosi taivaan tuuliin. Ehkä ihan hyvä niin, koska nyt voin referoida fiksumman version josta voi saada ehkä jotain tolkkuakin.
Kaikki lähti siis siitä, että minun nännini olivat kadonneet ja jouduin käyttämään rintakumeja. Sitten Jaakko osoittautui heikoksi imijäksi, joten sessiomme olivat pitkiä ja uuvuttavia, eikä Jaakon paino kuitenkaan lähtenyt nousuun. Kumit myös heikentävät tehoa, jolla lapsi saa maitoa.
Sitten minulle iski euroopan kamalin rintatulehdus. Tulehdusarvo oli 329 ja sain antibioottia suoraan suoneen. Kävin siis sairaalalla tipassa 6 tunnin välein ja aina välillä kotona imettämässä terveellä rinnalla. Jaakon paino tietenkin laski ja päädyimme antamaan lisämaitoa pullosta. Voitte kuvitella millaista tuskaa oli yrittää tyhjentää kipeää rintaa pumppaamalla! Synnytyskivut ei ole mitään siihen verrattuna.
Pikkuhiljaa antibiootit alkoivat tehota, Jaakko jaksoi tyhjentää myös kipeää rintaa ja elämä alkoi palautua uomiinsa. (Joissa se oli ehtinyt olla muutaman päivän sairaalasta kotiutumisen ja tulehduksen välissä). Sain neuvolasta vaa'an lainaan ja punnitsimme Jaakon aina syötön jälkeen ja sitten annettiin lisämaitoa tarpeen mukaan. Yritin myös jättää rintakumit pois, mutta Jaakko ei ymmärtänyt nännin päälle vaan suuttui aina aivan mielettömästi. Pakko oli jatkaa kumien kanssa.
Viime viikolla palautin vaa'an ja päätettiin koettaa pelkän imettämisen voimin. Eilen käytiin punnituksessa ja painoa oli tullut vaivaiset 5g. Voi ei! Sen lisäksi Jaakon suunpieleen on tullut haavauma koska rintakumi hankaa. Neuvolan täti ja lääkäri myös muistutti, että koska Jaakko ei ime rintaa tyhjäksi tehokkaasti, tulehduksen uusiminen on erittäin todennäköistä. Se siitä sitten!
Suuren pettymyksen ja luovuttaja-fiiliksen kanssa annoin periksi ja lopetin imettämisen vuorokausi sitten. Nyt lapsi on kuitenkin äärettömän tyytyväinen ja toivottavasti paino lähtee nousuun (ja minun aiheuttamani suunpielen haava paranee). Onneksi tässä ei oikeesti ole mitään ongelmaa: Jaakko huolii pulloa ihan miehekkäästi ja nyt kaikki edellytykset kasvulle ja kehitykselle on taas olemassa. Ja se on tärkeintä!
Mites teillä muilla? Myönnän ihan suoraan, että olen tosi katellinen teille joilla imetys sujuu. Mutta aina asiat ei mene niin kuin itse haluaisi. Nyt on tärkeintä toimia niin kuin on lapselle parhaaksi. Nyt pikkasen jännittää miten rinnat toipuu tästä muutoksesta.. Syön varuilta antibioottia ettei pakkaa uutta tulehdusta. Ja särkylääkkeitä.. Onko kellään kokemusta mitä on luvassa?
Kirjoitellaanhan taas,
T. Arkamamma (arkarinta?) ja Jaakko 4 viikkoa 3 päivää
Kiva kuulla Arkamammastakin, ajattelinkin jo tässä eräänä päivänä, missä lienet! Sun imetystarina oli hyvin samankaltainen kuin mun tuon kakkosen kanssa. Silloin vaan imetys loppui jo kahden viikon jälkeen tehokkaaseen rintatulehdukseen ja minun flunssaan! Hyvin nopeasti kuitenkin maidon tulo lakkasi ja selvisimme ilman toista tulehdusta (söin tosin silloin antibioottia joten se varmaan myös auttoi). Silti tuntui syylliseltä kun antoi vauvalle pulloa, kun joka puolella hehkutettiin imetyksen ihanuutta ja tärkeyttä!
Nytkin imetys takkuaa. Rinnanpäät kipeytyvät herkästi (imuote on oikea, mutta olen vaan vissiin niin herkkä- ja ohutihoinen, että ei kestä, saan yleensäkin rakkoja nopeasti, pienestäkin hankautumisesta, joten lienee tyyppivika..) ja kun poika on pieni, neuvottiin antamaan lisämaitoa aina sen jälkeen kun on 20-30min. ensin imettänyt. Tuo aika ei ilmeisesti riitä lisäämään maidon tuotantoa, koska lisämaitoa joudun antamaan jatkuvasti ja enemmän. Nyt menee n. 2 -3 dl vuorokaudessa. Harmittaa!
