Lue keskustelun säännöt.
Miksi kolmas? Miksi ei?
09.07.2008 |
Huoh tätä pähkimistä. Toisena päivänä tuntuu että ei jaksa enää aloittaa alusta koko rumbaa valvomisineen jne. Ainakaan vielä. Toisaalta ihaniahan nuo omat lapsukaiset ovat, ainakin pääsääntöisesti!!! Nyt he ovat siis hieman alle 2 ja 4+v.
Miten olette päätyneet ratkaisuihinne? mistä tietää jaksaako olla hyvä äiti vielä yhdelle (saatikka elättää koko konkkaronkka??)
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pähkäilin vielä pari kuukautta sitten, että haluanko kolmatta vai en. Meillä kupus täyttää pian 2v ja olimme alustavasti puhuneet että syksyllä yritettäis sitte kolmatta, että kolmas syntyis ennen kuin kupus täyttää kolme.
Mulla ei ollut vauvakuumetta TIPPAAKAAN ja ahdisti melkeen ajatus, että tuleeko sitä enää ollenkaan.
Sitten ihan ykskaks aloni miettiä että ei se nyt niin hirveetä olis jos olisin raskaana taas, siitä se ajatus sitten kypsy ja hetken päästä mulla oli VALTAVA vauvakuume ja nyt jännäillään että ollaanko sitä raskaana vai ei :o)
sanoisin siis että ihan rauhassa kannattaa odottaa sitä kuumeen nousua, ei ole kivaa tulla raskaaksi jos on epäileväinen olo. vaikka varmasti siihen tottuis ja vauva olis oikein ihana kun se syntyis, mutta "väkisin" ei ehkä kannata alkaa yrittämään raskautta jos ei ole ihan varma.
Kyllä minäkin edelleen mietin että miten ihmeessä jaksan ja selviän kolmen kanssa, mutta selviää siitä muutkin! Toisaalta taas mietin että ihanaa taas miettiä kumpi sieltä tulee, miltä näyttää jne. Ja olen koko ajan ollut sitä mieltä että meidän lapsiluku ei jää kahteen, piti vain odottaa kunnon vauvakuumetta vähän pidempään kuin esikoisen jälkeen.
Lootuska ja tytöt 3,5v ja 2v