SaraMaarika ja pikkutintti!

Mulle ei kuulu mitään ! Eli ei vissiin mieliala ole kovin hyvä. En jaksaisi enää surra ja panikoitua pelosta, ettei hoidotkaan onnistu. Siksi olen jossain tylsässä välitilassa, jossa en uskalla ajatella kunnolla mitään.



Toisaalta asia on koko ajan mielessä eli kaikesta asia tulee mieleen...

Toukokuu ja laskettu aika lähestyy uhkaavasti. Kirkossa näyttää olevan toukokuussa Tyhjän sylin messu. Tuntuu, että sinne pitää mennä, mutta toisaalta on vaikea kuvitella saavansa sieltä lohtua. Ennemminkin se voi olla niin surullista musiikkeineen kaikkineen, kun pelkkä ajatuskin itkettää. No, ehkä sitten pitäisi vielä itkeä.



Olipa sekava selvitys.



Töissä olen kuitenkin ihan pirteän iloinen, mitä nyt vähän stressaantunut. Olen aina umpiväsynyt, kun aamuisin herään. Nyt onneksi alkoi jo pääsiäisvapaat!!

Kyllä sitä sentään jostain iloitsee.

Niin ja pojasta tietty iloitsen ihan joka hetki. Tuntuu niin väärältä, että voin olla niin surullinen, kun minulla on jo aarre. Toisaalta suloisuutta katsellessa kuristaa ajatus, etten saisi toista moista. Kun aika moni tässä maailmassa saa kuitenkin toisenkin lapsen...

Jotkut jopa kolmannen kuten siskoni. Harmittaa hänenkin puolestaan, kun häntä jotenkin nolottaa raskautensa minun takia. Oli plussannut samana päivänä kuin minä negani PASista. Tietoisesti en ole asiasta pahoillani päinvastoin! Toisaalta olen huomannut, että uusi vaikeampi jakso vauva/sikiöunineen alkoi, kun sain tiedon.



Näistä ankeista mietteistä huolimatta kukaan ulkopuolinen ei arvaisi suruani ja mietteitäni. Töissä minua ihan totta naurattaa (ja ärsyttääkin murmur) monet jutut ja yritän suunnata ajatuksia johonkin kivaan.



Tarkoitus on edelleen jatkaa hoitoja vasta elokuussa (sumut ehkä heinäkuun puolella), sillä klinikka menee juhannuksena kiinni ja tulee kiire.

Ei olla vielä käyty suunnittelukäynnillä, mutta tarkoitus olisi mennä lähiaikoina. Olen myös päättänyt siirtyä kokonaan Felicitakseen. En enää halua käydä samalla, joka ei toistuviata bakteeritulehduksistani huolimatta ottanut tätä mahd huomioon kun kävin varmistelemassa raskauttani useaan kertaan - viimeksi 1,5 viikkoa ennen kuin keskenmeno alkoi olla väistämätön. Tuolloin ja sitä ennen vauvaalun olisi vielä voinut pelastaa antibioottikuurilla (tulehdus vaatii kehittyäkseen pahaksi noin 2 kk). Ehkä typerää, mutta tämä tuntuu paremmalta ratkaisulta. Mehän palattiin sinne PASiin, mutta silloin tuli vielä heiltä nämä virheelliset ohjeistukset jo toistamiseen! ja usko alkoi mennä.

Ja tuntuu kivemmalta, että on vain yksi hoitava lääkäri Felicitaksessa.



Niin. Ajattelin, että käytäisiin siellä suunnittelukäynnillä. Sitten on, mitä odottaa. Ajattelin myös että mies voisi antaa toisen spermanäytteen (tästä kirjoitin jossain ketjussa), koska näytteitä on otettu vain yksi. Julkisen puolen mielestä se ei ollut niin huono. Siis testi, että tietää paremmin mahd luomuun.



Uskoisin, että voin paremmin, kun tiedän, milloin seur hoito. Siihen asti luomutoiveet ovat korkealla, vaikka olen päättänyt ola levollisesti hoitotauolla...



Sori ylipitkä sekava sepustus ja vuodatus.



Mitä sinulle kuuluu?? Huomasin. että olet menossa Fertinovaan. Onnea matkaan!! Kertoilethan heti, mitä tapahtuu seur.

Ja SaraMaarikasta minäkin kuulisin mielelläni.



AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

Hirveästi en viitsi töistä kirjoitella - mutta jotain nyt kuitenkin:



Olen sk-78 tapaan piinaviikoilla :-)

Mulle siirrettiin hyvä 10-soluinen viime torstaina ja viikonloppuna tuntui hiukan nipistelyä ja tuli hiukan rusehtavaa vuotoa, joten joku todella optimistinen saattaisi kuvitella, että " tadaa" se oli kiinnittyminen.



Ja sitten me, jotka olemme olleet tässä prosessissa monta monituista kertaa ajattelemme, että se voi johtua ihan mistä tahansa maan ja taivaan väliltä :-(



Mulla lääkitys on niin vahva (sekä hcg shotteja, että progesteronit, siihen päälle estrogeeni ja aspiriini...), että lämpöä on hiukan, väsyttää iltapäivisin, ja rinnat on arat. Rintojen arkuus alko jo ennen alkionsiirtoa irrotuspiikistä, joten asialle ei ole tuon taivaallista merkitystä. Oikein painoin asian mieleeni, etten ala sitten kuvittelemaan mitään olemattomia ;-)



Ts. mitään sellaisia oireita ei ole, mitä ei voisi pistää lääkityksen piikkiin...



Nyt vaan ollaan ja piinaillaan! Toisaalta voi ajatella niinkin, että jos kiinnittyminen on tapahtunut viikonloppuna, niin nyt ollaan vielä niin alhaisissa hCG arvoissa, että ei mitään pidäkään vielä tuntua (hCG olis jotain 20 vasta).



Mulla ei ole taaskaan pakkasessa mitään, eli jos epäonnistuu, niin sit joutuu taas piikittään.



Pikkutintti, paljon jaksamista sulle! Aika parantaa ja jossittelu ei auta... Oman menetyksen kokeneena loppujen lopuksi mikään muu ei auta, kun tapahtuneen hyväksyminen osaksi omaa elämää...



sk-78: seurailen sun piinailua teidän pinosta, ja hyvältähän tuo vielä näyttää!!



Hyvää Pääsiäistä molemmille! :-)

Pitääkin kurkkia, missä piinapinossa sk-78 olet.



Olipa kiva kuulla SaraMaarika hyviä uutisiasi: siirtoon on päästy ja hieno alkio kyydissä. Onnea matkaan!!

Tuosta oireiden tarkkailusta olet niin oikeassa. Eli pää kylmänä vaan. Ja koeta lääkityksestä huolimatta NAUTTIA pääsiäisestä!



Olet oikeassa tuon jossittelun kanssakin. Mielestäni olen aika hyvin siitä päässyt. Siis km on mennyttä, on vain tämä sek lapsettomuus eli kaipuu.

Toi lääkärijuttu valitettavasti kyllä putkahti mieleen, kun muutenkaan toiminta ei ole ollut vakuuttavaa. Varmaan hän hoitaisi jatkossa ihan ok, mutta mua ärsytti suhtautuminen huonoihin ohjeisiin - kehtasi vielä kertoa, että heillä käy usein niin että asiakas ymmärtää ohjeet väärin. Öö... miksiköhän?

Ja tosiaan tuntuisi kivalta, että hoitavia lääkäreitä on vain yksi ja sama.



Olisipa ihana taas piinata kanssanne. Mutta toisaalta minulle tämä tauko tulee tarpeeseen. En tiedä mitä tuolla tapahtuu, mutta munasarjoja on nippaillut tässä PASin jälk kierrossa oikein tosissaan ovuaation aikoihin. Kai siellä heräillään jarrujen jälkeen.





Minua kyllä aina nolottaa purkauksieni jälkeen, kun tiedän, että toisilla on pidempiä odotuksia ja suurempia menetyksiä. Sori.

Järki sanoo kyllä, että pitäisi vaan olla reipas, olla kiitollinen siitä mitä on ja luottaa tulevaan.



Toivon sydämestäni teille suurta onnea tähän piinaan!

Tulin nopeasti päivittämään kuulumiset. Olen ollut koko pääsiäisen reissussa ja näin ollen vähän huonosti langoilla, nyt piti kuitenkin päästä koneen ääreen ja oli ihana lukea kuulumisianne.



