Kysyn teiltä kokeneemmiltakin!
Pihalla kuin lumiukko....
Kirjoittelin tänne jokin aika sitten ja kerroin, että kärsimme sekundäärisestä lapsettomuudesta ja olimme lapsettomuustutkimuksissa. Meillä on ihana pieni tytär ja toista olemme toivoneet pian 2,5-vuotta.
Lapsettomuustutkimuksissa saimme kovan tuomion, että ei enää luomulapseen mahdollisuutta ja ainoastaan ICSI on vaihtoehtomme.
Pitkään harkittuamme päätimme kokeilla ja olen nyt aloittanut e-pillerit epäsäännöllisen kiertoni vuoksi. Saattaa olla, että ehdimme tositoimiin ennen juhannusta ja kesätaukoa - saattaa olla, että emme ehdi.
Minun ympärilläni kaikki saavat lapsia jo pelkällä ajattelulla. Ystäväpiirissämme ei ole yhtään julkisesti lapsettomuudesta kärsivää (kaikilla ystävillämme on joko pieni vauva, he ovat raskaina tai sinkkuja), joten en ole oikein tietoinen tulevasta.
Minua pelottaa jonkun verran se sumuttelu ja pistely - voiko silloin elää aivan normaalia elämää? On myös vaikeaa suunnitella kesäkuuta, kun ei tiedä, että missä kierron vaiheissa minun tulisi olla klinikalla. Sen tiedän, että kp 10 minulla on ensimmäinen ultra, jossa katsotaan, että kaikki on kunnossa.
Olen erittäin kiitollinen, jos kerrot minulle kokemuksiasi ja jaat tietoasi.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille.
Kommentit (8)
Hei!
Minä olen ainakin pystynyt elämään aivan normaalia elämää hoitojen niin sumute kuin pistosten aikana. Toki hermot on olleet hieman enemmän pinnassa kuin muuten ja sumute hoidon aikana hikoilin todella kovasti. Hoidon loppuvaiheessa munasarjoissa tuntui arkuutta ja painetta, mutta se ei vaikuttanut normaaliin toimintaan.
Toki jokainen kokee myös hoidot yksilöllisesti.
Ovathan hoidot toki rankkoja lähinnä henkisesti, koska kuitenkin raskauden todennäköisyys ei ole hirviän suuri... olisi paljon helpompi käydä hoidot läpi jos tietäisi, että lapsi saisi alkunsa yhden hoitokerran jälkeen ettei hoitoa tarvitsisi uusia. No, meillä kävi hyvä onni ja raskautta takana yli 2/3. Kyllä hoidot ja niiden rankkuuden kestää ja sen unohtaa kun tietää mitä se tuo tullessaan.
Moikka,
minusta hoidot kyllä rajoittavat normaalielämää aika radikaalisti. Lähinnä sen vuoksi, että saa elää kalenterin ja kellon kanssa aika pitkään, meidän tapauksessa aina kuukauden joka hoitokierrossa. Tarkoitan siis IVF/ICSI hoitoja.
Hoito suunnitellaan sen perusteella miten kierto normaalisti menee, ja jos jostain syystä kierto ei toimikaan kuten keskimäärin, tulee hoitoaikatauluunkin tietysti muutoksia. Näitä muutoksia voi tulla aikalailla viimehetkelläkin. Esimerkiksi kun on suunniteltu että piikittely kestää 9 päivää, voi näissä ultrissa paljastua että piikittelyä tarvitaankin enemmän ja siten myös punktiopäivä siirtyy. Minulle sattui näin parikin kertaa, mutta itseasiassa toisinpäin, eli punktio aikaistui parilla päivällä kun rakkulat kasvoivat niin paljon. Olin sopinut työasioita sen alkuperäisen aikataulun mukaan ja jouduin muuttelemaan kokousaikatauluja muutaman päivän varoituksella. Sitten opin että kannattaa varautua aikataulumuutoksiin, ja huomioin sen paremmin ja varasin aikatauluuni väljää. Punktiopäivän muutoshan vaikuttaa sekä sinun sairaslomaasi (jos olet töissä) että miehesi mukana oloon, häntähän tarvitaan punktiopäivänä!
Piikitelyt kasvattivat munasarjojani aikalailla ja siten itse jouduin hoitojen ajan karsimaan liikuntaharrastuksiani. Liikunta, jossa tulee äkkinäisiä suunnanmuutoksia, tärinää tai nostelua oli pannassa hoitojen ajan. Eli ratsastus, pelit jne saivat jäädä siksi ajaksi. Siirron jälkeenkin oloni oli aika turpea joitakin päiviä.
Lisäksi lääkkeet on otettava tarkalleen oikeaan aikaan, varsinkin mm. irroituspiikki sekä varsinaiset kasvatteluhormonit. Kun lääke on otettu käyttöön (Puregon kynä minulla), on se säilytettävä kylmässä, joten mukana kuljettelu ei onnistu kovin helpolla.
Ja lisäksi tietysti se henkinen rasite mikä hoitoihin liittyy, mutta se on kovin yksilöllistä.
En siis halua pelotella, mutta minusta on hyvä varautua siihen, että on ajallisesti sitoutunut tekemään hoitoja, eikä suunnittele matkoja tms. aivan hoitojen läheisyyteen. Ja ehdottomasti kaiken vaivan kestää, etenkin kun muita vaihtoehtoja ei ole.
Olin tosi yllättynyt, että hoidosta tulee sairaslomaa. Minkä takia? Tuleeko minusta niin kipeä?
Kuinka olette sairasloman selittäneet työpaikallanne?
