Onko sinulle suhteessa dealbreaker, jos toinen ei halua lapsia?
Vai pystyisitkö sopeutumaan ajatukseen lapsettomuudesta, jos kumppani on muuten loistava?
Kommentit (7)
Minä olisin lähtenyt litomaan, jos mies ei olisi lasta tahtonut. En tosin tätä koskaan hänelle kertonut, koska ensin se oli miehen kohdalla "kyllä joskus" ja tuosta noin kolmen vuoden päästä ehdotti itse lasta.
Olisi dealbreaker, koska halusin lapsia.
Ei olisi. Minulle lasten hankkiminen ei ole mikään elämän ja kuoleman kysymys. Olisin varmasti onnellinen lapsettomanakin.
Minulle olisi. Mutta kertoisin/kysyisin kyllä asiasta jo tutustumisvaiheessa, ettei tulisi kummallekaan yllätyksenä joskus vuosien yhdessäolon jälkeen.
Kun on niin paljon juuri niitä tyyppejä, jotka tulee tänne palstalle avautumaan sitten 10v suhteen jälkeen "hukkaanheitetystä" ajasta ja märehtivät eroa, kun se kumppani ei haluakaan lapsia.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 11:31"]Minulle olisi. Mutta kertoisin/kysyisin kyllä asiasta jo tutustumisvaiheessa, ettei tulisi kummallekaan yllätyksenä joskus vuosien yhdessäolon jälkeen.
Kun on niin paljon juuri niitä tyyppejä, jotka tulee tänne palstalle avautumaan sitten 10v suhteen jälkeen "hukkaanheitetystä" ajasta ja märehtivät eroa, kun se kumppani ei haluakaan lapsia.
[/quote] Siis ei kymmenen vuotta suhteen jälkee vaan kymmenvuotisen suhteen jälkeen. Onpas huono suomi.
Perustavanlaatuinen dealbraker. Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, enkä olisi sellaisen miehen kanssa, joka haluaa lapsia. En tee lapsia, oli mies minkälainen ihanne tahansa.
En pystyisi sopeutumaan. Haluaisin lapsia vielä joskus saada ja jos mies ei haluaisi, niin lähtisi vaihtoon.