V***u tota äijää, kun mä en saa koskaan nukkua tässä talossa!

Illalla kun menen nukkumaan, lähtee lapset mun kanssa yhtä aikaa. Aamulla herään ensimmäisenä laittamaan lapsille vaatteet kasaan koulu- ja tarhapäivää varten. Kerään kaiken tarvittavan mukaan, sukset, luistimet ym.



Viikonloppuisinkin herään aina ensimmäisenä, laitan lapsille aamupalat ja huolehdin vaatteet. Mies herää joskus 10 kieppeillä. Yleensä ihan ok, mutta joskus haluaisin minäkin nukkua vähän pidempään. Eilen olin ihan umpiväsynyt ja pyysin että saisin nukkua tänä aamuna vähän pidempään. Mitä vielä, lapset tuli meidän makkariin meluamaan. Mies ei tehnyt elettäkään noustakseen lasten kanssa. Mä yritin jonkun aikaa ihan itku kurkussa nukkua, mutta lopulta oli pakko antaa periksi ja lähteä lasten kanssa alas.



Mies nukkui kymmeneen asti, ja sanoi että kyllä niitten lasten pitää tajuta mennä itse alakertaan katsomaan lastenohjelmia, ja että hänen ei ole pakko nousta. Jos en saa sanottua lapsille tarpeeksi lujasti, on se mun oma vika ja sitten on syytä noustakin.



Mua vituttaa niin lujaa. Tämä sattuu joka kerta, kun haluan nukkua, samoin sairastaa en saa koskaan.



Ai niin, lapset on 4- ja 6-vuotiaat.