Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Aliarvostettu fiilis suhteessa

Vierailija
23.08.2015 |

Nyt tytöt auttakaa, tehän tiedätte mitä tarkoitan kun sanon että tunnen oloni aliarvostetuksi.

Muistan kun tää suhde alkoi, oltiin alusta asti läheisiä. Ei kestänyt kauaakaan kun mies teki päätöksen että tää on vakavaa ja teki kaikkensa voittaakseen sydämeni. Esitin aluksi vaikeasti tavoitettavaa, mutta en voinut kovin kauaa.

Mies oli aluksi ajattelevainen ja varovainen ettei vahingoita suhdetta.

Mihin ne päivät katosivat jolloin hän oli myötätuntoinen, välitti siitä mitä ajattelin ja sanoin. Niin huomioonottava herrasmies. Nyt on vaikea saada hänen päätään käännetyksi tv:stä. Hän on pitänyt minua itsestäänselvyytenä viimeaikoina. Sen on pakko loppua.

Tunnen itseni niin aliarvostetuksi. Olen sitoutunut tähän suhteeseen ja nähnyt paljon vaivaa ja käyttänyt tähän aikaa. Alussa kun rakkaus oli vielä uutta, romantiikka oli jotain tärkeää eikä vain yksi tehtävä muiden joukossa.

Tänään tunsin itseni taas rakastuneeksi, enkä meinannut päästä takaisin maan pinnalle niistä tunteista mutta sitten huomasin että meidän suhde on menettänyt vakautensa. Puolet ajasta tajuan että näytän antavan enemmän kuin saan. Hassua miten asiat muuttuu muutaman vuoden seurustelun jälkeen.

Ikävöin niitä aikoja kun saatettiin puhua tuntikausia ja valvottiin sängyssä jutellen. Nyt vain kääntää kylkeään ja kuorsaa. Kaipaan niin niitä hierontoja, hänen entistä tapaansa puhua, sitä miten se kiihotti minua, ihania huulia. Sitä kun hän vielä kaipasi läheisyyttä. Ajattelevaisuutta.

 

Tarvitsen nuo päivät takaisin. Miten saan miehen tajuamaan?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
23.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko kertonut hänelle miltä sinusta tuntuu?

Vierailija
2/2 |
23.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 19:13"]

Oletko kertonut hänelle miltä sinusta tuntuu?

[/quote]

 

Kyllä, ja siitä on riideltykin mutta mikään ei muutu. Sanoo aina " joo joo " ja katsoo telkkaria, nukkuu, ei puhu mistään ihmeellisestä enää mulle. Miten tämän saa menemään läpi että on vakava juttu? Kauhea läheisyyden kaipuu vaivaa mua. Terveisin: Aloittaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme seitsemän