Abortti ja lapsettomuus
Hei
Toivottavasti tulee oikealle osiolle.
Kirjoittelen näin isän näkökulmasta jonkin aikaa viestejänne lueskeltuani. Olen tällä hetkellä lyhyen aikaa kestäneessä parisuhteessa, jossa parempi puoliskoni ilmoitteli olevansa raskaana.
Uutinen oli sekä iloinen, että surullinen. Iloista oli se että minulla on todettu siittiöden olevan laiskoja. Hedelmöittymisen todennäköisyys on osaltani pieni, mutta näin oli sattunut. Omalla tavallaan kaipaisin lasta, mutta vaimokkeeni ei lasta halua. Tämä on surullinen osuus.
Molemmat tupakoimme ja käytämme päihteitä aika runsaasti, ja tämä raskaus olisi meille molemmille iso elämänmuutos ja emme välttämättä olisi valmiita.
Onko toisia jotka ovat kokeneet onnen potkaisseen pienistä todennäköisyyksitä huolimatta, mutta ovat jättäneet arvan lunastamatta.
Kommentit (8)
Pohdit ehkä, että tämä saattaa olla sinulle se ainoa mahdollisuus saada lapsi, koska siittiöissäsi on todettu vikaa. Mielestäni osoitat kyllä suurta vastuuntuntoa, kun pohdit asiaa avoimesti ja myönnät, että tämänhetkiset lähtökohdat eivät ole raskauden kannalta parhaat mahdolliset, koska tupakoitte ja käytätte aika runsaasti päihteitä.
Jos päätätte ottaa lapsen vastaan ja avovaimosi jatkaa alkoholinkäyttöä, teidän on ehkä hyvä tietää vauvojen alkoholivaurioista eli FAS/FAE-diagnooseista, joista löydät lisätietoa esimerkiksi tästä osoitteesta:
http://members.tiscali.fi/sijaisvanhemmuus/fas.htm
Niinkuin tuosta ekasta vastauksesta ehkä huomasitkin, niin tämä on aika ' räjähdysaltis' palsta tälle kysymykselle, mutta toivottavasti saat täältä myös sellaista tukea pohdinnallesi, jota kaipaat.
Sitten kun elämäntilanteesi on sellainen, että sekä sinä että kumppanisi haluatte lapsen ja olette valmiit päihteettömään elämään, toivon sydämestäni, että ette törmää lapsettomuusongelmaan, niinkuin tämän palstan vakilukijoille ja -kirjoittajille on käynyt. Hienoimmatkaan lapsettomuushoidot eivät valitettavasti tepsi kaikille, ja siinä tilanteessa se vuosia sitten tehty abortti voi tuntua aika musertavalta.
Että ne jotka eivät lapsia halua tulevat raskaaksi ja ne jotka tekisivät mitä tahansa lapsen eteen, eivät niitä saa. Muutama kuukausi sitten avoliitossa asuva kaverini (27-v) teki abortin, " kun oli sattuntu vahinko" . Tosin se ei mielestäni ollut kovin suuri vahinko, koska mitään ehkäisyä he eivät säännöllisesti edes käyttäneet. En todellakaan halua lukea lisää tällaisia juttuja tältä palstalta. Anteeksi vaan.
et saa varmastikaan täältä kaipaamaasi keskusteluapua pohdinnallesi. Täällä kirjoittavat eivät ole samassa tilanteessa ja lapsettomuuskipunsa vuoksi eivät kestä nähdä asiaa kannaltasi. He eivät varmastikaan, yleensä, kykene siihen. Etsit varmaan tukea siihen, miten kestää sen, jos vaimosi tekee abortin, eikö niin? Kysypä häneltä, miten hän kestää itsensä kanssa, jos jonakin päivänä kuulee, ettei kykene saamaan enää lasta ollenkaan ja joudutte rankkoihin hoitoihin? Abortin jälkeen saattaa myös tulla kova kipu siitä, että tuli tehtyä hyvin lopullinen päätös. Sinulle tämä voi nimenomaan tarkoittaa sitä, ettet saa enää lapsia. En millään soisi, että myöhemmin katuisitte päätöstänne tai turhaan kärsisitte abortin mahdollisista tuomasta morkkiksesta joskus lapsettomuusjonoissa. En halua syyllistää sinua tai vaimoasi.
jäin miettimään, että oletko kenties aikaisemmin ollut suhteessa, jossa lapsettomuus on ollut ajankohtaista kun kerran tiedät siittiöittesi olevan heikosta liikkuvia.. harva niitä kai huvikseen testailee, tai lähinnä vie testattavaksi:)
Mutta niinkuin tältä palstalta huomaa ei elämä todellakaan ole aina niin oikeudenmukaista. Toiset ovat valmiita luopumaan sellaisesta, josta me täällä niin kovasti haaveilemme ja unelmoimme. Siinä paljon pohdittavaa ja punnittavaa..oletko valmis jatkamaan elämää naisen kanssa joka valitsee itselleen tärkeämmäksi alkoholin ym kuin kantaisi vastuun elämästä joka alkaa hänen sisällään.
