Heipä hei kaikille!

Suru puserossa lopetan tän palstan lukemisen, sillä ei musta enää ole varmaan enää tiedollisestikaan kellekään hyötyä, kun hoidot lopetettu jo muutama vuosi sitten ja nyt mies on lopullisesti päättänyt, ettei lapsettomuushoitoja enää jatketa! Kaikille jään toivomaan sitä vauvaa! Ihanaa, että te jatkatte! Olette kaikki ansainneet vauvan! Mulle jää suru puseroon tästä omasta " vammasta" myös mutta onneksi sain yhden ihanan vauvan sentään minäkin- lopulta! Hänestä iloitsen tosi paljon!!!! Todella ihanaa saada lapsi! Olisin tahtonut vielä toisenkin mutta onhan ihanaa saada yksi! Joskus, keskenmenon jälkeen, ajattelin, etten saisi yhtäkään. Silloin ei lohduttanut tippaakaan se, että kätilö sanoi, että raskaaksi tuleminen oli sentään positiivinen merkki- mutta onhan se tietenkin. Mua itkettää teidän kaikkien puolesta, jotka ette, toivottavasti kuitenkin vain vielä, ole raskaana tai saamassa adoptiolasta kohta, sillä ei ole mitään ihanampaa elämässä, ei todellakaan, kuin oma lapsi- adoptoitu tai kohdun kautta perheeseen syntynyt!

Itkien teidän tähtenne- ja vähän omankin-hyvää jatkoa teille kaikille!