Täällä nejän äiti, miksi huudatte lapsillenne?

Huutaminen on väkivallan alkuaste ja tapa purkaa aggressioita ulos. Niiden jakaminen lapsen kanssa on luontaista käytöstä, jolloin lapsi oppii jo nuoresta että ihminen on ruma ja Maailma ihmisen jalanjäljessä on karu. Jos lapsi sietää ja oppii ymmärtämään tämän nopeasti, niin hänestä tulee paremmalla todennäköisyydellä luontoa rakastava, oikeamielinen vahva persoona. Jos lapsi ei kestä kuritusta, mikä on todennäköisempää, niin syntyy persoona joka kärsii masennuksesta ynnä muista nykyajan perusoireista.

Sääli.

Tokaisin muuten juuri äidilleni ettei hänen pitäisi huutaa koiralleen, koska tämä koiruus tottelee hiljaisella äänellä edes ilman äänen painottamista sanoissa. Sain vastauksena takaisin että "*Piip* on Minun koirani ja Minä kohtelen sitä miten Minä haluan!". Äitini on narsisti.

Kaikki lapset eivät ole erityisherkkiä ja huutamistakin on monelaista. On eri asia huutaa asiasta joskus kuin asiatta joka päivä. 

Olen 1&3 vuotiaiden lasten äiti. Olen ollut ennen lapsia todella kontrollifriikki ja vähän jyrä. Lastensaannin myötä olen paljon pehmentynyt ja pinnani on kasvanut kilometrin. Pystyn malttamaan mieleni ja olemaan rauhallinen mutta ehkä kerran kuussa on kuin vanha minäni tunkisi läpi ja kun on kuunnellut uhmakiukutteluja tarpeeksi kauan saatan hetkellisesti räjähtää. Silloin huudan että nyt riittää. En todellakaan ole ylpeä tästä vaan yritän löytää jonkun keinon jolla saisin kertyneen kiukun purettua niin ettei ämpäri täyttyisi liikaa :)

Siksi koska noi pennut ei älyy normaalia puhetta. Pidä sä huoli omista kersoista ja siitä ettet huuda niille. Mä kyllä korotan ääntä ja huudan niin et kitarisat näkyy kilometrin päähän saadakseni kurin pennuille.

Minusta taas satunnainen huutaminen on aivan ok.

Äidillä ja isälläkin SAA mennä joskus hermo. Se on jopa lapselle ihan hyvä huomata, että negatiivisia tunteita saa ilmaista, mutta väkivataa tai toisen mitätöimistä/haukkumista ei silloinkaan saa harrastaa.

Eli minusta paljon olennaisempaa on se, mitä huudetaan ja se, että lasta ei ikinä, missään oloissa haukuta. Hänelle saa olla vihainen siitä, mitä hän on tehnyt,  jos on selkeästi töpeksinyt ja tahallaan rikkonut hyvin tietämiään kieltoja. Mutta lapsi on aseeton henkistä väkivaltaa vastaan, ja oman vanhemman ilkeät kommentit haavoittavag syvältä.

Toki jatkuva karjuminen on huono asia, koska se luo ikävää ilmapiiriä ja kertoo vanhemman jaksamisongelmista. Lisäksi se huutaminen kärsii todella helposti inflaation, joten sitä olisi hyvä harrastaa vain poikkeusoloissa.

JA olennaista on, että asiasta puhutaan jälkeenpäin. Että äiti hermostui, kun sinä et uskonut kieltoa ja rikoit veikan lelun. 

Olemme ihmisiä, ja ihmisinä meillä on syntyjään erilaiset temperamentit. Toiset tulistuvat helposti, toisten luonne on laimean tasainen viilipytty... Myös lapsilla on noita temperamenttieroja, eikä niitä saa kielloilla poistettua. Olennaisempaa on kanavoida kiukku ja opettaa jälkihoidon menetelmät. Miten saa kiukkua purkaa turvallisesti, miten se käsitellään jälkeenpäin.

Tiedän, tästä on lastenpsykiatreillakin kahta eri näkökantaa. Jukka Mäkelä pitää huutamista pahana, Jari Sinkkonen taas ei. Ja siis edelleen puhun satunnaisesta kiukustumisesta, en jatkuvasta ja toistuvasta karjumisesta.

No, siksi kun mulla menee hermot. Ja kyllä. Olen huomannut, ja lapsi(teini) on itsekin sanonut, että ei huutaminen auta. Kai mä puran sillä turhat höyryt itsestäni, mitä tuo kakara välillä aiheuttaa.

Kun lapsesi on menossa suoraan auton alle puhu sinä rauhallisesti minä huudän että tajuaa pysähtyä. En huuda mitenkään jatkuvasti enkä edes viikottain mutta kun huudan sillä on vaikutusta.

Mikä ajaa ihmisen ylentämään itseään anonyymisti netissä.

Hesarissa oli muuten pari päivää sitten mielenkiintoinen juttu, joka koski tosin vanhempien riitelyä, mutta on minusta sovellettavissa tähän asiaan aivan samalla lailla. Lukijat olivat HS:n kyselyssä hyvin jakautuneita sen suhteen, onko lasten kuullen riiteleminen heistä ok vai ei. Puolet oli sitä mieltä, että lasten kuullen ei saa riidellä, mutta 38% taas oli sitä mieltä että ei saa.

Asiantuntijoiden mielestä saa riidellä, kunhan myös sovitaan lasten nähden.

"Se, miten riitelyyn perheessä suhtaudutaan, riippuu paljon perhekulttuurista, toteaa auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki Mannerheimin lastensuojeluliitosta.

Olennaista Pajamäen mukaan on se, mitä riidan päätteeksi tapahtuu: jääkö riita käsittelemättä vai sovitaanko se?

Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen asiantuntijan, sosiaalipsykologi Anja Saloheimon mukaan riitely on haitallista lapselle silloin, kun vanhemmat eivät sovi riitaa lapsen nähden. Erityisesti alle kouluikäisille on tärkeää nähdä sovinto eleenä, kuten halaamisena.

Muuten riidasta voi jäädä ahdistava tunne, ja lapsi voi helposti syyllistyä, onko hän aiheuttanut vanhempien riidan.

"Toisilla vanhemmilla on enemmän temperamenttia ja he riitelevät äänekkäämmin. On kuitenkin eri asia riidellä siitä, kumpi tiskaa kuin solvata äänekkäästi toista vanhempaa", Saloheimo sanoo.

Pajamäki kehottaa miettimään, minkälaisen ääni- ja tunnemaiseman lapselle haluaa välittää.

"Ei kukaan lapsi nauti vanhempiensa riitelystä, mutta olennaista on, millainen ilmapiiri perheessä muuten vallitsee. Jääkö lapselle muisto siitä, että lapsuudessa vallitsi toraisa ilmapiiri?"

Toisin sanoen tuossakin: olennaista on, miten riidellään ja se, että asia käsitellään ja sovitaan jälkeenpäin.

6

Siis hyvänen aika. Jollain voi olla kahdeksan lasta ja ei ole koskaan joutunut huutamaan, mutta sitten toisella voi olla kaksi sellaista, joille ei normaaliäänellä puhuttu asia, edes oikeissa kohdissa painotettu, mene edes lähelle jakelua.

Taas tää sama aihe. Oikeasti nyt, huutaminen on inhimillistä ja on ihan epänormaalia, jos vanhemmilla ei koskaan mene hermo. Lapsista tulee ahdistuneita lassukoita, kun oppivat, että kiukku on aina nieltävä ja negatiivisten tunteiden näyttäminen on kiellettyä. Nih! 

Mitä niin pahaa huutamisessa on?

Siis jos tietenkin ei ole jatkuvaa, eikä solvaavaa.

Ai että olis raivostuttavaa jos joku hermostuisi täysin muhun ja huutamisen sijaan ottaisi kupin teetä ja lukisi lehteä ap:n Tavoin. Ei juma...