Mähän oon siis piinaillut viikon 13 IVF/ICSI pinossa ja olin jo tuossa viikon alkupuolella hyvin epätoivoinen, kun pikkuhousunsuojassa oli hieman verta. Mä olin valmis jo heittämään kaiken toivon, mutta onneksi tuo mieheni jaksoi olla yltiöpositiivinen tämän pessimistisen vaimonsa rinnalla. Sillä niinhän tässä sitten kävi, että tänä aamuna tehty testi antoi selvän positiivisen testituloksen. Mieltä kuitenkin kalvaa edelleen pienet verenpurkaukset, joille en ole löytänyt selitystä (jälleen tänä aamuna jäi paperiin läntti verta). No täytyy varmaan käydä verikokeessa, jos siitä saisi varmistuksen hCG-arvoille. Kun noita syitä tuolle verelle on etsinyt, niin mieleeni on noussut nuo progesteron-kapselit (YA:n), jotka ovat oikeasti kuin hiekkapaperia. Mulla on nimittäin viime päivien ajan ollut tosi vaikeata saada niitä emättimeen ja välillä se on sattunut jonkin verran. Mietinkin siis, että olisiko mahdollista, että nuo progesteronit olis ärsyttäny emättimen limakalvoja ja se verenvuoto johtuisi siitä? No mene ja tiedä. On tämäkin, kun ei voi heti olla onnellinen saadusta plussasta, vaan epävarmuus kalvaa mieltä oikein todenteolla.



SaraMaarikalle kovasti plussasäteitä! Ja pikkutintille jaksamista tälle hoitotauolle. Pidetään peukut pystyssä, jos vaikka se luomuplussa kuitenkin yllättäisi!



Nyt mun täytyy kuitenkin jatkaa keskustelua täällä kyläpaikassa. Kohta kun pitää lähteä ajamaan koti etelää, jotta ollaan kotona edes suht ajoissa. Hyvää pääsiäisen jatkoa teille molemmille!



terveisin, sk-78 + " pieni ihme"

Laitoin onnittelut tuonne vkon 13 pinoonkin! :-)



Toivotaan nyt että kaikki menee hyvin! Pieni vuotelu ei yleensä ole kyllä mitään hälyttävää.



Noista progeista:

Mulla on ollut myös käytössä YA Progesteronit, mutta niiden ostossa pitää olla tarkka: jos ostaa ne Manskulta, niin ne on kuin hiekkapaperia (kaupunkilegenda kertoo...), mutta jos ostaa ne Stockan (Erottajan) apteekista, niin ne on liukkaampia kuin luget... Eli kyseiset apteekit valmistaa niitä itse ja molemmilla lienee sitten vähän eri resepti tukiaineissa.



Sitten omaa napaa: täällä edelleen piinaillaan.

Testi olisi joskus loppuviikosta, jännää. Nämä lääkeoireet jatkuu: rinnat arat, vatsa turpea, lämmöt koholla (ihan sama koska mittaa, aina 37.0 - 37.3), vilunväristyksiä ja nyt parina päivänä olen ottanut keskellä päivää 2h päikkärit... Ja sokerina pohjalla oikealta puolelta samasta tietystä kohtaa nippailee välillä. DPO 5-6 oli kaikkein eniten tuntemuksia, ja nyt satunnaisesti - hyvin lieviä kylläkin.



Varsin hyvältä siis vaikuttaa teoriassa, kun tota listaa katsoo, mutta mun on niin vaikea uskoa positiiviseen tulokseen kaiken kokemani jälkeen. Nämä kemialliset on olleet todella raastavia yksi toisensa jälkeen enkä oikein siitä syystä usko oikeeseen plussaan :-(



Ans kattoo loppuviikkoon kuin käy.

Tänään sitten soitin klinikalle ja siellä hoitaja sanoi samaa kuin sinäkin, että tuo pieni vuoto voi olla ihan normaalia. No jokatapauksessa yritän mennä tänään tuonne työterveyshuoltoon verikokeeseen, jossa saisin tarkan hCG-arvon. Toivottavasti siellä tehdään muitakin, kuin +/- testejä. No lääkärille on soittoaika klo 13.30 eli sen jälkeen tiedän pääsenkö täällä siihen verikokeeseen, vai pitääkö mun varata aika Fertinovasta. Viime yönä nukuin taas tosi levottomasti ja yöllä sekä aamulla tuli jälleen sellaista rusehtavaa vuotoa. Voi kun tämä pikkuinen jaksaisi pysyä mukana ja saisimme maailman parhaan joululahjan.