Ja vauvan valvejaksotkin kummastuttaa. Kuinka paljon teillä vauvat ovat hereillä vuorokaudessa ja kuinka kauan kerrallaan? Meillä valvotaan pitkiä aikoja; eilen klo 8.30-15.30 ja tänäänkin 7-14! Tuona aikana vauva ei siis nuku kuin rinnalla minuutin tai pari korkeintaan! Öisin kyllä herää vaan syömään, n. 2 tunnin välein.
Muumimamma -72 oli ollut samaan aikaan mun kanssa kättärillä! Me oltiin tosin osasto 3:lla, joten ei varmaan törmäilty.
Meillä vauva kasvaa onneksi kohisten (kiitos varmaan lisämaidon) eilen neuvolassa oli jo 2700g ja 48,8cm! On siis jo 10 päivän iässä ohittanut syntymäpainon 120g:lla!
No niin siinäpä noita kuulumisia! Kirjoitellaanhan ahkerasti, tää on nyt ainoa vertaistuki, kun ei ole lähipiirissä vasta vauvan saaneita ja kaikki on flunssassa ja mies töissä, joten ihan itsekseni asioita täällä pyörittelen päässäni!
t. Sanelma ja "Äijä" 11pv
Lyhykäisesti yritän kommentoida imetyskeskusteluun (pitäisi rientää pyykkituvalle ripustamaan pyykkejä ;) ).
Mulle Jussi on neljäs lapsukainen, ja jälleen kerran havittelin täysimetyksestä...
Yhdenkään noitten kolmen isomman kanssa en oo "onnistunut" täysimetyksessä, aina on tarvittu lisämaitoa, ja sitä mukaa vauva on pian oppinut pullon päälle, ja alkanut hylkimään rintaa :(
Havittelin mielessäni, että tällä kertaa yrittäisin hanakammin täysimetystä, mutta jostakin syystä maito ei vaan riitä, vaikka kuinka imettäisin ja pumppaisin :/
Kukaan ei oo mulle "tyrkyttänyt" täysimetystä, mutta jostakin syystä itse sitä niin kovasti toivoin.
Lisämaitoa menee kiitettävät määrät jo nyt, ja tarpeeksi nälkäisenä poika hylkii jo nyt rintaa, tai väsyneenäkään ei jaksa kauaa rintaa imeä, vaan parkuu pulloa.
Esikoista osittainimetin 3 kk:n ikään, sitten hylkäsi rinnan.
Tokaa osittainimetin 7 kk:n ikään, ja sama kohtalo.
Kolmatta osittainimetin 2 kk:n ikään, jonka jälkeen jouduin kamalien nivelkipujen vuoksi lopettamaan imetyksen kuin "seinään" :( (muutoin en olisi saanut lääkkeitä vaivoihini, ja ilman niitä käveleminen oli täyttä tuskaa...mulla tutkittiin reumatekijät, niitä ei löytynyt, mutta oireet puhuivat vahvasti selkärankareuman/nivelreuman puolesta :( )
Nyt vähän kauhulla mietin, että tuleeko taas noita nivelvaivoja, hormonaaliset muutokset kun saattavat laukaista ne uudelleen "päälle" (ennen raskautta pystyin jo elämään lähes kivutonta vaihetta ILMAN lääkitystä)
Tuo on totta, että joka paikassa hehkutetaan imetyksen "paremmuutta" ja mitataan suunnilleen äitiyttä sen mukaan imettääkö vaiko antaako pullosta :(
Itse ajattelen asian niin, että jos imetys onnistuu, niin hyvä niin, jollei, siitä on turha ottaa kamalia paineita, vauvat kasvavat hyvin korvikkeillakin, ja syliä ja lämpöä saa pullostakin ruokittuna ;)
Ymmärrän kyllä hyvin sen, että harmittaa jos on itse itselleen asettanut "tavoitteeksi" imetyksen, eikä se syystä tai toisesta onnistu.
Meillä siis mennään tissi-pullo linjalla, ja olen hyväksynyt pakon edessä, että asia on nyt vaan näin.
Tuttia meidän kaikki lapset ovat lussuttaneet, hartaasti ja pitkään ;)
Ja Jussillekkin maittaa "luput", joten tutti on käytössä.
Jep, mutta pyykkejä ripustamaan...pyykkiä riitti aiemminkin, mutta nyt sitä vasta riittääkin :D
Ihanaista vauvantuoksuista arkea! :)
t: Muumimamma-72 ja Jussi, 12 vrk
Hei,
Kivi putosi sydämeltäni (rinnaltani?), kun sanoit että sullakin, Sanelma, on ollut mutkia matkassa edellisen kanssa. Täsmälleen kaikki minun ystäväni ovat onnistuneet imetyksissään ja varsinkin ne joilla on nyt suunnilleen saman ikäiset vauvat. Kovasti ovat olleet tukena ja yrittäneet ehdottaa eri asioita, mutta nyt tuntuu että ollaan ihan eri porukkaa. No, jospa tuokin tunne hälvenee.
