Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysyin aiemmin kokemuksia mielenterveysongelmaisen vanhemman lapsilta.
24.03.2006 |
Ilmeisesti aloitukseni poistettiin -en ainakaan löytänyt sitä edes haulla. Miksiköhän.
Kysyn siis uudestaan: kun tällä palstalla kehoitetaan kaikkia vaan tekemään lapsia, huolimatta masennuksesta tai mielenterveysongelmista, niin onko kenelläkään hyviä kokemuksia lapsuudesta tuollaisen vanhemman kanssa? Koska itselläni ei ole, enkä toivoisi yhtäkään lasta ainakaan ehdoin tahdoin tehtävän mielenterveysongelmaiseen perheeseen.
Kommentit (2)
Lapsuus oli hyvä niin kauan kun perheessä oli täysipäinen isä. Kun erosivat, alkoi helvetti. Minä olin 14-vuotiaana silloin ainoa " aikuinen" perheessä jossa äiti oli (on) skitsofreenikko. Monta vuotta on vienyt toipuminen, mutta nyt olen jo melko vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Jos varhaisvuorovaikutus jää vähälle, sillä on omat vaikutukset lapseen. Ja myöhempään psyykkeeseen lapsella. Lisäksi pelossa ja ahdingossa usein joutuvat elämään ja surussa. Tilaa voi verrata alkoholistiperheen lapsiin. Mutta masentunut äiti voi myös kasvattaa hyvin lapsensa jos jaksaa huomioida ja ottaa lapsen huomioon tarpeeksi(vuorovaikutus,taroeiden tyydytyd, hellyys)
Ite olen alkoholistin lapsi ja nyt on tullut joitakin " oireita" oman äitiyteni kautta. Siis surua omasta lapsuudesta, ei pahempaa.