"Äiti sitä, äiti tätä" - miksi puhua noin?

"Minä sitä, minä tätä"

18-vuotiaan ystäväni äiti puhuu tuolla lailla vieläkin tyttärelleen. Ensimmäistä kertaa kun kuulin, aloin kyllä pääni sisällä nauramaan ja mietin että sanoikohan ihan tosissaan. No, se kuitenkin jatkuu ja jatkuu..

Maailmassa monta on ihmeellista asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Olen itsekin puhunut noin, ja saatan kyllä luullakseni puhua vieläkin joskus, vaikka lapset ovat teinejä. Enpä ole nähnyt haittaakaan.

Eikös tästä hoivakielestä puhuttu jo joku päivä takaperin?

Kyllä teen noin töissäkin , mutta vain vahingossa. Selostamalla lapsi oppii sanoja ja lauseita ja yhdistämään niitä tapahtumiin.

Mä puhun tolleen meijän 3 veelle mutta isommille koululaisille puhun minä-muodossa. Miksi, en osaa sanoa. Jos joskus erehdyn vahingossa puhumaan koululaisille tolla äiti-hokemalla niin se on niiden mielestä tosi huvittavaa :D

Vauvalle on vähän ankea puhua minämuodossa. Muutenkin toi äiti-muoto auttaa sitä pientä hahmottamaan asiat paremmin. Eihän se alkuun ees erota itseään äidistään, joten se ihmettelis kuka se minä on. Varmasti parempikin selitys on.

Mietin vain että jos puhutaan "minä teen" niin miten se lapsi oppii sanan äiti? Siinä on opettaminen että sinä tai minä tai tarhan Leena-täti vai opetetaanko lapsille vain etunimet silloin kun ei vielä ole ikää oppia kovin epäselviä asioita.

Kyllä on ihan pellen kuulosta jankata sitä äitiä. Jotku vanhemmat jopa kutsuu toisiaan äiti/isä.

Entä sitten ne, jotka puhuessaan lapsille (kenelle tahansa lapsille) muuttavat puhetapansa "lässyttäväksi" ja äänensä kimakammaksi? Sitten vielä ihmetellään, miksi lapsilla on kaikenmaailman puhevikoja - ei ihme kun aikuiset eivät puhu heille kunnolla.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 23:18"]

Mietin vain että jos puhutaan "minä teen" niin miten se lapsi oppii sanan äiti? Siinä on opettaminen että sinä tai minä tai tarhan Leena-täti vai opetetaanko lapsille vain etunimet silloin kun ei vielä ole ikää oppia kovin epäselviä asioita.

[/quote]

No entäs sitten kun äiti kotona puhuu "Äiti tekee" ja tarhan täti sanoo, että "Äiti tekee" (jotakin lapsen kanssa kotona)? Voi olla aika sekavaa lapsen mielestä, että mikä se äiti on josta kaikki puhuvat. