Lue keskustelun säännöt.
Apua, av-mammat!
19.07.2015 |
Mikä on oikea tapa toimia, kun kaupassa/töissä/junassa/jne jonkun lapsen huono käytös (esimerkiksi kiljuminen) käy kovasti hermoille?
Onko ok sanoa/valittaa vanhemmalle siitä? Entä, jos sanoisin lapselle itselleen, että "nyt se suu kiinni, meitä muita vituttaa kuunnella tollasta"? Vai pitäisikö vaan kärsiä hiljaa?
Mielipiteitä! Nyt saa kertoa oman näkemyksensä asiasta! Asia askarruttaa, sillä törmään tällaisiin tilanteisiin useasti päivässä.
Toivoisin erityisesti kiljuvien riiviölasten huoltajilta niitä näkemyksiä.
Kommentit (7)
Teet miten vaan niin väärin menee.
- Sanot lapselle-> olet lapsivihamielinen ja älytön tiukkapipo.
-
-Sanot vanhemmille-> aijaa, ei heitä häiritse. Parhaassa tapauksessa vetävät kunnon kilit.
-
- Et sano mitään, mutta purnaat av:lla-> no miksetsä sanonut mitään?!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asiansa ilmaisee kohteliaasti, niin vanhempana otan sen mieluusti vastaan. Saa lapsellekin sanoa, jos sanoo hyvin ja lapsentasoisesti. Ärähtely ei ole kenellekään kivaa.
Samaa olen miettinyt, kun numero 2. :D Jollekin wt-mammalle en alkais sanomaan mitään, saisin varmaan turpaan (tai siis yrittäisi antaa). :D
Oon pohtinut ja pohtinut, että onko mikään puuttumistapa sosiaalisesti hyväksyttävä?
AP
Numero 3 - mitä sitten tekisit, jos esimerkiksi nyt minä tulisin ja sanoisin, että lapsesi käytös häiritsee? Poistuisitko paikalta, vai pitäisitkö lapselle puhuttelun? Mikä esti toimimasta ennen valitustani?
Välillä vanhempien katseesta näkee, että he ei vaan uskalla komentaa lapsiaan julkisella paikalla. Mikä siinä on hankalaa? Pirkka-Petterille luu kurkkuun, tai lähdetään kotiin.
AP
Mun tytöstä on hirveen hauskaa kiljua toisinaan. Itse en siedä sitä kuunnella ja käsken aina jäähyn uhalla lopettaa. Tyttö onkin keksinyt, että hän voi kiljua ihan pienellä äänellä. Sitten se pihisee niin ettei sitä meinaa edes kuulla, niin oon luvannut ihan pienellä äänellä kiljua. :D En ymmärrä vanhempia, jotka viitsivät lastensa kiljumista kuunnella. En kyllä tiedä, mitä tekisin jos jonkun toisen lapsi kiljuu. Koitan vaan pitää huolen ettei omani sitä tee. Puhua saa niin paljon kuin jaksaa, mutta kiljua ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuroutuuko jotkut oman lapsensa kiljumiselle, ovatko ne ei-toruvat vanhemmat jo niin syvällä masennuksessa, etteivät välitä, vai mistä tässä kurittomuus-ilmiössä on kyse?
Onko äidit hiljaa ja torumatta lasu-ilmoituksen pelossa? Onko kyylääviä, herkkiä, turhia lastensuojeluilmoituksia tekeviä kukkahattutätejä liikaa? Stressaako kaikki sitä, että tekeekö oikein muun kansan silmissä?
AP
Sanoin aikoinaan pojalleni joka jatkoi ties kuinka kauan huutamistaan 'anna äiti katsoo sinne kurkkuun onko siellä joku vika, kun tulee niin paha ääni jos vaikka pitää mennä lääkäriin'. Ääni loppui siihen paikkaan. Tietysti lasten täytyy myös saada purkaa kiukkuaan, mutta joskus se saattaa 'jäädä päälle'.