Sinulla SaraMaarika kuulostavat nuo oireet kyllä aika hyviltä, sillä juuri tuollaiselta mustakin on tuntunut tän viimesen viikon aikana. Lämmöt on ollu 37:ssa ja välillä on palellu ihan julmetusti (oon saanu välillä sellasia kunnon horkkakohtauksia) ja sen lisäksi mahassa nippailee sekä juilii varsinkin tuossa vähän navan oikealla puolella (ihan kuin joku kaivaisi sinne välillä kuoppaa). Tämän lisäksi pääsiäinen meni nukkuessa ja syödessä, nauroinkin kaverilleni, että olen todella ystävällinen vieras, kun en jaksa muiden kanssa jutella, kun vaan nukuttaa koko ajan ja silloin kun ei nukuta on huono olo ja siihen auttaa hieman syöminen. Että silleen.



Mä lähetän sulle täältä kovasti plussasäteitä ja pidän peukut pystyssä, jotta tekin saisitte jouluvauvan!! Oireet ainakin kuulostavat hyvältä! Tsemppiä loppu piinailuun!

Olipa täällä ihania uutisia odottamassa!! Tuhannet onnittelut plussasta sk-78 ja turvallista matkaa!



liikuttuneena pt



Ai joo jaksaisitko kertoa teidän taipaleenne kohti plussaa.



PS. peukut pystyssä puolestasi SaraMaarika!



Sori kiire...

Eipä tähän muuta tarvi laittaa :-(

Lähetän täältä oikein ison halauksen sinulle! En mä osaa sanoa mitään muuta, kuin että olen pahoillani!



Lämpimin ajatuksin, ystäväsi sk-78

Kiitos onnitteluista! Nyt oon hiljalleen uskaltanu jo hiukan hengähtää, kun vuotoa ei ole pariin päivään onneksi näkynyt (" koputtaa puuta" ). Huono vointisuus vaivaa edelleen ja töitä jaksaisin tehdä noin kolme tuntia päivässä. Mutta en valita, kaikki otetaan mitä annetaan, kun vihdoinkin ollaan raskaana.



Pyysit kirjoittamaan meidän tarinamme tähän asti eli tässä sitä tulee. Toivottavasti jaksat lukea.



Tämän ensimmäisen lapsemme yrittäminen alkoi hieman reilu kolme vuotta sitten (helmikuussa 2003) ajatuksella että tulee kun on tullakseen. Olin silloin töissä ja tiesin, että äitiyslomasijaisuus, jota hoidin, tulee loppumaan vuoden 2003 lopussa eli mikä olisi ollut otollisempi aika jäädä itse äitiyslomalle kuin työsuhteen loppu. No mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja syksyllä 2003 työt ym. alkoivat stressata hirveästi, kun kaikkea sattui ja tapahtui, ei ollut tietoa tulevaisuudesta jne., niin kiertoni sekosi totaalisesti (vaikka se aina on ollut epätasainen). Silloin mulla oli yht' äkkiä 35 pvä kierto, jonka jälkeen vuosin tasan 2 päivää (en ollut raskaana, testasin kyllä). Tämän jälkeen seuraava vuoto alkoikin sitten 23 pvä:n kuluttua ja kivut olivat helvetilliset. Silloin hakeuduin terveyskeskukseen, kun mietin sitä, että olisiko raskaus sittenkin ollut mahdollinen ja vuoto olisi ollut keskenmenosta. No näinhän ei ollut, mutta samalla puhuin lääkärille myös siitä, että yrittämistä on ollut miltei vuosi ja hän lupasi katsoa, että saisiko hän tehtyä meille lähetteen Jorviin. Lähete lähtikin sitten vuoden vaihteessa ja ensi käynti Jorvissa oli toukokuussa 2004.



Jorvissa tehtiin tutkimukset ja sain lähetteen myös vatsaontelon tähystykseen, jota ei lopulta koskaan tehty, koska meillä syy löytyi miehen siittiöistä. Niitä ei ollut kuin 1,5 milj./ml ja niistäkin oli 0% normaaleja. Hänen kohdallaan tutkimuksia siis jatkettiin, mutta onneksi ei DNA- eikä kromosomi-testeissä ollut mitään häikkää ja lopulta elokuun 2004 lopussa saimme lähetteen Naikkarille ICSI-jonoon.



Naikkarilla kävimme infossa huhtikuussa 2005 ja saimme luvan ilmoittautua hoitoon heinäkuun kuukautisista. Sitten, jotta kaikki ei sujuisi liian helposti, hakeuduin kesäkuun lopulla ylimääräisen vuodon (kp13) ja kovien kipujen takia Naikkarin päivystykseen. Syynä kyseisiin oli muutaman sentin kokoinen kysta oikeassa munasarjassa. No kun siinä sitten selviteltiin asioita, niin lääkäri tuli siihen tulokseen, että odotan seuraavaa vuotoa ja ilmoittaudun vasta sen jälkeen hoitoon. Yllätyksekseni seuraava vuoto alkoi jo parin viikon päästä eli normaaliaikaan, jos olisi laskettu kesäkuun alun vuodosta. Näin pääsin siis ilmoittautumaan ja mahduimme myös mukaan heti ensi yrittämällä.



