Anopista...

Anoppi kohtelee lapsenlastaan (eli minun lastani) kuin omaansa. Puhuu aina mitä hänelle TÄYTYY ostaa, esim. viimeisimpänä hänet täytyy viedä valokuvausstudioon että on hienoja kuvia. Ei voi antaa itkevää lasta äidin syliin koska lapsen TÄYTYY rauhoittua muutenkin. TÄYTYY jättää välillä hoitoon koska lapsen on totuttava muihinkin. Kyseessä alle 1-vuotias lapsi ja minä en ole vielä aikoihin palaamassa töihin.

Kieltää lasta tekemästä asioita (esim. laittamasta ruohoa suuhun) vaikka yritän sanoa että saa kyllä maistaa ruohoa että itse oppii miksi ei kannata. Parinkymmenen sekunnin päästä kieltää samaisesta asiasta uudestaan.

Iloinen pitäisi olla että appivanhemmat auttavat ja pieniä asioita nämä toki ovat. Sapettaa välillä vaan todella suuresti enkä kuitenkaan viitsi anopille suoraan sanoa.