Lue keskustelun säännöt.
Uusi työpaikkani masentaa minua, mitä teen?
04.08.2015 |
Tausta: Työskentelen vaatemyyjänä. Aloitin työt vähän aikaa sitten. En ole ollut alalla aikaisemmin, mutta olen työskennellyt asiakaspalvelu alalla. Ajattelin että sosiaalisena ihmisinä pitäisin tästä työstä. Paikkaan oli lähemmäs sata hakijaa, oli todellinen ihme että sain paikan. Minua nuoremmat työkaverini ja esimieheni on todella mukavia heissä ei ole mitään vikaa. Työilmapiiri on hyvä, olen saanut tehtävääni hyvän perehdetyksen, asiakkaat on suurimmaksi osaksi mukavia.
Ongelma: Tämä kuulostaa varmaan monesta tyhmältä, mutta minua masentaa (en tiedä mikä sana kuvaisi suoranaisesti tätä tunnetta) myydä ihmisille niin paljon kaikkea tarpeetonta, kertoa tarjouksista yms joita he eivät tarvitse. On monta kanta-asiakasta jotka käy liikeessä lähes päivittäin katsomassa uutuuksia. Osalla tiedän olevan taloudellisia ongelmia (yrittää maksaa monella kortilla, tai kortin ja käteisen yhdistelmällä. Usein maksua ei voida suorittaa, koska tililtä ei voi veloittaa = tilillä ei katetta), mutta silti minun pitää myydä heille ja kertoa tarjouksista. Vaikka tekisi mieli sanoa, että et tarvitse näitä vaatteita. Tulisit onnellisemmaksi, kun sinulla ei olisi taloudellisia ongelmia sen sijaan että tuhlaat yli varojesi. Ja haalit kaappisi täyteen kaikkea, mitä luulet tarvitsevasi, mistä luulet onnen löytyvän.
Minua masentaa työpaikallani vallitseva kulutushysteeria. Kaikki työkaverini ostavat vähintään joka toinen viikko uusia vaatteita. Pinnalisuus on koko ajan läsnä, ulkonäkö. Itse olen ollut "poikatyttö" koko elämäni, olen aina pukeutunut siten mistä itse pidän, en siten mikä on muotia juuri nyt. Vaikka olen ollut töissä vasta muutamia viikkoja, minua vaivaa vaatekrapula.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän kuluttaminen on tuottanut minulle nautintoa. En ole koskaan saanut onnea materiaalista, onni on tullut minulle ystävistä ja uusista hetkistä ei kalliista meikeistä tai vaatteista. Kaappini ei pursua tavaraa, sisustukseni on minimalistinen.
Olen aina ollut sitä mieltä että työminä ja vapaa-aikaminä on erilaisia. Aina ei tarvitse tehdä työtä jolla on tarkoitus. Kunhan töistä saa rahaa jolla maksaa välttämättömät laskut. Vapaa-aika on sitä varten, että voi tehdä jotain mistä oikeasti nauttii. Mutta nyt tämä uusi työpaikkani masentaa minua. Vaikka tiedän, että moni nuori ottaisi työpaikkani ilolla vastaan vaikka heti. En vain tiedä miten pääsisin tästä masentavasta tunteesta eroon. En osaa nauttia työstäni ollenkaan, vaan ahdistun kaikesta tavaramäärästä ja myyntitavotteista.
Minulle ei tullut työpaikaan hakiessa edes mieleen, että voisin tuntea näin. Ajattelin työn olevan työ.. Siinä missä kaikki muutkin työsuhteeni.. Mutta tämä on jotain erilaista mitä osasin edes kuvitella.
Mitä teen? :(
Kommentit (9)
Kyllä vaikuttaa että nykyinen työsi on niin vakavasti sinulle tärkeitä arvoja vastaan, että tuskin tulet tuolla koskaan viihtymään. Parempi olisi etsiä sopivampi työ, jossa ei tarvitse tuputtaa ihmisille tarpeetonta tavaraa tai muuten olla kovin pinnallisten asioiden parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee vapaa-ajalla vapaaehtoistyötä vähävaraisten parissa. Josko tämä rauhoittaisi mieltäsi.