Elokuun alussa aloitin siis sumut ekaan ICSIin ja hoidostahan saatiin silloin 20 munasolua (31 rakkulasta), joista vain 6 hedelmöittyi. Tuoresiirrosta tuli sitten elämäni ensimmäinen plussa, joka kuitenkin päättyi ennen ekaa ultraa. Hormonit eivät koskaan lähteneet nousemaan kunnolla ja näin ollen tulos oli kemiallinen raskaus.



Ensimmäinen PAS piti olla loka-marraskuun vaihteessa ja se piti tehdä omaan kiertoon. Sitä ei kuitenkaan päästy koskaan tekemään, sillä ovulaatiota ei ilmeisesti tapahtunut. (Ehkäpä siis minullakin on jotain pientä vikaa kuitenkin) Seuraavan vuodon alkaessa aloitinkin sitten lääkityksen PAS:ia varten ja siirto tehtiin marraskuun lopulla. Tällöin sulatettiin kolme alkiota ja vain yksi selvisi siirrettäväksi. Jälleen tuloksena kemiallinen raskaus, joka ei kuitenkaan ollut edes niin selvä, kuin syksyn alussa.



Toinen PAS meillä piti oleman viime helmikuun alussa, mutta kumpikaan jäljellä olleista alkioista ei kestänyt sulatusta. Tähän loppui myös jahkailumme julkisella, sillä seuraava hoitomme olisi mennyt parhaimmassa tapauksessa kesäkuulle, mutta huonoimmassa tapauksessa vasta syksylle. Näin ollen otin heti yhteyttä Fertinovaan ja sainkin samalle viikolle ajan.



Fertinovassa aloitettiinkin seuraava ICSI heti vuodon alettua ja nyt lyhyellä kaavalla. Tästä seurasi kuitenkin jälleen pettymys, kun oma elimistöni ei suostunut reagoimaan lääkkeille kunnolla ja 20:stä alussa näkyneestä rakkulasta vain yksi jaksoi kasvaa. Näin ollen päädyimme hoidon keskeyttämiseen ja odottelimme vuodon alkua, jotta pääsisimme jatkamaan uudella yrityksellä. Uusi yritys toikin sitten ihan eri tuloksen. Rakkuloita tyhjättiin jälleen 32 ja niistä löytyi 24 munasolua. 20 munasolulle pystyttiin tekemään mikroinjektio ja niistä 17 hedelmöittyi. Nyt näistä seitsemästätoista yksi siirrettiin ja 14 meni pakkaseen.



Tämä yksi siirretty alkio antoi sen kaivatun plussatuloksen, joka toivottavasti myös pysyy. Verikokeessa kävin eilen ja tulokset saan joko tänään tai huomenna. Sen jälkeen voin sitten varmasti huokaista, jos kaikki on ok.



Tästä tuli nyt tosi pitkä tarina, mutta pitkä on ollut aikakin (ainakin loppumattomalta se on aina välillä tuntunut). Nyt pidämme kädet ristissä ja pyydämme, että saisimme tämän lapsen pitää. Eipä tässä auta kuin elää yksi päivä kerrallaan ja toivoa parasta.

Eli verikokeen tulokset tulivat ja hCG-arvo oli jo 1790. Huomenna soittelen klinikalle ja varaan ajan ekaan ultraan.

mutta töissä vaihdoin uuteen paikkaan avokonttorissa, enkä ole kehdannut vauva-palstaa availla.



Voi SaraMaarika kunpa voisin jotenkin auttaa. Olen äärettömän pahoillani :(. En osaa oikein sanoa mitään lohduttavaa, vaikka kovasti haluan lohduttaa sinua, lähettää voimia, kantaa osaa taakastasi.

Toivon sinulle jaksamista ja ajatusten kulkemista muihin iloa-antaviin asioihin.



Minulla oli jotenkin niin sellainen olo, että teille molemmille vihdoin odotettu onni annetaan.



On vaikea kirjoittaa tässä samassa myös sinulle sk-78. ONNEA!!!!!!!! Hyvä kun kävit verikokeessakin, että sait mielenrauhaa. Hyvältä näyttää!



