Tyhmä peruskysymys: saako lapselle antaa sukunimeksi yhdysnimen?
Eli jos äidin tyttönimi on Virtanen, ja hän on mennyt naimisiin Koskisen kanssa ja ottanut nimen Virtanen-Koskinen, niin voivatko myös parin lapset olla Virtanen-Koskisia?
Tuli aiheesta väittely työkavereiden kanssa nimittäin...
Kommentit (11)
Lapsille vain toinen nimistä, ja kaikille sitten samassa sisarussarjassa sama. Eli ei niin, että esikoinen on Virtanen, kakkonen Koskinen ja kuopus taas Virtanen...
Eri asia sitten tietenkin nämä (usein pohjalaiset) sukunimet, jotka ovat jo alkujaankin yhdysnimiä Mäki-, Ranta-, Ylä-, Ala-, Uusi-, Vanha-jotain jne.
Virtanen-Koskinen pelkästään siinä tilanteessa, että molemmat vanhemmat ovat ottaneet sen avioituessaan, mikä periaatteessa on mahdollista. Jos äiti on Virtanen-Koskinen ja isä Koskinen, niin lapsi on Koskinen. Ja jos vanhemmat ovat Virtanen ja Koskinen niin lapsi on jompikumpi, ei yhdysnimellä.
Sukunimilain mukaan ei ole mahdollista, että molemmat aviopuolisot ottaisivat yhteiseksi nimeksi Virtanen-Koskinen. Yhteisen sukunimen edellä voi pitää vain oman aiemman sukunimensä (joko os. tai avioliiton kautta saatu).
Esim. nainen on N. Virtanen ja mies M. Koskinen ja he ottavat yhteiseksi nimekseen Koskisen. Omasta nimestään luopunut, eli tässä tapauksessa nainen, voi ottaa yhteisen nimen edelle käyttöön aiemman sukunimensä. Naisen nimi voi siis haluttaessa olla N. Virtanen-Koskinen. Miehen nimi voi olla kuitenkin vain M. Koskinen.
Lapsen nimi tällaisessa tilanteessa on L. Koskinen. Tässä on hyvin ajateltu lapsen etua. Jos hänen sukunimensä voisi lapsuudesta olla Virtanen-Koskinen ja sitten hän menisi naimisiin ja ottaisi vielä yhden sukunimen lisää...vaikka L. Virtanen-Koskinen-Kiiskinen :)
Minun tietoni ovat kirjasta Perheen omat juhlat (http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/kirja.phtml), jossa käsiteltiin pariskunnan eri nimenottamismahdollisuuksia. Eli joko kirjassa on virhe tai sinä muistelet aikaisempaa nimilakia. Varmaan tuo lakiteksti on jossain saatavilla, jos joku haluaa tsekata.
Tai sitten muistan väärin, kun ei ole kirjaa käsillä. Nimilain mukaan ilmeisesti ko. asia ei ole mahdollinen.
Tässä nimilaista:
Puolisoiden yhteinen sukunimi
...
Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään.
...eli siis koskee sekä miestä että vaimoa, ei pelkästään vaimoa, kuten edellinen vastaaja sanoi.
Se olikin vain kamillak:n esimerkissä nainen, joka otti kaksoisnimen, ei siis yleinen sääntö...
Picapica:
Eri asia sitten tietenkin nämä (usein pohjalaiset) sukunimet, jotka ovat jo alkujaankin yhdysnimiä Mäki-, Ranta-, Ylä-, Ala-, Uusi-, Vanha-jotain jne.
Esim. Penttilän tila on aikoinaan jaettu osiin, joista ja joiden isännöijistä on tullut vaikkapa Mäki-Penttilä ja Ranta-Penttilä.
Voitaisiin tietysti ajatella tilannetta, että henkilöt nimeltä Mäki ja Penttilä menevät naimisiin ja päättävät ottaa yhteiseksi, kokonaan uudeksi sukunimekseen Mäki-Penttilä (onnistunee, ellei tämä nimi ole suojattu). Tällöin lapsestakin tulisi Mäki-Penttilä (ja naimisiin mennessään halutessaan vaikkapa Mäki-Penttilä-Ala-Laakkonen :-).
Olen joskus ihmetellyt, miksi ihmiset haluavat vetää perässään vaikeita kaksoisnimiä. Tietysti ymmärrän, jos on jollain tapaa
tärkeää näkyä " tyttönimi" , mutta silti.
Ihan kuvitteellinen kaksoisnimi voisi olla esim. Uusipaavalniemi-Takalokippola,
mihin lomakkeisiin nämä edes mahtuvat, luulisi olevan hankalaa.
Ei-kuvitteellisia kauhistuttavia nimiä tiedän monta, mutta en viitsi niitä mainita enkä ruveta tässä repostelemaan.
Jokaiselle jotain. Onneksi nykyään voi avioliitosta huolimatta pitää myös oman sukunimensä. Itse en halunnut kaksiosaista sukunimeä nimien erilaisuuden vuoksi (puhumattakaan miten vieraalta ajatukselta se olisi tuntunut). Oma sukunimeni on todella yleinen Keski-Suomessa, suomalainen -nen loppuinen, mieheni taas saksalaisperäinen, lyhyt, melko harvinainen ja lausunnaltaan poikkeava kirjoitusasuun nähden, siis hyvin erilainen kuin omani. Nuo kaksi nimeä olisivat olleet täysin hullunkurinen yhdistelmä minusta. Otin sitten avioituessa mieheni nimen ja ihan kiva niin.
en ole oikea ihminen vastaamaan, mutta meillä lapsella on ja tulee tulevillakin olemaan molempien sukunimet.
tosin lasten kansalaisuus asia vaikuttaa tähän. ollaan suomi-espanja perhe.
mut suomen väestörekisteri ei paljoa inissyt kun sukunimestä tuli puhe.
papereissa kuitenkin lukee että äiti haluaa soveltaa suomen nimilakia.
espanjassa kun ei voi antaa kuin kaksi etunimeä, joten espanjan papereissa poika on vain Jaro Kasper.
suomessa lisänä on vielä Manuel.
et olisin olettanut et sanomista tulee sukunimistäkin, mut ei.