2010-haaveilijoiden marraskuu

Miehen kanssa nimittäin pari päivää sitten lyötiin "lukkoon" ajankohta, jolloin alamme yrittää yhteistä jälkikasvua, tämä tapahtuisi siis ensikesänä joskus.



Mulla asiaa varjostaa hieman se, että sairastan endometrioosia. Mut on leikattu jo 3 kertaa (laparoskopia), mutta onneksi jokaisen kerran jälkeen on sanottu, että pesäkkeitä oli suhteellisen vähän (aina ollut alle 10 kpl) ja ne on olleet pieniä, eivätkä myöskään ole sijainneet mitenkään kriittisissä paikoissa, kuten munasarjoissa jne. Eli, lääkäreiden mukaan mulla pitäisi olla hyvä mahdollisuus tulla raskaaksi ilman ongelmia. Mutta, jännittäähän sitä silti..



Itsekään en halua näistä jutuista tuttujeni kanssa jutella vielä tässä vaiheessa, mutta käyn täällä kuumeilemassa. Luen juttuja ja pidän peukkuja ja varpaita pystyssä.. ja kehittelen nimi-ideoita.. :D Ehkä vähän hölmöäkin, mutta kun olen niiiin monta vuotta jo sitä omaa lasta toivonut (yli 10 vuotta), mutta olen halunnut odottaa että elämäni on ns. hyvässä järjestyksessä lapsen tulla.



Onkos täällä paljonkin "meitä", jotka vielä odottavat yrittämisen alkamista..? :)

Susanna kyseli onko täällä paljon niitä jotka vielä odottavat yrittämisen alkamista. No meillä on kallistuttu jo nyt yrityksen aloitukseen, vaikka ajatus oli odotella tuonne huuhtikuulle. Tähän kiertoon ei ennätä, mutta syyskuun vauvaa sitten. Tämä on nyt vielä vähän hataralla pohjalla, mutta kun asdiaa mieheltä kysyin ei vastusteluja tullut.



Olen käynyt kaverin vauvaa ihastelemassa ja muutama lähipiirin vauvayritys/raskautuminen sai mun kuumeen pintaan. Niin ja tyypillisesti nämä että; entäs jos ei heti tärppää ja ikäkin painaa (minä 35 v. ja mies 41 v.)



Näin meillä. Kenties 2009 vauva saadaan tai ainakin toivon mukaan se alkuperäis suunnitelman mukainen 2010.



Onko muita kiirehtiviä?

Olen ollut tauolla palstalta, mutta mukava, että ette olleet unohtaneet mua listalta! :)



Kuume on taas noussut, välissä oli työpaikan vaihtoa jne. niin kuumeilu jäi, mutta nyt se on tullut takaisin suurempana :). Yritys olisi tarkoitus aloittaa n. vuoden päästä aikaisintaan, ainakin näillä näkymin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, hih :).

Hei kaikki!

Täälläkin kuumeillaan ja jos mahdollista niin vieläkin kovemmin kuin kesällä :-) Mulla on vielä koulua jäljellä joten se pitää jalat maassa mutta keväästä tulee vaikea. Olemme sopineet että vauva saa tulla toukokuusta alkaen. Mukavaa talvea kaikille kuumeilijoille ja tsemppiä odotuksen odotukseen!

Moikkis,

täälläkin haaveillaan yrityksen aloituksesta.

Aikaisin mahdollinen aloitus, voisi olla ensi keväänä...

Molemmilla koulu vielä kesken, mutta mä valmistun joulukuussa 2009.



Haaveilua (tai lähinnä yrittämisen suunnittelua) vaikeuttaa se, että en tiedä, olenko helmikuusta lähtien miehen kanssa samalla paikkakkunnalla vai en.

Jos joudumme mun työharjoittelun takia eri paikkakunnille, en haluaisi niin paljoa alkaa yrittämään, koska olisimme kaukosuhteessa, enkä haluaisi "odottaa yksin".



Kenellään muulla kaukosuhde"ongelmaa"?

Mulla vauvakuume on ollut pimennossa nyt jonkin aikaa esikoisen yökukkuilujen takia. Nyt on muutamia öitä nukuttu paremmin ja kas, vauvakuume nostaa taas päätään. Hieman itseäni ihmetyttää miten voin kärsiä vauvakuumeesta, vaikka minulla on jo vauva (5 kk) ja vielä niin, että kuume iski melkein heti kun oltiin laitokselta kotiuduttu. Ei voi ymmärtää, mut kai nää on joitain hormonijuttuja.



Miehen kanssa ollaan siirretty yrityksen aloittamista ees ja takas. Välillä ollaan puhuttu, et nyt joululta, välillä se on ollut maaliskuu ja jossain vaiheessa huhtikuu. En nyt sitten tiedä. Ehkä itteäni eniten miellyttäis jättää jo joululta ehkäisy pois. Jotenkin inhoan niin paljon raskaana olemista, että haluan sen mahollisimman nopeesti alta pois ja sit vois huoletta olla useita vuosia. Muutenkin toivoisin lasten välille pientä ikäeroa, vaikka koskaan ei tiedä miten käy.



Mut hyvää pikkujouluaikaa kuumeilijoille!

Just tänään saatiin sovittua että jätetään ehkäisy pois elokuun lopulla 2009, joten jos kaikki menee toivotusti, saadaan kesävauva 2010. :x Olen kyllä tosi onnellinen kun nämä asiat on nyt mietitty. Sitten täytyisi enää jaksaa tämä piinaava odotus ja opiskelu ennen ensi syksyä...

Täältä yksi kuumeilija taitais siirtyä joukkoonne, meillä oli tarkoitus että vauva saa tulla kun on tullakseen, mut kun häntä ei reilun puolen vuoden yrittämisen jälkeen kuulunut, päätimme siirtää ajan kohtaa hiukan..haikeaa, mut tyytyväinen olen tähän ratkaisuun..Jos saisi ensin koulun pois alta ja ehtisi työelämää vähän kokea...?

Täällä taisi olla useampikin joilla tarkoitus koulua ensin käydä???

Nyt on pakko taas avautua kun vauvakuume vaan kasvaa ja tää koulun loppuun saattaminen ei kiinnosta yhtään!! Tiituskaisen kanssa samassa veneessä ollaan jotta tsemppiä vaan sinne!! Mä olen jotenkin niin kyllästynyt tähän "järkeilyyn" että tekis mieli vaan heittää pillerit nurkkaan ja siirtyä tosi toimiin ;) Kauheinta on kun jo melkein näkee sinne koulun loppuun eli jäljellä on siis vain muutamia kursseja ja opinnäytetyö mutta kun.. Miten sitä voikin kuumeilla näin kovin! Onko sulla Tiituskainen paljon koulua jäljellä?

Nyt oon suorittamassa vaihto-opintoja, sen jälkeen muutama kuukausi harjoittelua ja opinnäytetyö jäljellä. Harjoittelupaikkaa ei tosin vielä ole löytynyt :(



Anelmaunelma, mäkin oon ihan kyllästynyt "järkeilyyn".

Olis paljon "helpompaa" , jos asiat vaan tapauhtuis. Mutta kun käytössä on e-pillerit, ei vauvoja vaan tule, pitää suunnitella, että koska jättää pillerit pois jne.

Tahtoisin, ettei tarvisi suunnittella, koska se on vaikeeta mulle. Sydän sanoo jotain ja järki sanoo jotain muuta...

Mulla on ihan sama olo ollut jo pitkään että elämä pitää elää niikuin tuntee ja sitten vasta järkeillä. Ei nyt kuitenkaan ihan sekopäänä mutta you know:) Onneksi ei tartte järkeillä enää kuin 6kk ja sit saa tehdä just niiku tahtoo. Tietysti tässä on miettinyt sitäkin että kun tässä esikoista haaveillaan niin mitäs jos ei saakkaan lapsia.. mutta sekin menee samaan kategoriaan kuin turha järkeily. Ei kannata ennakkoon pelätä. Tsemppiä Aune86 harjoittelupaikan etsintään ja kestämistä viimeisiin järkeilyihin ;)

Lopetan kaikki järkeilyt, kun vain saadaan järkeiltyä ajankohta, jolloin ehkäisy jää pois... :)



Mulla on kans mielessä, että jos liikaa järkeilee ajankohtaa, niin entäs jos luomumenkat ei alakaan pillereiden jälkeen, ja entäs jos lasta ei alakaan kuulua...



Ja jotenkin tuntuu, että jos haluaisi lapsen esim. vasta valmistumisen jälkeen, ja laskelmoi ja jättää ehkäisyn pois tiettynä hetkenä, mutta lasta ei sitten alakaan kuulumaan... Ja sitten jos pelkää tuota ja jättää ehkäisyn heti pois, niin tuleekin heti raskaaksi pelkästään miehen näkemisestä... :D

koulua on jäljellä vuoden verran, eli ensi vuoden jouluksi olis tarkoitus saada paperit ulos, sit mietin että voisin tehdä muutaman kuukauden töitä ja jäädä hyvin ansaitulle mammalomalle...:) ihan niinkuin elämä menis niinkuin suunnittelee..

Väsymys nostaa päätä, joululamaan mennessä on varmasti jo burnout saavuttanut, en voi kuin ihailla miestäni joka jaksaa arkea pyörittää ja kannustaa jaksamaan...välillä tää vaan tuntuu niin epätoivoiselle!