Toivottavasti saatte ratkaisun jonka edessä pystytte seisomaan ylpeänä, oli se sitten kumpi vaan..
rose9:
jäin miettimään, että oletko kenties aikaisemmin ollut suhteessa, jossa lapsettomuus on ollut ajankohtaista kun kerran tiedät siittiöittesi olevan heikosta liikkuvia.. harva niitä kai huvikseen testailee, tai lähinnä vie testattavaksi:)
Vuosia aikaisemmin ollessani parisuhteessa toisen naisen kanssa yritimme lasta noin vuoden verran. Tällöin testautimme itsemme ja vika ilmeni minussa. Ehkä oli hyvä ettemme lasta saaneet, sillä yrityksessä oli hieman paikkauksen makua.
Kiitos myös sinulle optimisti. Olen tietoinen komplikaatiosta varsin hyvin, sillä itselläni on vakavempia ongelmia myös muiden päihteiden suhteen kuin pelkän alkoholin. Avokkini on lähinnä viihdekäyttäjä.
Anteeksi jos olen jonkun mielen pahoittanut, mutta lienee ymmärrettävää ettei välttämättä " miehisillä" palstoilla näistä keskustella. Ainakaan kovinkaan syvällisesti pohdiskellen.
Asia on minulle hieman kivulias ja tekee hyvää kirjoitta ajatuksiani, vaikka näin anonyymisti internetissä.
Jollain tavoin olen jo pitkään toivonut lasta, ja uskoisin olevani hyvökin isä. Kenties kumminkin on viisasta tällä kertaa jättäää " arpa lunastamatta" , sillä jo pelkkä taloudellinen tilanteemme olisi vaikea lapsen kanssa. Avokkini työskentelee myyntialallalla ja minä olen työtön.
Olisi myös ikävää huomata, ettemme olekaan niin valmiita luopumaan vapauksistamme vauvan jo ollessa syntynyt.
ennen kuin alkaa edes harkitsemaan vauvan tuloa. Itse en mikään absolutisti ole, mutta isäni on alkoholisti ja vieläkin siitä kärsin vaikka olen kohta 30-vuotias.
Vauvan odotuksen kohdalla pitäisi olla nollatoleranssilinjalla.
Kuinkakohan nuo ns.kovemmat aineet mahtavat siittiöihin vaikuttaa noin ylipäätään?
isä_28:
Anteeksi jos olen jonkun mielen pahoittanut, mutta lienee ymmärrettävää ettei välttämättä " miehisillä" palstoilla näistä keskustella. Ainakaan kovinkaan syvällisesti pohdiskellen.
Asia on minulle hieman kivulias ja tekee hyvää kirjoitta ajatuksiani, vaikka näin anonyymisti internetissä.
Avokistasi en tiedä.
Mutta tähän palstaan: lapsettomuuspalstalla palstailevat ne, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi. Tai jopa mahdotonta. Oikeampi osoite tälle keskustelunavaukselle olisi ollut raskaus-palsta... Ehkä. Näin käsittäisin. Ehkä tälle avaukselle on vaikea löytää sitä ihan oikeaa palstaa lainkaan.
Toivotan teille voimia vaikean päätöksenne suhteen.
Ja sitten vielä se omanapainen kommentti:
Vauva on lahja, itse en millään antaisi sitä pois.
Jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa, mutta koko sun tekstisi kylmää sydäntä. Olen yhden pienen ihanan aurinkoisen tytön äiti ja raskautuminen on meille vaikeaa, hoidoissa ollaan ja esikoinenkin on meille ihme.
Miettikääpä vielä ennenkuin teette noin ison ja peruuttamattoman päätöksen!
Ei ole oikein sanoja teidän tilanteeseenne, lapsi on taivaan lahja ja jos sellainen teille suodaan, niin muuttakaa elämäntapojanne ja ottakaan lahja vastaan ja kasvakaa vanhemmuuteen.
Suoraan sanottuna suututtaa tuollaiset ihmiset, miksi annatte vahingon käydä ja tapatte jo alkaneen elämän???
Itse taas juuri tässäkin kuussa pettyneenä, vihastuttaa niin paljon, että parempi etten kirjoita yhtään enempää.