Onhan munasarjat todella kovilla, kun sinne kasvatellaan useita rakkuloita. Ne ovat turvonneet ja arat. Jokaisella toki kipukynnys on erilainen, mutta itse olen pärjännyt ihan muutamalla särkylääkkeellä. En voi kyllä väittää, ettenkö kipeä olisi ollut ja sairasloma on ollut tarpeellinen. Käveleminen ja istuminen voi sattua varsinkin punktiopäivänä.
Punktion jälkeen pitää klinikalla odotella parisen tuntia, jotta seurataan tuleeko suuria kipuja yms. Ilman saattajaa sieltä ei pois pääse eli auton rattiin ei ole asiaa sinä päivänä :)
Myös mies saa sairaslomaa punktiopäivältä, koska silloin hänen läsnäolonsa on välttämätön.
Sairaslomatodistukseen lääkäri kirjoittaa vain koodin eli ei sitä minkä vuoksi sairaslomalla olet. Itse en ole joutunut selittelemään kovasti poissaolojani, mutta ainahan voi keksiä pieniä " valkoisia valheita" miksi joutuu olemaan pois. Harva työnantaja ei ymmärrä, jos sanoo syyn olevan esim. kovin henkilökohtainen ja arka, josta ei halua puhua sen enempää.
Illanjatkot!
-Je_Ni-
Varsinkin ekaan hoitoon mennessä kun ei tiedetä mikä on just sulle sopiva annos hormoneja on syytä varautua pikkaiseen aikataulun rukkaamiseen.
Pistely ja muu eli hormonien vaikutukset ei ole ollut rankkaa niinkään vaan ehkä enemmän se henkinen juttu, että nyt voisi tärpätä vai tärppääkö. Ja mulla oli sitten noita keskenmenoja. Mutta sulla on tosiaan jo takana 1 raskaus niin en tiedä osaatko ottaa senkin asian hieman eri tavalla.
Itsellä on aina tullut tosi paljon kypsyneitä munasoluja ja sen takia olo on ollut punktiopäivää ennen pikkaisen turvonnut niin että urheilu on ollut täysin poissa kuvioista. Töissä olen ollut kuitenkin punktioon asti ja sitten punktiopäivän jälkeisenä päivänä olen mennyt töihin. Mutta en ole niinä kahtena ekana punktion jälkeisenä päivänä pystynyt kävelemään oikein eli mies on vienyt ja hakenut mut autolla työpaikan oven eteen josta olen " jalkaa linkuttaen" raahustanut istumaan koneen ääreen. Mutta olen siirtopäivänä eli toinen päivä punktiosta jo itse mennyt julkisilla ja kävellen siihen siirtoon töistä käsin.
(Mulla on takana 3:s icsi jonka johdosta olen nyt vko:lla 31 raskaana, ei aikaisempia lapsia mutta jokaisesta hoitokerrasta alkanut raskaus. Eli hoito kyllä ainakin meidän tapauksessa on tuottanut raskautumisia ja nyt taitaisi se lopullinen päämääräkin olla pian saavutettu eli oma lapsi tähän perheeseen.)
Kovasti tsemppiä yritykseen! ja meillä ainakin nämä toiveet vauvasta ovat viiden vuoden yrityksen aikana olleet niin voimakkaita, että lomat yms on suunniteltu niiden puitteissa :)
Pia
Tuli todella hyvä mieli huomata, että viestini oli huomioitu ja siihen jopa vastattu:)
Olen käynyt julkisella sen kierron kartoituksen ja nyt olemme siis hoidoissa kuitenkin yksityisellä. Pohdin, että tarvitsisiko minin huolehtia niistä julkisen tutkimuslapuista sinne yksityiselle vai voivatkohan ne keskenään vaihtaa tietoja?
Suurkiitos vielä vastauksista!
Minun täytyy itse toimittaa julkisella puolella tehdyt tutkimuslaput yksityiselle klinikalle.
Itse olen ainakin elänyt hoitojen aikaan ihan normaalia elämää. Tokihan siellä pistelyn loppuvaiheessa voi tuntua inhottavalta munasarjoissa (kun rakkulat kasvavat), joten esim. raskasta liikuntaa kannattaa välttää. Muuten olen ainakin itse voinut oikein hyvin koko hoitojen ajan :)
Ultrakäyntejä tulee yleensä kaikkiaan 3: nollaultra(=supressioultra) sekä 2 seurantaultraa. Lisäksi käydään klinikalla punktiossa ja siirrossa eli noita käyntejä tulee hoidon aikana yleensä tuo 5.
Itselläni ne ovat ajoittuneet niin, että nollaultra on ollut siellä noin kp 1-4 ja pistokset olen aloittanut joko heti nollaultran jälkeisenä päivänä taikka sitten joitakin päiviä nollaultrasta.
Minulla ensimmäinen seurantaultra on ollut noin viidentenä pistospäivänä ja toinen seurantaultra noin kahdeksantena pistospäivänä. Ja tästä toisesta seurantaultrasta punktio on ollut noin 4 päivän päästä.
ELI jos KP 2 olisi Nollaultra ja pistokset aloitettaisiin KP 4, olisi ensimmäinen seurantaultra siellä n. KP 8-9 ja toinen KP 11-12, punktio KP 15-16 ja siirto sitten paria päivää myöhemmin. Että tässä nyt yksi esimerkki.
Hoito pitää kuitenkin sopeuttaa kalenteriin ja jos on vaikka pyhiä tai muita niin ne voivat aina " muokata" hoitoa.
Itselleni ei ainakaan ole jäänyt minkäänlaista kauhua noista hoidoista, vaikkei tulosta tullutkaan :) Ne eivät olleet minulle fyysisesti mitenkään kovin hankalia-henkinen puoli on sitten erikseen.
Mukavaa viikonloppua!
Terv. Je_Ni