Onneks joulu hiipii vähän kerrallaan! :) :)

No mutta sulla on koulua jäljellä kuitenkin vaan vuosi että ei ihan mahdottomasti(vaikka joskus kaksi kuukauttakin tuntuu liian pitkältä ajalta). Sulla on ilmeisesti yhtä hyvä mies kuin mullakin ;) Ihanaa kun toinen jaksaa kannustaa ja auttaa! Mulla on tosi huono omatunto välillä siitä, kun on niin vähän mukana arjen pyörityksessä, mutta olen kyllä luvannut maksaa korkojen kera takaisin kun pääsen koulusta. Ei kuulemma tarvitse :)



Missä päin maata asustelet vai asutko Suomessa ollenkaan? Täällä pääkaupunkiseudulla satoi tänään ekat ns. oikeat lumet ja se vähän piristää. Saa valoa tän kaiken pimeyden keskelle.



Miten on muiden 2010 kuumeilioiden laita? Onko suunnitelmia aikaistettu ja onko joku jo ehkä siirtynyt odottajiin?



Mukavaa sunnuntaita!



AU

Moikka pitkästä aikaa!

Olipas mukava lueskella muiden kuulumisia: oli kuin olisi omaa kirjoitusta lukenut. Mulla on myös koulua jäljellä, valmistuisin muuten ensi kesäksi, mutta yksi kurssi jää puuttumaan. Luultavasti pääsen kuitenkin oman alani töihin vaikka yksi kurssi vielä puuttuukin. Toivoisin, että voisin aloittaa työt jo toukokuussa niin ehtisi kerryttämään työssäolokuukausia vielä ennen toivottua vauvalomaa.

Meilläkin siis tällaista ärsyttävää järkeilyä harrastetaan. Tiedän, että se on ehkä järkevää, mutta on se kyllä rasittavaakin, niinkuin muutkin ovat kokeneet. Meillä on tässä samassa vielä järkeiltävänä asumisasiat, ostettaisiko oma vai asuttaisiinko vuokralla ja missä asutaan vuokralla sitten kun ei enää nykyiseen asuntoon mahduta.

Olimme aluksi ajatelleet yrityksen aloittamista ensi syksynä, mutta nyt tekisi mieli aikaistaa sitä toukokuulle. Miehenikään ei laittanut kapuloita rattaisiin, mutta ei myöskään halunnut lyödä mitään lukkoon.

Kuinka teillä muilla aika riittää? Mulla on usein sellainen olo, että ei riitä. Koulun ja pienen lapsen kanssa etenkin parisuhde tuntuu jäävän vähälle, vaikka se on lapsen lisäksi tärkein asia. Jotkut kirjoittelivat miehen tuesta, myös mulla on ihana mies kun jaksaa ja tukee tässä koulun ja perheen ja välillä myös työn yhteensovittamisessa.



Kirjoitellaan taas!



t. Masumme

Meillä on kans asumisasiat ihan hukassa, koska nyt oon ulkomailla, ja vielä on auki pääsenkö miehen kanssa samalle paikkakunnalle tän ulkomaanjakson jälkeen... :( Kaikki riippuu töistä. Ollaan kyllä ennen tätä ulkomaanjaksoo asuttu yhdessä, joten se on tuttua hommaa, ja ehkä siksi on nyt vielä kurjempaa olla eri osoitteissa...



Mulla on kans mies ihanasti tukena kaikessa, mutta välillä tuntuu, ettei se joudu pohtimaan vauva-asioita niin paljoa kuin minä. Ja onhan se totta, että mun masussa se vauva sit kasvaa.

On vaan jotenki outoa, kun mies on ihan valmis kaikkeen (vaikka heti) ja sen ei tarvi paljon mitään miettiä - Ei kai, kun se on minä, jonka kouluun / töihin vauva vaikuttaa eniten, se oon minä, jonka masussa se tulee olemaan, ja se on minä, joka jää kotiin...

Ei mua haittaa noi asiat yhtään, mutta se haittaa, että miehen ei tarvitse jotenki pähkäillä niin paljon :D Pääsee helpommalla mokoma :)

Ja ehkä sekin vaikuttaa, että mun mies ei muutenkaan stressaa kovin helposti, ja mä oon nyt jo ihan pähkäilystä puhki, kun ollaan pillereiden lopettamista suunnitellut...

