Miksi mun idiootin pitää vertailla...?
Olen aivan tyytyväinen itseeni (ihan nätti, joskus upea), perheeseeni (rauhallinen ja iloinen), lapseeni (kaunis, fiksu, empaattinen, iloinen) tyyliini (omannäköiseni), elämääni (kaikki on hyvin)...
...paitsi heti kun alan vertaamaan mitään näistä jonkun muun perheeseen, lapseen, tyyliin tai elämään, " huomaan" , että kaikki ne ovat itse asiassa nätimpiä, rauhallisempia, iloisempia, kauniimpia, fiksumpia, empaattisempia jne jne kuin oman elämäni vastaavat. Mikä hitto tässä on? Onko todellakin niin, että olen maailman säälittävin ihminen, me ollaan maailman surkein perhe jne eikä huomata ennen kuin aletaan vertaamaan?
Onko muilla tällaista?
Kommentit (4)
johtunee vissiin huonohkosta itsetunnosta. minäkin pidän itseäni ihan ok nättinä, perhe ja koti ok, mut kun katson mitä muilla on niin olen aikas kateellinen.... ja jos vierailen jossain ja kun tulen kotiin ryhdyn hulluna siivoamaan, jotta olisi yhtä kaunis koti kuin naapurillakin..
No, mä olen aina luullut kateudeksi sellaista, että haluaa itselleen jotain mitä muilla on. Ai että se onkin oikeasti toinen nimi alemmuudentunteelle. Ainapa sitä oppii.
t. ap