Tämä on niin ihmeellinen juttu tämä lapsettomuus, kun on vain lohduton suru tai järjettömän suuri ilo. Muussa elämässä on monesti jokin välimuoto, pienempi paha, kompromissi tai ylipäätään joku ratkaisu, johon voi itsekin vähän vaikuttaa!!



Sinä sk-78 olet matkalla kohti ihanaa palkintoa piinaavan pitkän odotuksen jälkeen, nauti raskaudestasi!



Eiköhän me SaraMaarikan kanssa olla samalla matkalla. Tullaan vaan vähän perässä...



Lohtuhalein ja onnentoivotusrutistuksin

pt

Oen seurannut teidän, pikkutintin, sk-78:n ja SaraMaarikan, taivalta siitä asti kun olimme yhdessä piinailemassa syksyllä 2005. Muistatteko?

Olen nykyään harvemmin kirjoittelut tai edes käynyt lapsettomuus-sivustolla, mutta aina silloin tällöin lukenut kuulumisistanne.





Ihan aluksi: ONNEA sk-78! Olen todella iloinen puolestasi ja toivon, että alkanut matkasi kohti vauvan syntymää on täynnä onnea, iloa ja ihmetystä. Minulla matka on jo loppusuoralla (rv 37) ja voin vain sanoa, että raskausaika kaikkine vaivoineen on ollut ihanaa aikaa!



SaraMaarikalle halaus ja pahoittelut negasta. Tuntuu, että minulta ei löydy enempää sanoja lohduttaa. Voi kun voisin jotenkin auttaa...



Kyllä lapsettomuusaika on ollut elämäni raskain taival henkisesti. Sitä ei voi tietää kuin vain ne, jotka lapsettomuuden ovat joskus kokeneet.

Onneksi kuitenkin hoidot ja joskus jopa luomuilu tuottavat tulosta - joillekin vain hiukan pidemmän kaavan mukaan.



Aurinkoa kevääseenne ja kaikkea hyvää muutenkin elämäänne!



t. Tuulia73

Olipa kiva nähdä täällä viestejä, kun vihdoinkin taas pääsin lukemaan niitä. Olen ollut jo viikon verran tosi huonossa kunnossa, kun raskauspahoinvointi on päässyt päälle. Saa nähdä kykenenkö vielä ensi viikollakaan töihin. Välillä ei sisällä pysy sitten yhtään mikään ja välillä saan jotain pientä syötyä. Voimat vaan alkaa olla aika loppu tämän oksentamisen kanssa, kun ei energiaa saa sitten yhtään mistään. No jos tämä vielä jatkuu, niin pitää varmaan käydä naikkarilla katsomassa, josko tarvii jotain apua sieltä. Ei tää kauheen terveellistä oo, kun ei edes nesteet meinaa pysyä sisällä.



Minä pidän teidät pikkutintti ja SaraMaarika edelleen mielessäni ja toivon teille paljon jaksamista sekä sitä, että se plussa tulisi sieltä testistä kummallekin. Käyn aina välillä vilkuilemassa kuulumisianne.



Olipa kiva kuulla myös sinusta Tuulia. Olen aina välillä käynyt lueskelemassa teidän entisten piinakavereiden kuulumisia tuolta plussanneiden puolelta.



Oma olo on edelleen hieman hämmentynyt ja väsynyt, eikä tätä reilua kolmea vuotta voi pyyhkiäkään mielestään, enkä kyllä haluakaan. Toisaalta tämän pahoinvoinnin kanssa on tullut jo podettua huonoa omaa tuntoa, kun tuntuu siltä, ettei tästä nyt saisi valittaa, kun vihdoinkin ollaan edes näin pitkällä ja pitäisi nauttia näistä raskausoireista. No ehkä tämä ei kuitenkaan ole kauhean hyvä asia, kun en ole kohta viikkoon syönyt juuri mitään. Lisäksi henkinen väsymys painaa päälle ja tuntuu ettei osaa olla tarpeeksi onnellinen tästä plussasta. Tässä on takana niin rankka vuosi, ettei se tietysti ole ihmekkään, että olen väsynyt.



No nyt on taas mentävä takaisin pitkälleen, ennen kuin taas alan oksentamaan. Tästä tuli varmaan aika sekava viesti, mutta ajatuksetkaan eivät nyt oikein kulje. Mukavaa vappua teille kaikille!



terveisin, sk-78