Aune, mä oon samaa mieltä. Ei miesten tarvi tuollasilla asioilla paljon vaivata päätään. Jotenkin oon hiukka katkera omalle miehelleni, kun se voi melkein vapaasti olla ja elää ( ja nukkua!) ja se olen minä, jonka elämä on totaalisesti muuttunut. Toki monet miehet miettii vastaavasti taloudellista puolta enemmän, miten elättää perheensä ja saada rahat riittämään, näin ainakin meillä. Minä en puolestani ole sitä puolta hiukkaakaan murehtinut :)



Joskus tosin toivon, että mies vois olla raskaana, vaikka lopulta en taitais siitäkään luopua. On se vaan niin ihanaa kun mahassa pienet jalat potkii kylkiluita ja nyrkit takoo virtsarakkoa... Siksi musta raskaus tulee aina joltain osin olemaan naisten oma salattu juttu, josta miehet ei täysin pääse perille. Ei edes siitä haaveilusta, koska eihän mies haaveile miltä tuntuu sitten kun mahassa kasvaa uusi elämä. En kyllä sitä sano, etteikö miehet vois haaveilla ja toivoa tosissaan lasta. Se vain koskettaa heitä hieman erilailla.



Odotusaikana mun mies ei ollut kovin innostunut asiasta. Otti kaiken vastaan kuten muutkin arkiset asiat. Ei se paljoa jaksanut vauvasta höpöttää, kuunteli kyllä, mutta ei itse haaveillut tulevasta. Jotenkin olin sit aika yksin vauvahaaveineni ja odotuksineni. Uskon, että tällä toisella kertaa mies on alusta asti edes hieman innostuneempi nyt kun tietää mitä me oikeasti odotetaan. On jo nyt innostuneempi kakkosen haaveilusta kuin esikoisen ikinä.



Tulipas nyt sekaista vuodatusta. Laitan sen huonosti nukutun yön piikkiin :)



Tiuhti

Aikaistettu on! :) Yk 1 lähtee käntiin just jos vain tämä pitkittynyt räkis antaa periksi. Ei tunnu antibiootit purevan kunnolla. Koko ajan on jonkinmoista räkäisyyttä ja silmätyulehdusta. Voisi olla fiksuin odottaa vielä itsensä ihan terveeksi, mutta tärppääkö se kuitenkaan heti...? En tiedä.



Mut tässä olisi mahkuja elokuun-vauvaan 2009 ja siitä sitten yrityksi kohti 2010 vauvelia jos ei tärppi käy. Tulkeepa perässä tai uudelleen teihin liityn tammikuussa jos ei onnista ennen sitä.



Jeela yk 1 kp 5 /24-32

Ihana kuulla että joku voi jo alottaa yrityksen! Mä niiiin odotan kesää ja sitä että saa nää turhanpäiväset koulut ja muut pois päiväjärjestyksestä. Kauheesti tsemppiä ja toivottavasti saatte pienen leijonanpennun elokuussa! nim.merk itsekkin leijona ;-) AU

Tervehdys...



Täällähän on ollut niin vilkasta, että täytyi minunkin intoutua kirjoittamaan. :) Tervetuloa kaikille uusille kuumeilijoille! Jos laitatte esittelyn, niin kootaan taas ajantasainen lista 2010-kuumeilijoista.



Tässä kuussa onkin riittänyt kiireitä taloprojektin, opinnäytetyön ja pikkujoulujen tiimoilta. Nyt on sitten rakennuslupahakemus saatu toimitettua, opinnäytetyöhön saatu tutkimuslupa, esitetty tutkimussuunnitelma ja aloitettu aineiston keruu. Hyvällä mallilla siis kaikin puolin, eikä tässä kiireessä ole kerennyt vauvakuumeilemaankaan. Talokuumeilen enemmän. :)



Aune kyseli kaukosuhde"ongelmasta"...meillä ei varsinaisesti ole sellainen, mutta mies on aina töiden takia poissa kotoa n. 4 viikkoa ja sitten taas vastaavan pätkän kotona. Meillä kun on siis ihan normaalia, että toinen on paljon pois kotoa, niin "yksin odottamisen" -ajatukseen on jo vauvakuumeilun alusta lähtien "sopeutunut" varsin hyvin. Enemmän mietityttää, että kuinka pitkään tarvii yrittää ennen kuin raskautuu, kun joka kierrossa ei varmasti päästä yrittämään.



Koulunkäynnistäkin näköjään ollut paljon puhetta. Minullakin vielä vuosi koulua jäljellä ja yrityksen alku on suunniteltu sen mukaan, että kerkeäsin valmistua ja ehkä olla vähän töissäkin. Minua ei tämä järkeily vaivaa, haluan saada koulun käytyä ennen kuin perheenlisäystä tulisi ja nyt kun talokin on suunniteilla eri paikkakunnalle kuin missä nyt asutaan, niin täytyy saada koulu käytyä jotta voi sitten muuttaa ihka omaan kotiin. Lisäksi mulla on jäljellä vielä sellaisiakin harjoitteluja joita ei voi suorittaa jos on raskaana. Vaikka varmaan sitten tää järkeily kaduttaa jos yritykseen menee esim. vuosi tai muuten pitkä aika.



Ja lopuksi Jeelalle kovasti onnea yritykseen. :)



-Camael