Inseminaatiolla onnistuneita?

moi, moi



lukemani perusteella en osaa ssanoa, mitkä onnistumismahdollisuuudet noin yleensä on, esim kaverilla takana 3 epäonnistunutta inssiä.



Meillä käytettiin omia siittiöitä (niiden rakenne huono, siksi inssi). Luomusti tärppäsi esikoinen, tosin lähes 2 v siihen meni. Nyt toista haaveillessa mentiin 6 kk yrityksen jälkeen lääkäriin. Mulla ei ollut mitään doupinkia eli niihin kysymyksiin en osaa vastata. Inssiajankohta meillä määräytyi ihan perus ovistesillä, kun se positiivinen, soitto klinikalle ja samana päivänä inssi tehtiin.



Toivotan onnea =)

Me onnistuimme kolmen icsin jälkeen neljännellä (luovutetuilla siittiöillä tehdyllä) inseminaatiolla. Alkoi olla jo melko hikiset paikat kun tuota lakimuutosta ollaan pelätty, se kun lopettaa tietyt hoidot julkisella puolella. Nyt olen sitten varovaisesti onneni kukkuloilla, kun masussa vihdoinkin se vuosia odotettu pienokainen.



Nuo luovutetut siittiöt kyllä tuottavat vähän päänvaivaa - en oikein tiedä onko tapana kertoa tämä asia neuvolassa. Emme kertoneet siitä, kun kerran kysyttiin isän tietoja, ei spermanluovuttajan, emmekä me luovuttajan perinnöllisistä sairauksista mitään tiedäkään... Aiomme kyllä aikanaan kertoa lapselle asiasta (en kyllä tiedä miten!), mutta ajattelimme ettei koko kaupungin tarvitse siitä tietää, kun emme tiedä voiko asiaa kertoa miehen vanhemmillekaan (miehen isä kun suhtautuu adoptioonkin kielteisesti - tuskinpa siis hyväksyy tätäkään). Onko teillä ajatuksia tästä luovutettujen solujen problematiikasta?

mietitty tota kertomista. Neuvolajuttua en oo tosin ottanu ees huomioon.. :/ Meille on varattuna psykologiaika tästä asiasta, se kun on ainakin täällä Tampereella tapana järjestää aina luovutettujen sukusolujen käytön yhteydessä. Miehen sukulaiset ovat samalla linjalla kun sun appiukko, eli luovutetut siittiöt on yhtä kuin että mulla olis lapsi toisen miehen kanssa. Joten eipä tartte kauheesti miettiä, että kertooko niille vai ei. Ollaankin sovittu miehen kanssa, että lapsi on vain ja ainoastaan meidän, mitään muuta ei kenenkään tarvii tietää. Tosin olen kertonut asiasta parille lähimmälle ihmiselleni, mutta heihin luotan kuin muuriin ja he ovat ihan yhtä innoissaan asiasta kuin mekin. Lapselle tarkoitus olis kertoa sitten, kun hän on sen verran vanha ymmärtääkseen asian. Ehkä. Nää on tosi vaikeita asioita oikeesti. Ehkä se psykologilla käynti selventää asioita.



Nyt tulee tyhmä kysymys, mutta ku mulla on ihan levoton olo tästä. Eli meillä on tosiaan huomenna se inssi luovutetuilla siittiöillä, ja eilen illalla pistin Pregnylin. Noooo, pari tuntia sen piikin jälkeen sitten oltiin miehen kanssa herkällä tuulella ja arvaatte varmaan, mitä tapahtui. ;) Eihän siitä nyt aiheutunut mitään vahinkoa hoidon suhteen? Maalaisjärjellä ei, mutta kun joka asia pitää miettiä ympäri ämpäri, niin sit alkaa arveluttaa.



Ehkä tää tästä. :)

Meillä takana 3 epäonnistunutta icsiä ja kolme Passia..Kaksi kertaa alkoi raskaus ja kummatkin meni kesken..

onnisti ja prinsessamme on jo 1V..





PLUSSA ONNEA KOVASTI....

Meillä toisella insillä (luovutetut siittiöt) tuli plussa, mutta se päättyi keskenmenoon. Sen jälkeen neljäs kerta toi seuraavan plussan eli yhteensä kuusi inssiä tehtiin ja nyt jännätään viikoilla 10+6.



Kerroin neuvolassa luovutetuista. Ei tullut edes mieleen, että se olisi pitänyt salata. Sukulaisille ja kaukaisemmille tuttaville en aio kertoa luovutetuista. Lähemmät tuttavat (= ystävät) tietävät hoidoistamme ja, jos en ole suoraan sanonut, niin he kyllä arvaavat, miten tämä raskaus on saanut alkunsa. Siitä tulee vielä iso pähkäily, kerronko lapselle ja jos, niin miten. Olen saanut tähän asiaan ristiriitaisia neuvoja enkä toistaiseksi ole osannut päättää, miten menetellä.