Kuinka paljon arvostat ihmistä koulutuksen perusteella?

ainahan hienot tittelit käy korvaan, mutta kun aletaan tehdä tuttavuutta, niin ei siinä kyllä enää ole koulutuksella väliä.

väkeä itseoppineesta muusikosta tohtoriin.

minulla on akateemiselle kovemmat odotukset. Eli kun tapaan ihmisen ja hän esittelee itsensä akateemiseksi, niin odotan hänen olevan analyyttisempi, fiksumpi, syvällisempi (ja kaikkia muita loistavia adjektiiveja). Jos siis muutan oletuksia, niin alaspäin.



Jos tapaan tradenomin, niin odotukseni ovat alempaalla. Eli hänestä voin helpostikin yllättyä positiivisemmin.

Esim kunnioitan ja ihailen isääni hyvin paljon sen vuoksi miten hän on omilla teoillaan saavuttanut erittäin arvostetun aseman työelämässään. Hänellä on satoja alamaisia ja pitää suuria kongresseja sadoille ihmisille.

Hänelle maksettaisiin maltaita pelkästään jos edes harkitsisi mennä jollekin huippuyhtiölle töihin.

Olen hyvin tohkeissani isäni työasioista, koska itse valitettavasti nynnyän kotiäitinä (mikä on kuitenkin ihanaa), vaikka toivoisin voivani yltää yhtä suurin asioihin kuin hän.

Tuon analyyttisyyden ymmärrän, mutta yhtään erityisen syvällistä insinööriä tai ekonomia en tunne, vaikka muuten heitä tuttavapiirissäni ja perheessäni onkin.

Lääkärit on yliopiston " ammattikoululaisia" .. ei siellä lääkiksessä opeteta ajattelemaan....terv. lääkärin ystävätär

no, en nyt ajatellut insinööriä tai edes kauppatieteilijää, kun puhuin syvällisyydestä. Sana vain putkahti mukaan, kun keksin ylitsevuotavia adjektiiveja.



Syvällisyys taitaa olla viisautta. Viisaus tulee ihan muualta kuin koulutukselta....

Lähihoitajat kuuluvat tähän ryhmään ja ylipäätään sosiaalialan koulutuksen saaneet. Eli arvostan ihmisiä, jotka lukevat jonkin ammatin, vaikka tietävät etteivät tule siinä ammatissa koskaan isoja palkkoja saamaan. Kuitenkin tekevät todella tärkeää työtä muitten ihmisten auttamiseksi.

Vierailija:

Esim kunnioitan ja ihailen isääni hyvin paljon sen vuoksi miten hän on omilla teoillaan saavuttanut erittäin arvostetun aseman työelämässään. Hänellä on satoja alamaisia

aika siistii, oikeen alamaisia, missä valtiossa..?

syvällisempää tai fiksumpaa, ehkä vaan kirjaviisaan. Elämänkokemus ja oikea elämänasenne tekee ihmisestä paljon mielenkiintoisemman ja antaa viisaamman kuvan. Jos joku esittelee itsensä " akateemiseksi" , ajattelen hänestä samoin, kuin kenestä tahansa, ilman minkäänlaisia odotuksia. Enkä todellakaan arvosta/arvostele ihmisiä koulutuksen perusteella. Esim Empaattisia ja rehellisiä ihmisiä arvostan suunnattomasti, eikä sellaisia taitoja voi oppia lukemalla itsestäänselvyyksiä, siis sitä mitä yliopistossa opitaan. Tiedän monta " duunaria" , jotka ovat fiksumpia kuin monet akateemiset ja paljon käytännöllisempiä myös.

T. eräs joka luki vuosia näitä itsestäänselvyyksiä

Dippi-inssejä ja kauppatieteilijöitä en pätkääkään. TArkoitan heidän titteliensä perusteella. Voi heissä muuten olla fiksuja tyyppejä.

Mutta minä arvostan koulutusta, jos sen on hankkinut henkilö, jolle se on ollut erityisen haastavaa.

Naapurin poikaa, joka on käynyt amiksen loppuun ja saanut koulutustaan vastaavaa työtä. Äiti pahasti alkoholisoitunut, isä saamaton vätys, isoveljeltä jäi yläaste kesken viettää aikaansa äidin kanssa samassa porukassa, isosiskolla (22v) kolme lasta, joilla kaikilla eri isä ja koko porukka asuu samassa talon rähjässä. Silti poika on kunnon kansalainen.

Arvostan koulukaveriani, joka synnytti esikoisensa kaksi viikkoa ylioppilasjuhlien jälkeen. Syksyllä aloitti kuitenkin yliopisto-opinnot, viiden vuoden kuluttua lapsia oli kolme, omakotitalo rakennettu ja maisterinpaperit sekä onnellinen avioliitto lasten isän kanssa.

Erityisemmin en arvosta toisen naapurin tyttären kauppakorkea opintoja, kolmen vuoden erilaisten kurssien jälkeen pääsy opiskelemaan. Nyt on " opiskellut" ja pitänyt välivuosia eli elänyt vanhempiensa varoilla enkä kymmenen vuotta.

on todella heidän sydäntään lähellä. eivätkä ole valinneet alaansa esim. palkan tai muidenetujen takia. Tämä on vaan esimerkki miksi joitain voin arvostaa koulutuksen perusteella. Todelliset arvostuksen kohteeni/aiheeni eivät liity koulutukseen tai sen puutteeseen, vaan enemmän siihen miten elämänsä elää ja mitä jättää jälkeensä.

kouluttamattomissa. Ehkä vähän enemmän mauttomia idiootteja kouluttamattomissa, jos minulta kysytään. Ihmisiä en ylipäätään arvioi koulutuksen perusteella.

itse olen opiskellut helsingin yliopistolla ja tkk:lla. ei napannut.

palikkatesteissä olen ollut top5% akateemiseen verrokkiryhmään nähden, eli käytännössä lähes kaikkia akateemikkoja fiksumpi. nyt kuitenkin opiskelen tradenomiksi. miksi pidät minua muita hölmömpänä? siksikö, etten sokeasti ole jatkanut opiskelua vaikka homma ei ole minua kiinnostanut?

Itsekin olen kokeillut yliopisto-opiskelua, parin, kolmen vuoden ajan, ihan hyvällä menestykselläkin, mutta suurin kiinnostuksen kohde veti puoleensa, " akateemisen maailman" ulkopuolelle. Lähiystäviini kuuluu korkeasti kouluttautuneita, mutta tutkintojemme tasoero ei näy kanssakäymisessämme millään lailla. Ihmisen sisin ratkaisee.



Ehkä tämä näkemykseni johtuu siitä, että olen lähtöisin duunariperheestä, jonka vanhemmat olivat todella kiinnostuneita yleissivistämään itseään. Mielestäni omat vanhempani olivat monessa suhteessa sivistyneempiä kuin joidenkin kaverieni akateemiset perheet. Niinpä en oppinut vetämään rajaa korkeasti koulutettujen ja vähemmän koulutettujen välille.