Sokeat pisteet Syvällisiä yömietteitä.

Aina joskus tapaa uuden ihmisen ja ajattelee, että tässä on ihminen joka pystyy näkemään asioita laajemmalti ja itselleen rehellisesti, niin silti aina paljastuu (heti kun oma etu menee vähänkin ristiin muiden etujen kanssa), että tälläkin ihmisellä on jokin sokea piste.

On olemassa vanhempia jotka vannovat, että aikovat kohdella lapsiaan tasapuolisesti mutta sitten ne lapset ovat syntyneet, niin eipäs kohdellakaan. Eikä siinä vielä mitään jos suoraan sanoisi, että joo, tämä on meidän suosikkilapsi mutta ei, täytyy silti sitkeästi pitää kiinni siitä uskosta, että ollaan tasapuolisia. 

Tai on ihmisiä jotka kieltäytyvät näkemästä, että heidän puolisonsa pettää heitä.

Tai on ihmisiä jotka sanovat etteivät ole rasisteja ja silti he puhuvat maahanmuuttajista yhtenä könttänä eli he puhuvat vain helposti tunnistettavista maahanmuuttajista eli erivärisistä ihmisistä. Miksei sitten vaan myönnä, että vieraat ihmiset pelottavat?

Miksi ihmiset 

A) toimivat vastoin sitä minkä he sanovat olevan heidän periaatteitaan?

B) eivät vain voi myöntää, että he eivät ole täydellisiä vaan tunteellisia eläimiä jotka toimivat vaistojensa varassa, eivät moraalin tai periaatteiden? Miksi pitää edes teeskennellä, että jokin moraali tai jotkin kauniit periaatteet edes ovat olemassa jos niitä ei kuitenkaan noudata?

Oletko koskaan havahtunut siihen, että sinulla on sokea piste? Oletko koskaan itse tajunnut miten ristiriidassa sanasi ja tekosi ovat? Onko sellaista mahdollista tajuta vai pidämme viimeiseen asti kulissia pystyssä omalle itsellemme?