Mistään en vaan löydä tietoa mitä tehdä, kun toisessa (siinä joka tulehtui) tuntuu kovia kohtia kainalonpuoleisessa ja alareunassa. Pumpatako vaiko eikö? Olen ottanut niin paljon särkylääkettäkin että kuume ei taida pystyä nousemaan vaikka tahtoisi (voiko se nyt edes tulehtua kun oon ottanut jo pari tablettia antibioottia..?) Pelottaa ihan kamalasti jos se tulehtuu ja se rumba alkaa uudelleen. Äsken kävin kuumassa suihkussa ja molemmat tuntuu muuten ihan pehmeiltä ja terveiltä.... Mihin mennessä tää mahtaa olla ohi?
Toivottavasti, Sanelma, tämä imetys lähtee sujumaan jos sitä haluat. Tärkeintä on kuitenkin että vauva voi hyvin ja kasvaa hienosti! *kateellinen* Kaipa se on niin, että keinolla millä hyvällä. Mutta stressiä ei tartte ottaa, on tää vauva-aika liian lyhyt ainaiseen murehtimiseen. Koeta jaksaa! Mulla on ollut hauskin päivä koko Jaakon elämässä tänään kun oon saanut röyhtyyttää, nukuttaa ja vaihtaa vaippaa ja ylipäätään seurustella tyytyväisen ja hymyileväisen (?) pikkuisen kanssa. (Ellei oteta huomioon huolta rintojen tilasta).
Aika pitkiä aikoja on teidän pikkuinen hereillä. Onko hän kuitenkin ihan rauhallinen ja tyytyväinen? Kaipa se on sitä temperamenttia? Mitä ne sanoo neuvolassa?
Tän foorumin merkitys on taas tänään todistettu. Ihanaa, kun heti sain vastaukseksi "minulle kävi samoin" -viestin. Ihanaa. Tuo lohduttaa minua ihan älyttömästi. Olen nimittäin lukenut kaikenmaailman lehdet, imetystarina-kirjat ja -blogit ja tuntuu ettei kellään oo sit kuitenkaan käynyt näin. Kiitos Sanelma!
T. Arkamamma
Tervehdys mammat!
Arkamammalle:
Voi yritä olla stressaamatta imetyksen lopettamisesta. Imetys on kuitenkin vaan pieni osa vauvan hoitoa! Läheisyyttä ja ravintoa voi antaa aivan yhtä hyvin toisillakin tavoilla. Onhan imettäminen hyvä asia, mutta minusta siitä tehdään Suomessa vähän liian iso numero!
Itse imetin esiokoista vaan 2,5 kk, koska olin silloin vauvan terveydellisten ongelmien (laikkaus, komplikaatiot ym) masentunut ja tarvitsin muutamaksi kuukaudeksi lääkityksen. Lopettaminen harmitti, mutta toisaalta isä pystyi hoitamaan vauvaa paljon, joka oli itselle silloin helpotus. Toista imetin jopa 1,5 v ja vauva on ollut aina vähän "liikaakin" äidin poika. Ei ole juuri edes isovanhempien syliin suostunut menemään ja on todella valikoiva vieraiden aikuisten suhteen. En tiedä, onko pitkä imetyskään pelkästään hyvä juttu.
-Wilhelmiina ja pikku Wilhelmiina 2 vko+ 3 pv-
Tää täti purkautuu taas: Kuinka vauva saadaan nukkumaan? Miten lisätä maidon tuotantoa? Milläs pääsee eroon kiloista? Mistä löytyy nimi, joka kelpaa miehelle ja minullekin?
Siinäpä nyt ensihätään kysymykset, jotka päässä pyörii!
Meillä vauva ei siis meinaa osata nukahtaa, torkkuu vaan sylissä, mutta jos lasket sänkyyn tai koppaan tai ihan mihin vaan kun nukkuu, niin minuutissa alkaa ähräys joka pian on huutoa! Ei kai voi olla terveellistä tuollaiselle pikkuiselle, että valvoo enemmän kuin nukkuu vuorokaudessa? (Ja sitäpaitsi, äidinkin pitäisi levätä joskus ja isommat sisaruksetkin varmaan tartteis...)
Käytiin vaunuttelemassakin tänään (keino, joka toimi kuin nakutettu isommilla lapsilla) mutta siellähän tuo pikku-ukko killitteli suurilla silmillään koko matkan (tunnin) ajan! Oli kyllä hiljaa, mutta jos vauvut pysähtyivät, alkoi ähinä samantien!
Apuja siis otetaan vastaan!
Vauva on kyllä suht tyytyväinen valvoessaan, ilmaa tosin tuntuu olevan mahassa jonkin verran, sen verran paukuttelee jatkuvasti, mutta ei siis huuda tai itke (paitsi jos yritän laittaa nukkumaan) vaan tarkasti seuraa maailmaa ja tuntuu rauhoittuvan kuuntelemaan kun juttelen hänelle. Neuvolassa ei kommentoitu kuin että "vaikka vauva on pieni, niin ihan täysaikainen on kuitenkin, joten voi olla hereilläkin välillä".
