kadutko

varsinaisesti kadu mutta kyllä joskus mietin että miksi ei annettu poitsulle nimeksi Jeremias. Hän on siis Jere ja 2004 joka toinen suurin piirtein oli Jere... :D Mutta kutsun häntä välillä Jeremiaaksi, ainakin silloin kun torun. ;p

Heti kun meidän kuopus syntyi, niin ajattelin, että " ihan selvä Iitu" . Tuota nimeä yritin myydä miehelle, joka ei onneksi siihen suostunut. Nyt valitsemamme nimi on paljon " katu-uskottavampi" ja kuulostaa enemmän oikealta nimeltä kuin lempinimeltä. Harvinainen on ollut tähän asti, nyt näyttäisi olevan suosio nousemassa. Saas nähdä nouseeko sekin joskus top ten:iin niinkuin isosiskonsa nimi...

...minulla oli mielessä nimi, jonka Ehdottomasti olisin halunnut antaa meidän esikoiselle. Kuvitelmissani oli sinisilmäinen, vaaleatukkainen, ripakinttu pojanvesseli... Ja sitten meidän vauveli olikin tummatukkainen ja tummasilmäinen pyöreä nallekarhu, enkä enää voinut kuvitellakaan antavani tuota lempparinimeäni hänelle, se ei tuntunut yhtään sopivan.



Päädyimme sitten erääseen toiseen nimeen, ja se on ollutkin kantajalleen aivan passeli... Mutta siis: tuo vauvana tumma ja karhumainen esikoisemme on nyt vaalea, todella hoikka superblondi, jolle tuo minun ensimmäinen nimivaihetoehtoni olisi sopinut aivan hyvin sekin.



Eli tavallaan harmittaa, etten antanut mielikuvistani huolimatta sitä rakastamaani nimeä... Ja sitten taas toisaalta olen kuitenkin tähän esikoisen nykyiseen nimeen tosi tyytyväinen!

mutta molempien lasten nimeämisen aikaan omat suosikkinimeni ovat olleet aivan erilaiset kuin ne nimet, joihin olemme lopulta päätyneet. Joskus tulee mieleen, että jos olisin yksin nimennyt lapseni, he olisivat sen-ja-sen nimiset. Mutta toki haluan, että myös mieheni toiveet näkyvät lastemme nimissä, joten en kuitenkaan harmittele, että en ole saanut päättää nimiä yksin.

Molempien lasten nimet oli myös päätetty jo ennen heidän syntymäänsä, ja heitä on ensi hetkistä lähtien kutsuttu omilla nimillään. Hetkeäkään emme ole ajatelleet, etteivätkö nimet olisi lasten näköisiä ja oloisia, vaan ne ovat sopineet lapsille kuin nenä päähän. Eli mitään en kadu :)

...sillä kun tyttömme etunimi oli päätetty ja nimestä kerrottu mm. isovanhemmille, yksi parhaasta ystävistäni loukkaantui siitä kun " otimme" hänen suosikkinimensä. Tiesin tästä kyllä, mutta muistin että hän halusi sen mahdollisen tytön toiseksi nimeksi, ei etunimeksi.



Ystäväni oli silloin sinkku eikä siis saamassa lapsia lähiaikoina. Mutta aika julmaksi tunnen itseni vieläkin välillä. =(



Tytön toisesta nimestä on tulossa yhä suositumpi, mikä myös harmittaa joskus. Olisi pitänyt aavistaa...

Molemmat tytöt ovat ihan " nimiensä näköisiä" ja sekä mieheni että minä pidimme niistä nimistä eniten.



Välillä harmittaa vähän, että emme valinneet toisia nimiä mummojen toisten nimien mukaan. En tykkää hirveästi äitini toisesta nimestä Marjatta, mutta jos olisin ajoissa keksinyt nimen Marjetta tai Marietta, olisin varmaan valinnut sen esikoistytön toiseksi nimeksi.

Mies sai sen päättää ja nyt kadun että annoin miehen päättää sen, koska inhoan sitä nimeä!

Lisäksi se ei oikein sovi siihen väliin, yhtään...