Club-40 - mitä kuuluu?

Hei,



Odotettu 2. antoi kuulua itsestään, kun olimme jo menossa kohti IVF- hoitoja. Oli välillä yksi kohdun ulkopuolinen, jonka seurauksena toimen munajohdin poistettiin. Parin vuoden odottelun jälkeen lähete ivf fään ja nenäsumuttelin jo 13 päivää, kun tein testin joka oli plussaa!. No sumuttelut lopettettiin ja lekuri katsoi vaavin olevan nyt kohdun sisällä.



Hienoltahan se tuntuu, täytin huhtikuussa 40. Esikoinen on 5-vuotias.



Jos joku tarvii, voisin myydä Gonal-F pistoskynät sinetöidyissä paketeissa. Ehdin ne jo ostaa, ja sain niihin kelan avustukset eli maksoin niistä noin 700 euroa. Myyn viidellä sadalla. (Ilman kelan avustusta niiden hinta on noin 900 ¿ !! )



Tiedustelkaa tätä kautta.

Kiva lukea muiden kuulumisia...



Totesin, että aikansa kesti surra lapsettomuutta, ja vieläkin sitä tulee joskus ajateltua, mutta ehkä näin on kuitenkin parempi... ehkei sittenkään ole mun aikani vielä, tuskin koskaan... mutta elämässä on paljon muitakin asioita, jotka olivat jääneet hoitokierteessä huomaamatta.



Pitkään jatkunut työttömyys on ohitse ainakin seuraavan kesäkuun loppuun asti. Eli töitä töitä töitä jopa 6 päivästä viikkoakin tässä painettu menemään yli kuukauden... alkaa tosin olemaan takki jo tyhjenemään päin... mutta sekin helpottaa tällä viikolla ja VIHDOIN JA VIIMEIN ensi viikonloppuna olisi eka koko viikonlopun vapaa =)))))



Tytärpuoli on jo 20 vuotias.. ja asustelee vielläkin mun luona... ukon kanssa erottiin ja hän muutti pois. Yhteiselo likan kanssa sujuu mutkattomasti. Tytön velipuolikin on melkein joka viikonloppu täällä. ja silläkin ikää jo 14 vuotta... NIIN SE AIKA RIENTÄÄ... (poitsu 9 ja likka 15 vuotta... olivat silloin kun likka muutti meille)



Viime äitienpäivänä sain molemmilta kortin ja se vasta lämmitti sydäntä kovasti... ihan itku silloin pääsi.



Tänä viikonloppuna poitsulla koulun kautta köksän kotitehtävä ja teki meille nakkikastiketta ja muusia... oi hitto, kun olikin hyvää... ihan vei kielen mennessään :D Niin ... niin se aika tosiaan menee... ihan siivillä =)))))



Ukon kanssa ollaan " lähennytty" ja palattu yhteenkin, mutta siltikään en ole häntä nähnyt pariin viikkoon, hän töissä eri paikkakunnalla. Ja koko kesän aikana nähty vissiin n 2-3 kertaa... tämä ratkaisu sopii todella hyvin ainakin minulle =))))) eipä tule turhia riitoja.... ja välimatkaa onneksi sen verran, ettei aina tavatessa edes jaksa riidellä =))))).





Siinä tiivistelmä.... Elikkä hyvin menee kaikesta huolimatta!!!





Harvakseltaan piipahtelen palstoilla ja lueskelen joidenkin kuulumisia, mutta nyt alkaa aika taas olla vähissä ja mentävä kotihommiin, jotenka Lämpöiset rutistukset kaikille tutuille ja pirteää syksyn odotusta joka iikalle !!!



http://groups.msn.com/lapsettomuus



Terksuin Lätty

Keikuin tällä palstalla aika ahkerasti vuosina 2003-2005, kun hoidot olivat ajankohtaisia. Teimme yhteensä 4 ICSI-hoitoa PASeineen, sitten sain tarpeekseni ja siirryimme kv-adoptioprosessiin. Tosin siirtymävaihe vaati mieheltä kypsyttelyä, vaihtoehtona oli myös luovuttajan siittiöiden käyttö, mutta pitkän jahkailun jälkeen mies valitsi mieluummin adoption. Meillä on yksi 5,5-vuotias biolapsi (ilman hoitoja aikaansaatu).



Nyt olemme adoptioneuvonnassa, adoptioluvan saamme joskus keväällä 2007 ja lapsen kotiin sitten vuonna 2008. Lapsemme on tullessaan noin 2-3-vuotias eli hän on itse asiassa jo syntynyt! Aivan ihana ajatus, että jossain on jo olemassa lapsi juuri meitä varten, ja tapaamme sitten aikanaan. Sitä odotellessa keskitymme ainokaiseemme ja iloitsemme myös hänen leikkikavereistaan ja muista naapuruston lapsista, joita tapaamme lähes päivittäin.