Ja sitten taas imetysasiaa; mulla on nyt kauhee tarve saada tää imetys onnistumaan edes jotenkin, kun periaatteessa ei ole mitään sitä estävääkään tekijää. Mutta vaikka imetän poikaa parin tunnin välein molemmista rinnoista yht. n. tunnin (joo, hyvin venytettiin neuvolan ohjeita, mutta ei sitä maitoa meinannut tulla lainkaan niillä ohjeilla) niin ei maito riitä pojan tarpeisiin! Juon paljon niin vettä kuin laimeaa mehuakin ja syönkin normaalisti, joten mitä vielä voisin tehdä että maitomäärä lisääntyisi?
Ja sitten kilot: Haluaisin päästä mahdollisimman nopeasti takaisin normaalimittoihin (edes suurinpiirtein), koska nää kilot ärsyttää ja häiritsee mua ja en tunne oloani hyväksi tällaisena. Miten pääsisin siis eroon n. 6kg jotka tuossa vielä roikkuu? Koko raskausaikana ei tullut kuin 12-13kg, joista ekan viikon aikana lähti n.6 ja nyt ei sitten enää mitään. Vinkkejä? Mihinkään umpihulluihin dieetteihin en kykene, ei riitä itsekuri syödä vaan kurkkua ja kaarnaa klo 7.21 ja perunankuoria klo 10.33... :)
Ja nimistä: Onko teidän lapsille löytynyt helposti koko perhettä miellyttävä nimi? Meillä se on nyt tosi vaikeeta! Mies kavahtaa vähänkään erilaisia nimiä, vaan tutut ja turvalliset (ja plääh..ne yleisimmät suosikkinimet) kelpuuttaisi, kun taas itse haluaisin nimen, joka on helppo, suht lyhyt ja ilman r- ja s-kirjaimia. Mutta kun on ollut töissä lasten parissa vuosikaudet, kaikista yleisimmistä tulee joku entinen hoidokki mieleen, ja sitä en haluaisi... Meinaa vaan riita tulla kun aletaan nimistä puhumaan, ja nyt molemmat vähän välttelee koko aihetta.. tytöille kyllä aikoinaan löytyi nimet helpostikin, silloin nimimieltymykset kohtasivat!
No niin, johan helpotti. Pikkuisen vissiin oon juttuseuraa vailla kun kirjoittelen tänne näitä romaaneja :)
Kiva kuulla Arkamamma että mun kokemuksista oli apua, kyllä tää vertaistuki on aivan ihana juttu!
t. Sanelma
nukkuu ulkonakin 3-4 tuntia ja yöllä 8-9 tuntia putkeen :D
Alkuun onnittelut kaikille tuoreille äideille, myöskin niille jotka syyskuulta lokakuun puolelle "joutuivat" :)
Meillä on elo Onnin kanssa sujunut hyvin. Äipän ja koko muun perheen pieni rinsessa <3
Neiti syö n. 4 tunnin välein, nukkuu ulkona 8-9 tuntiakin putkeen.. tankkailee tosin illalla enemmän, mutta hyvin on maitoa riittänyt neidin tarpeisiin :)
Hyvin säätelee itse maidontuotantoa.
Arkamamma, ja muut joilla on imetyksen kanssa ollut ongelmia.
Kirjoittelimme odotuspulinassa tästä aiheesta joskus.. muistatteko?
Minusta suomessa on todella inhottavan "syyllistävä" asenne äiteihin, jotka eivät imetä vauvojaan. Olkoon syy mikä tahansa, se on jokaisen oma asia!
Ikävää, jos imetys ei onnistu silloin kun sitä kovasti haluaisi.
Pääasia on kuitenkin lapsen hyvinvointi, ja kuten joku kirjoitti edellä, on todellakin monia monia muita keinoja olla lasta lähellä ja helliä.
Yhtä ihanalta se hymy näyttää pullon kuin tissinkin takaa ;)
Meilläkin on ristiäiset 26.10. ja alunperin meillä oli nimi valmiina ja nyt ei ole kyllä mitään tietoa "kuka" meidän pikku Onni on ;-)
Kovasti tunnustellaan nimiä.. ehkä joku niistä tuntuu sitten omalta.. viimeistään kastepäivänä on vähän pakko :D
Mukavaa, joskin sateista viikonloppua kaikille!
Levätkää ja nauttikaa nuppusistanne! =)
Marili ja Onni 4 vkoa
Hei Sanelma ja muut,
ihan ensteks kiitos kun ootte tukena nyt kun jouduin luopumaan imetyksestä. Tänään oli Jaakolla lääkäri. Paino oli noussut 200g! Ja kaikki on muutenkin kunnossa. Niinpä viimeinenkin epäilykseni siitä teinkö oikean ratkaisun häipyi taivaan tuuliin ja nyt oon vaan niin niin niin onnellinen kylläisestä ja hyväntuulisesta vauvasta jonka kanssa on ihana seurustella. Ja todentotta: tällä viikolla ollaankin saatu ensimmäiset säteilevät hymyt, eikä niiden tehoa heikennä se, että niitä väläytellään pulloruokinnan jälkeen.
