****' Oletko satuttanut lastasi, jos niin miten ja tapahtuiko sita vain kerran vai useamminkin? Kerrotko viela, millainen tilanne sai sinut tuohon ikavaan tilanteeseen?

lapsen ollessa 3-7-vuotias. Kuitenkin aina viimeisenä keinona, en koskaan suutuspäissäni vaan ainoastaan siinä tarkoituksessa, että lapsen on uskottava. Esim. lapsi toistuvasti useiden kieltojen jälkeen yrittää lyödä esineellä vauvaa. Tätä siis tapahtunut useina päivinä erilaisten miedompien rankaisujen tuottamatta mitään tulosta. Lopulta lapsen taas yritettyä samaa, kiellosta huolimatta, olen ottanut niskavilloista kiinni ja nykäissyt hieman, sen verran että lapsi on pysähtynyt ja hiukan hämmentynyt tilanteesta. Tämä on valitettavasti tehonnut. Olen erittäin paljon vastaan sitä, että lapseen pitää käydä fyysisesti käsiksi, mutta olen joutunut omien lasteni kautta ymmärtämään niitä tilanteita, joissa näin joudutaan toimimaan. Joka kerta koen epäonnistumista ja pettymystä itseeni, mutta toisaalta olen joutunut myös myöntämään itselleni, että se on pienempi paha kuin se, mitä tapahtuu ilman pientä muistutusta. Toisen lapsen kohdalla ajattelin, että hänen kohdallaan en ala ollenkaan tukistaa, kunnes taas jouduin toteamaan, että en keksi muuta keinoa.

Meillä lapsilla on säännölliset rytmit, pienet nukkuvat päiväunet joka päivä, eikä siinä tarvitse mitään muuta kuin olla vain lujana, että sängyssä pysytään,nukahtavat alle 15 min. Samoin illalla kaikki nukkuvat yhdeksään mennessä ilman kummempaa ponnistelua, samoin syömiset ja muut rutiinit sujuvat hirmu hyvin, ei siis kyse ole siitä, että olisin kaikin puolin kykenemätön toimimaan lasteni kanssa. He vain ovat luonteeltaan vilkkaita ja tempperamenttisia, iloisia ja reippaita, mutta joissakin asioissa oikeita paukapäitä.

En tiedä, mikä tarkoitus tällä aloituksella on, teetkö jonkunlaista kartoistusta, vai odotatko vain, että joku tunnustaa ja päästään kaikki yhdessä haukkumaan hänet huonoksi vanhemmaksi....? No tässä nyt kuitenkin yksi tapaus, tehkää mitä tahdotte.

kaaduttiin pyörällä poika kyydissä, pää kopsahti kovasti asfaltiin, ja soimasin ajotaitojani monta viikkoa! onneks oli kypärä, eikä se ollu veljen kummipojan vanha teipattu josta jännitys jo häipyny. olen miettinyt monet kerrat mikä syyllisyys olis nyt jos lapsen pää olis siihen haljennut. käsi vääntyi ja tuli ruhjeita, mutta pää säilyi!