Hei voisko joku yli kolmifemmanen kertoo miltä tuntuu olla niin wanha?

muutama harmaa hius muistuttaa kyllä ikävästi ikääntymisestä. Värinhän saa kyllä piiloon, mutta harmaat haiveneni ovat kiharampia kuin ei-harmaat hiukseni. Iho ei tietysti ole yhtä kimmoisa kuin parikymppisellä.



Oma kuolevaisuutenikaan ei sen kummemmin murehduta, ovathan omat vanhempanikin vielä elossa ja vauhti päällä.



Työvuosiakin on vielä parikymmentä edessä, pohdiskellaan sitä vanhenemista sitten eläkkeellä.



t. ikäloppu 45 v

ettei enää laihdu yhtä helposti kuin ennen ja juhlimisesta palautuminen vie koko päivän ja omien vanhempien vanhuus ahistaa.

Nuorempana ajattelin viehattavyyden olevan enemman ulkonakoa, nykyaan tiedan sen olevan sita mita on korvien valissa. Ei kaikilla vaan ole mitaan sanottavaa tai omia ajatuksia ja mielipiteita, varsinkaan nuoremmilla. Vanhempana sita kypsyy varmemmaksi. Ulkoisestikin olen mielestani kauniimpi nyt kuin nuorena koska on varaa ostaa hyvin istuvia laadukkaita vaatteita ja oma tyyli on loytynyt. Itsevarmuus on muuten myos miesmagneetti, ei minun perassani nuorempana koskaan ollut miehia kuten nyt... Eli mina ainakin olen vasta nyt yli kolmevitosena puhjennut kaikkeen kukoistukseeni.

Oon jo siis ihku-vanha 42v.

Välillä naaman rutistuminen ja kurtistuminen ottaa päähän. Mutta olen edelleen kaunis, siis sisäinen varmuus ja kauneus loistaa rypyistä huolimatta. Kroppa alkaa kremppaamaan, verenpainetta yms. Mutta siihenkin tottuu. Olen endottomasti mieluummin tämän ikäinen kuin olen kuin esim. 25v. Olen itseäni ja muita kohtaan armollisempi kuin nuorena. olen rennompi!

kuolemaa en ole pelännyt koskaan, toki en haluaisi vielä kuolla, koska minulla on pieni lapsi.



Tervetuloa tähän kypsään ikään!

Pitänee verrata johonkin.



Jos vertaan siihen, mitä olin 20-vuotiaana, niin olo on älykäs, viisas, itsetuntoinen ja varma.

Jos vertaan siihen, mitä olin 25-vuotiaana, niin olo on varma ja viisas.

Jos vertaan siihen, mitä olin 30-vuotiaana, niin olo on viisas.



Viisaudella tarkoitan elämänkokemuksen tuomaa viisautta. Sitä ei voi kirjoista oppia. Sitä ei kartuta mikään muu kuin elämäminen, kompastuminen ja virheistä oppiminen.



Rypyt stressaavat siinä määrin, että jos johonkin tuhlaan, niin ryppyvoiteisiin. En sen vuoksi, että tällä hetkellä ryppyjä olisi liikaa, vaan sen vuoksi että tiedän, että ne tulevat tästä vain lisääntymään.



Kukaan varmasti sano, että tuntee itsensä vanhaksi. Palaan vastaamaan, kun täytän 50 vuotta.

Nyt on vanhempi, viisaampi, kokeneempi ja itsevarmempi.

Miltä tuntuu ap omata noin huonot verbaaliset sekä älylliset lahjat:)



Noh, vitsi vitsinä, olen vasta 32 v. ja nyt on helppo todeta, ettei vanheneminen pelota lainkaan. 25-vuotiaana se pelotti, luulin nimittäin että elämä loppuu tai vähintään huononee merkittävästi kun täytän 30 vuotta. Vaan niin ei onneksi käynytkään, päinvastoin. Se ei siis ole vain urbaanilegendaa, että elämä paranee vanhetessa. On nuorillakin jotain odotettavaa siis vielä.



Ja tuosta rypyistä yms..jos pitää itsestään huolen, on 35-vuotiaanakin vielä hyvännäköinen. Itse olen ainakin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin 25-vuotiaana. Ryppyjä ei vielä ole ja kroppa on timmissä kunnossa, kiitos kuntosalin:)