Sanelma kyselit monia vaikeita asioita. Maidonlisäämiseen ja nimiasiaan en valitettavasti osaa sanoa mitään, ellei sitten suvusta löytyisi nimeä, joka sopisi molemmille? Mutta nukutusasiaan ehdotan kapalointia! Oletko kokeillut? Meillä Jaakko kapaloidaan joka ilta melkoisen tiukkaan ja siinä poika tuhisee tyytyväisenä n. 22-03 ja ruokailun jälkeen n. 04-7. Pointtina on saada kädet pois huitomasta ja häiritsemästä.
Luin myös mielenkiintoisen kirjan siitä, että ihmislapsi tarttis periaatteessa neljännen kolmanneksen, eli ensimmäiset 3kk lasta pitäisi kodella kuin sikiötä ja olosuhteet tehdä mahdollisimman samanlaiseksi kuin kohdussa. Esim. hevosethan kantaa 12kk ja niiden lapset lähtee juoksemaan heti syntymästä!
Itkut rauhoittuu ja uni tulee kun ympärillä kuuluu voimakasta suhinaa (kohdussa lapsi kuulee suolten, sydämen ja napanuoran äänet, siellä on melkoinen meteli), saa olla liikkeessä (syli, keinu, kehto tms.), saa olla kylkiasennossa, kapaloituna (kohdussahan on melkoisen ahdasta), ja tarvittaessa tyydyttää imemisrefleksi tutilla. Esim. peiton, kapalon tai vaatteen reuna ei saisi osua suun tai leuan alueelle ettei se "ärsytä" imemisrefleksiä koko ajan.
Kirjan kirjoittajan amerikkalaisen dr Karpin mielestä alle 4kk ikäinen lapsi ei totu eikä opi huonoille tavoille vaikka sitä vähän hemmotellaankin keinuttamalla ja hyssyttelemällä ja antamalla tuttia tai nukuttamalla rinnalle ja perhepetiin. Kohdussa lapsen tarpeet tyydyttyy välittömästi, siihen saa ja voi pyrkiä ensimmäisen 3kk ajan "ulkopuolellakin". Sitten 4kk ikäisenä tai vanhempana voidaan jo pikkuhiljaa alkaa totuttelemaan sellaisille tavoille jotka voi jäädä voimaan loppuiäksi.
Mitä olette muut mieltä näistä ajatuksista? Itse kun harjoitellaan näitä vasta ensimmäisen kanssa (kokemusta huimat 4,5 viikkoa), en voi sanoa muuta kuin että meidän kohdalla nää toimii ainakin toistaiseksi. Siskoni on toiminut näin myös kolmen lapsensa kohdalla (ovat nyt 7v., 5v, ja 2v.) ja suositteli niitä myös meille.
Ehdin kirjoitella näin pitkiä viestejä kun mies syöttää poikaa tuossa vieressä sohvalla. Mies lähtee viikonlopuksi työmatkalle. Taitaa tankata vähän läheisyyttä ennen reissua. Onneksi äitini tulee avuksi, ei tarvitse olla koko viikonloppua yksin. Huomenna on myös lääkäri, meen näyttämään tätä rintaa vielä kerran kun tuntuu ettei se sitten kuitenkaan parantunut kunnolla siitä tulehduksesta varsinkaan nyt kun imetys loppui. Pitäkää peukkuja että kaikki menee hyvin!
Kaikille mukavia vauvahetkiä,
T. Arkamamma
olipas edellinen viesti hieman lyhyt kun minä ja pc oltiin taas eri pituudella :) kuten huomaatte kellonajasta ni meillä ei tosiaan ole mitään rytmiä kehittynyt.Pikkumies on hereillä pitkin vuorokautta ilman mitään lokiikkaa.No ei sillä vissiin mitään rytmiä tarvi ollakkaan.Eilen hän oli hereillä pitkin päivää ja nukkui taas pitkin päivää kolmen tunnin sykleissä.Nyt 3.40 hän söi ja oli täysin virkeä joten mepä tässä valvoskellaan ja ootellaan et uni taas tulee.
Mä lopetin imetyksen omatoimisesti kun se ei onnistunut ja se toi enemmän stressiä kuin iloa.Lisämaitoa Jesse on saanut alusta asti ja sit mun rinnat oli törkeän kipeet, Jesse oli laiska imemään ja pumppukin sano ittensä irti niin päätin siirtyä korvikkeen ja tuttipullon kanssa touhuamaan.Syliä ja läheisyyttä hän saa ihan yhtälailla ja niin paljon kun tahtoo.On oppinut ilmaisemaan sylin tarpeen ja on tosin muutenkin aika helposti tulkittavissa.
Tuttipullon käyttö on myös mahdollistanut isän osallistumisen ja ollaan vuoroteltu näitä syöttöhommia.Tosin yöllä ei kuule eikä nää vaik pikkunen karjuis kuin kovin, mut päiväs aikaan on hoitanut kun on viel lomalla.