Vaihtaminen/lopettaminen on käynyt mielessä.. Mutta kuten moni varmasti tietää, työpaikan saanti on nykyisin todella todella vaikeaa. Jos lopetan tässä työssä saan 3kk kestävän karenssin, mihin minulla ei todellakaan ole varaa. :(
-ap-
Kaikille tekisi hyvää opetella asenne ettei muiden asiat kuulu sinulle tippakaan. Hiljaa mielessäsi tuomitset asiakkaasi heidän kulutuksesta. Lopeta se, ei ole sinun asiasi vaikka asiakkaat kuluttaisivat rahansa mihin vaan. Anna aikuisten ihmisten hoitaa omat asiansa ja samalla pidät huolta vain itsestäsi ja omista asioistasi.
Kutoselle: ei se nyt ihan niinkään mene, että kerskakulutus on vain ja ainoastaan kuluttajan oma asia. Kerskakulutus tuhoaa meidän kaikkien yhteistä maapalloa kiihtyvällä vauhdilla. Samoin kuin moni muu asia, kuten autoilu, lentely maailman ympäri, lamppujen turha polttaminen jne jne.
Se on ihan sama yksilötasolla, mihin kukin rahansa änkee, mutta maapallon kannalta se todellakaan ei ole se ja sama. Jenkkilän saasteet vaikuttavat myös meihin, usko tai älä, nro 6.
-ei ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama kokemus mulla :D
Paitsi vaatteet oli sellaista 500 - 10 000 e kappale. Todella suuri motivaatio myydä niitä ihmisille.. No ehkä niillä jotka siellä asioi oli niihin varaa, mutta mulla loppu kaikki himo "luksusta" kohtaan, kun raijaat niitä "himoittuja" rääsyjä paikasta toiseen.
Noh onpa ainakin säästynyt itsellä pitkä penni kun ei tartte juosta logolaukkujen ym perässä. Yritä ajatella samalla tavalla..
Sinuna tekisin näin: Älä irtisanoudu ennen, kun saat uuden työn. Laita aktiivisesti hakemuksia vetämään sellaisiin paikkoihin, joissa voisit viihtyä ja laittaisin tiedot myös henkilöstövuokrausfirmojen sivuille. Jo se auttaa oloosi, kun sinulla on hakemuksia vetämässä ja tiedät, ettei tuo työ ikuisesti jatku.
PS. Olet ihana ihminen, kun mietit tuollaisia, niiden monien pinnallisten, omaa napaa tuijottavien ihmisten keskellä. Jos muutkin ajattelisivat omaa napaa pidemmälle, olisi maailma parempi paikka kaikille. Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamisia töihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua täysin! Olen ollut samassa tilanteessa, samanlaisessa työssä, siis vaatemyyjänä. Mulla tuli samanlaiset fiilikset ja lopulta lähes inhosin vaatteita. Lähdin pois, vaikka epävarmuus töistä on ollut siitä asti, nyt kuitenkin mulla on osa-aikainen työ, sekin myyntityötä, mutta mun ei tarvitse väkisin tuputtaa kenellekään mitään. Tuoteryhmä on nyt sellainen että ihmiset ostavat joka tapauksessa. Neuvoisin sua etsimään koko ajan uutta työtä, oikein tarmokkaasti, sitten sanot hyvästit vaatekaupalle. Sulla on ihan samoja mietteitä kerskakulutuksesta ja vaateteollisuudesta ja ylipäätään kuluttamisesta kuin mulla! Tsemppiä uuden työn hakuun!
Vaihdatyötä. Mielialasi alkaa kuitenkin pikkuhiljaa näkyä työssäsi.