Punktion jälkeisestä turvotuksesta

Mulla on kokemusta yhdestä punktiosta, jossa saatiin 22 munasolua. Punktio tehtiin maanantaina, keskiviikkona oli sellaista tosi vihlovaa kipua alavatsalla ja turvotusta, kesti noin tunnin, meni särkylääkkeellä ja runsaalla veden juonnilla ohi, mutta aika tuskainen tunti oli. Siirto oli torstaina ja lääkäri totesi vähän nestettä kertyneen, mutta ei vaaraa hyperistä ja siirto tehtiin. Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin vihlovaan kipuun taas alavatsalla ja maha oli tosi turvonnut, ihan kuin räjähtämäisillään. Ähelsin tuskasta, otin särkylääkkeen ja join taas paljon vettä, kipu oli hirvee. Miehen kanssa tuumattiin, että jos ei mene puolessa tunnissa ohi, niin lähdetään sairaalaan. Kipu hellitti, turvotus jäi, mutta pystyin nukkumaan sinä yönä. Sen jälkeen ei ollut muuta kuin turvotusta, joka laski pikkuhiljaa runsaan veden juonnin avulla. Punktion jälkeen mulla oli vatsa turvoksissa yli viikon enemmän tai vähemmän.



Mutta siis kokemukseni perusteella sanon, että kyllä sen tietää, jos on hyperi, kipu, pahoinvointi yms. on silloin sitä luokkaa, ettei sen kanssa pärjää ilman apua.

Kiitos vastauksesta, tämä kaikki on niin outoa ja vierasta.. Maha on turvonneempi kuin eilen mutta suurin kipu alkaa jo hellittää. Vettä täällä litkin litratolkulla ja makoilen sohvalla. Mihinköhän muuten perustuu se, että vedellä voi ehkäistä hyperiä?

Minulle tehtiin punktio kaksi viikkoa sitten tiistaina. Saatiin 19 munasolua, ja lääkäri varoitteli, että tulen olemaan varmasti tosi kipeä loppuviikon. Ti ja ke oli ok, torstaiaamuna oli oksettava olo, joka meni särkylääkkeellä ohi. Kävin siirrossa ja lääkäri sanoi vatsaontelossa olevan hieman nestettä. Torstaina ja perjantaina maha vaan turposi, ja perjantai iltana maha oli räjähtämäisillään. Hengitys oli vaikeaa, rintalastan kohdalta pisti ja tuntui siltä, että oksennus tulee minä hetkenä tahansa. Olin niin heikkona ja kauhuissani, että käytiin sitten päivystyksessä, josta meidät kuitenkin suurinpiirtein naurettiin pihalle. Ei siis tutkittu, kyseltiin vaan. Kyllä siinä vaiheessa v***i. Ajattelin, että menkööt vaikka taju kankaalle niin en mene lääkäriin. Lääkärilä kun ei sitäpaitsi tuntunut olevan mitään tietoa IVF-hoidosta tai hyperistä, tai mistään...

No, sen yön join ja nukuin n. tunnin mittaisia pätkiä, kun ahdisti joka paikkaa.

Lauantaina maha oli edelleen jättimäinen.

Sunnuntaina tuli sellainen palleapistos(?) että ei voinut oikein hengittää eikä liikahtaakaan. Hoitaja oli käskenyt mennä lääkäriin, jos semmoinen tulee. No, edellisen kokemuksen perusteella soitin ensin, ja käskivät tulla. Tällä kertaa oli lääkäri, joka tutki ihan kunnolla; nestettä ei ollut, turvotus oli kuulemma vain hormonaalista ja kudosten reagointia, kun niitä on käyty sorkkimassa. Määräsi vaan lepoa ja kirjoitti viikon sairaslomaa. Maanantaipäivän maha oli vielä jättimitoissaan, siitä lähtien alkoi laskea. Torstaina, eli viikko ja kaksi päivää punktion jälkeen vatsa oli palautunut jo suht normaaliksi. (housut eivät enää puristaneet)



En olisi tosiaan uskonut, että olen tämän operaation takia lähes kaksi viikkoa sairaslomalla! Toivottavasti ei tarvitsisi kokea vastaavaa uudelleen, sillä tiedän, että se olo on aivan hirveä! Toivon, että pääsisit vähemmällä kuin minä. Mutta eniten toivon, että tämä kaikki on tämän arvoista. Voimia! =)

No ei kyllä ole helppoa ollut teillä muillakaan. Meillä oli punktion saalis 32 munasolua, osa hedelmöitettiin ivf:llä ja osa mikrohedelmöityksellä. Jännittää miten on viikonlopun aikana käynyt. Pitkä viljely on tarkoitus tehdä, toivottavasti saadaan siirrettävää. On tää kyllä yhtä jännitystä jatkuvasti, jännityksen kohteet sen kun vaihtuu. Vatsaa alkoi vihloa taas oikein urakalla, ei kun lääkettä ottamaan.