Jesse on tosi rauhallinen ja ei oikein itkeskele kun sillon kun on nälkä.
Käytiin ke neuvolassa.Painoa oli tulut 8 pvä aikana 350g ja pituutta syntymästä 5 cm.
Me päästiin nimiasiassa edistymään sillä et ensin me listattiin noin 10 nimeä mitkä miellyttää jompaakumpaa.Sit mä lainasin nimikirjan ja tutkittiin merkityksiä ja yhtäkkiä se vaan loksahti.ja sitten syntymästä lähtien Jesse on näyttänyt Jesseltä joten niin päädyttiin siihen.
Mäkin olen ollut päiväkodeissa yms hoitsun hommissa liki 7 vuotta ja mulla oli kanssa millon mistäkin nimestä et ei käy kun tuli joku mieleen siis entinen hoitolapsi, mut sitten löyty tämä nimi ja sitä ei o sattunut omille hoitolapsille.Kävin myös tutkimassa netin kautta kaikenlaisia nimiä, mut meilla on niin suomalainen sukunimi et ei oikein omaan suuhun sopinut mikään kovin erikoinen....
on tää kyl aika ihme kaveri tää meijän pieni, tossa se vaan köllii ja napottelee ja on tyytyväinen ja rauhallinen.Mä olin varautunut koliikkiin ja itkuun ja vaikka mihin mut sit tulikin tällanen rauhallinen malli.Tosin rytmin kanssa ollaan ihmeissään mut kai se ajan myötä tasaantuu, ainakin opusten mukaan.
No tässä taas tarinaa, ihanaa et on paikka mihen voi kirjottaa ja lukea näitä vauvantuoksusia juttuja!
Öisin terkuin Anu ja Jesse 18pvä
Kylläpä Sanelman kirjoitus kuullostaa tutulta! Meillä on poika ruvennut tällä viikolla valvoskelemaan todella pitkiä aikoja, nukkuisi vaan rinnalla. Aina, kun lasken sänkyyn, niin alkaa ähinä ja tuhina, joka jatkuu siihen saakka, että poika hermostuu ja otan syliin.. Todella rasittavaa. Vaunuissakaan ei nuku oikein kunnolla, vauhtia pitää olla ja sitten mielellään vielä tutti suussa, joka lentää suusta pois todella usein ja sitten alkaa kitinä!! Oon miettiny, että mitä ihmettä teen väärin?? Poika kakkii todella usein, lähes joka syötön jälkeen. Piereskeleekin tosi paljon.. Jätin tänä päivänä D-vitamiinitipat antamatta, testaan nyt viikonlopun ajan, onko niiden poisjättämisestä apua. Kaikille ei kuulemma rasvaliukoiset De-Vitol-tipat sovi.
Kiitos Arkamamma kommenteista! Oon "pelänny" sitä, että jos kantelen päivät poikaa sylissä ja kehtoa keinutetaan pojan uneen saamiseksi, että poika tottuu "hyvälle" eikä häntä saada enää nukkumaan ikinä "normaalein" keinoin! Ilmeisesti pelkoni on turha..(?) En minä kyllä lastani itkettämäänkään pysty, kyllä hänet aina syliin ja rinnalle otetaan, kun hän siihen tahtoo. Mutta tosiaan tällä viikolla on ollut todella väsyttävää itselleni, kun ei itse saa syödäkään rauhassa, vaan poika on jatkuvasti rinnalla/sylissä. Painoa hänelle on kuitenkin tullut todella hyvin, viime viikon painosaldo oli 305 g.. Joten ei ole kyse siitäkään, ettei hän saisi tarpeeksi ravintoa. Toivottavasti yötkin muuttuisivat vähän rauhallisemmiksi piakkoin, tällä viikolla herätty syömään 1-2,5 tunnin välein...
Mariliko se kertoi vauvansa nukkuvan jo 8-9 tuntia putkeen yöllä?? Vähänkö olen kateellinen sulle!
Kaikesta huolimatta, vaikka rasittaa välillä ja väsyttääkin aika lailla, oon todella ONNELLINEN pikku-ukostani :-) Eiköhän tämä joskus helpota!!
T: Pömppänä + kitisevä pieni mies 18 vrk
Kiva kun täällä on keskustelua imetyksestä. En kyllä kuvitellutkaan (vaikka toivoin) että onnistuisin täysimettämään kaksosia miinus-A-kupeillani, mutta pettymys se oli silti. Ensimmäinen viikko oli epätoivoista taistelua, kun maito ei noussut ollenkaan ja tytöillä huono imu. Itkettiin kaikki kolme kuorossa... Saivat pulloa jo heti sairaalassa ja tottakai tottuivat nopeasti, mistä maito tulee paljon helpommin. Kotona on jatkettu samalla systeemillä; ensin syövät rintaa niin kauan kuin jaksavat ja sitten pullosta päälle sen verran kuin haluavat. Pumppaamisen luovutin, kun saldoksi sain 20ml/20min. Hienosti ovat tuttelilla kasvaneet 300g/vk ja päätin itse olla potematta huonoa omatuntoa siitä aiheesta.
Olipa helpottavaa kuulla että alle 4kk lasta ei voi hemmotella liikaa. Käytössä on kaikki mahdolliset keinot, jotta saa itse joskus myös levätä. Parhaiten nukkuvat vaunuissa (olohuoneessa) tutti+keinuttaminen. Ulkona eivät suostu nukkumaan pätkääkään. Tasan niin kauan kuin kävelen niin nukkuvat, mutta kun vaunut pysähtyy kotipihaan, niin huuto alkaa samantien.
Odottelen kuin kuuta nousevaa, että päästään aloittamaan kiinteät ruoat. Meillä nukutaan keskimäärin 1,5h samaan aikaan. Ruokailut ympäri vuorokauden 1-2,5h. Ehkä sitten parin kolmen kuukauden päästä nukutaan enemmän... Lasten mummo (anoppi) on kyllä pelastanut mielenterveyden tulemalla n.kerran viikossa meille yöksi ja olen herännyt ainoastaan imettämään ja päässyt takaisin nukkumaan. Siinä on saanut univelkaa hyvin korjattua. Onneksi tosiaan peltohommat alkaa olla valmiit. Ei ole kehdannut miestä yöllä herättää (paitsi ihan pakon edessä=molemmat huutaa pää punaisena samaan aikaan), kun hän herää töihin 3-4 ja tulee 16-18. Kohta kehtaa :)
Aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille!
Norah81 ja tytöt 1kk1vk
Hei,
viikonloppu takana ja melkoista vuoristorataa se onkin ollut. Toisaalta tekisi mieli olla ihan hiljaa, kun mietin Norah, sun tilannetta ja yritän kuvitella että hommaa olisi kaksin verroin. Samoin hiljaiseksi vetää ajatus siitä, millaista tämä olisikaan jos esikoinen pyörisi jaloissa eikä näitä hetkiä kun ehtii koneelle tai voi siivota rauhassa tai ottaa päikkärit tosiaankaan olisi. Silti on tänäänkin täytynyt itkeä tirauttaa ja kokea avuttomuutta tän homman äärellä.
Pe-la -yö meni vanhalla kaavalla: 21.30 mennessä nukkumaan tyytyväisenä ja rauhallisena. Klo 03 syöttö joka kesti röyhtyineen ja vaipan vaihtoineen tunnin. Sitten hyvää unta 04-07. Mainiota. 10 mennessä oltiin siskon luona ja lähdettiin yhdessä kaupungille. Sain ostettua uudet kengät ja vaatteita. Yes! Kahvilassa poika ei vielä herännyt joten ehdin hyvin kotiin syöttämään. Iltapäivällä ehdin vielä ruokakauppaankin kun äiti vahti Jaakkoa. Illalla ensimmäinen siideri pariin vuoteen (maistui muuten aikalailla esanssille... pettymys!) ja saunaan kun tuo jälkivuoto näyttäis rauhoittuneen vihdoinkin.
Siinä saunomisen ja siiderin lomassa tajusin etäisesti että poika se muuten ähisee aika lailla. Se muuten ähisi jo iltapäivällä, eikä olekaan kaupungista tulon jälkeen oikein nukkunutkaan. No, äiti hoitaa. Iltasyöttö ei mennyt kovin sujuvasti, ähinä vähän niin kuin yltyi. Eikä nukkumaankaan käyty oikein sujuvasti, meni aika kauan nukuttaessa. No, klo 22 mennessä oltiin unten mailla molemmat. Klo 24 alkoi ähinä taas. Annoin tuttia ja jatkoin unia. 15 min. Ähinä jatkui. Annoin tutin. klo 1.30 asti annoin 15 min välein tuttia kunnes tajusin että sillähän on nälkä! Vitsi kun on pitkät piuhat. Eiku syöttämään. Poika on syönnin jälkeen täysin valveilla. Klo 3 nukahdetaan uudelleen. Klo 4 ollaan taas hereillä. Tuttia. 15 min ähinä alkaa uudelleen. Rinnalle nukkumaan. 30 min ähinä alkaa uudelleen. Aina klo 6 asti jolloin mentiin taas syömään (olisin voinut antaa maitoa jo aikaisemmin - yöllä ei näitä vaan tajua). Nukuin siis n. 2 tuntia viime yönä. Hieno homma.
Yhtäkkiä lapsi, joka on nukkunut hienosti pitkiä pätkiä, vaatiikin ruokaa kahden tunnin välein. Ei se mitään, kasvaapahan kun saa ruokaa usein, mutta mikä se on kun meikäläinen ei osaa reagoida näihin muutoksiin? Miten paljon helpommalla olisinkaan päässyt jos olisin heti klo 24 antanut ruokaa? No, ensi yönä olen kai viisaampi jos poika vaan ei muuta taas mieltään...
Kaikenkaikkiaan miusta vaikeinta tässä hommassa on se, kun ei osaa päättää yksinkertaisintakaan asiaa. Otanko vierelle, annanko ruokaa, hyssytänkö vielä, vaihdanko vaipan... Mitä teen että rauhoittuu? Jos kosken, pahennanko tilannetta, jos annan olla, rauhoittuuko itsestään? Miusta tuntuu että mie en osaa.
Onneksi mies tuli kotiin reissuiltaan ja voidaan pähkäillä yhdessä. Ensi viikonloppuna hän on jopa kotona, ja mie saatan saada nukkua yhden yön... Saas nähdä maltanko... (Tuskin jos lapsi kovasti itkee).
Olisi mukavaa kuulla millaisin miettein muut ovat liikkeellä.
T. Arkamamma ja Jaakko tasan 5 viikkoa.
Moi vaan kaikki!
Paljon tuttuja nimiä palstalla vilahteli, en tosin nyt kerennyt teidän juttuja oikein lukemaan. Ollaan siis vielä Pertsan kanssa sairaalassa, synnytys kun päättyi lopulta hätäsectioon meidän osalta. Poika on edelleen teholla seurannassa ja minä joudun kulkemaan kipupumpun kanssa.
Oma olo on aika kipeä ja edleen tokkurainen, en ole vieläkään oikein edes tajunnut tapahtunutta, niin äkkiä kaikki kävi ( kirjoitin odotus-puolelle "lyhyen" synnytyskertomuksen). Baby Björn on iskenyt myös meikäläiseen, tulee aina itku kun nään vauvan, se on niin suloinen ettei pysty ymmärtämään, tunteet heittelehtii joka suuntaan ja koko ajan on vauvaa ikävä. Imetyksen aloitin eilen ja se alkoikin ihan loistavasti, maitoa on alkanut pikkuhiljaa tulemaan enemmänkin ja Pertsa tykkä "hengailla tississä" ;) Kirjoittelen meidän kuulumisia sitten lisää kunhan ollaan kotiuduttu ! Voimia kaikille äideille.
Vihdoinkin joukkoon liittyneet Luluzu ja Pertsa 2pv ;)
Ihana päästä tänne vauvapuolelle!Meidän tyttö antoi odottaa itseään (LA 22.9.),syntyi rv:lla 41+3 2.10. klo 8.03.Mitat 3970g ja 51 cm.
Synnytys käynnistyi spontaanisti,mutta oli pitkä ja rankka.Epiduraalikaan ei helpottanut kipuja ja kaikki "luomu"menetelmät kokeiltiin.
Tyttö on isänsä näköinen ja erittäin jäntevä.Hän rakastaa syömistä ja paino on lähtenyt hienosti nousuun!Tänään pääsemme kotiin sairaalasta :-)
Miaea ja Ina-neiti 4 vrk
Moi!
Ilmoittaudumme pikku Wilhelmiinan kanssa mukaan tänne vauvapuolelle. Varmaan kaikki eivät ole tuttuja odotuspuolelta eli tässä vähän päivitettyjä tietoja:
Meidän perheeseen syntyi 15.9. kolmas lapsi eli kahden jo kouluikään ehtineen pojan jälkeen saimme pikkuprinsessan. Viikolla 40+6 syntynyt tyttö painoi 3615 g ja oli 52 cm pitkä. Synnytys oli synnytyksistäni nopein ja todella kivuliaasta ponnistusvaiheesta huolimatta helpoin.
Kotona arki on sujunut hyvin. Vauva haluaa kyllä olla suurimman osan aikaa rinnalla eli ei päästä minua helpolla. Onneksi nukkuu kuitenkin, ainakin vielä, usein ja kerran päivässä pidemmän pätkän, jopa noin 3 h putkeen. Öisin neiti ei itke, mutta tuhisee ja ähisee paljon. Haluaa syödä monta kertaa yössä. Annankin neidin nukkua meidän sängyssä, että pääsen itse helpommin takaisin uneen syöttämisten lomassa. Ihan hirveä väsy ei ole itselle vielä tullut, mutta esimerkiksi tuttiin opettaminen voisi olla kova sana, jotta saisi itse enemmän "hengähdystaukoja". Ei vaan meinaa tuo tutti oikein kelvata. Pitänee ostaa toisen mallinen tutti, jos vaikka sitten onnistuisi. Toisaalta, ei meidän pojatkaan ole koskaan tutille oppineet ja siitäkin on selvitty...
Nuoremmalla isoveljellä (täyttää pian 7 v) on ollut vähän mustasukkaisuutta, lähinnä kiukuttelua. 10-vuotias sen sijaan on ollut vaan iloinen siskostaan. Itseä harmittaa, kun ei ole iltaisin aikaa isompien lasten kanssa puuhailuun, kun silloin vaan tankataan.
Toivottavasti loputkin syyskuun odottajat saisivat pian vauvansa syliinsä... Onnea niille vauvansa saaneille, joita en ole vielä onnitellut!
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
-Wilhelmiina ja pikku Wilhelmiina (2 vkoa + 1 pv)-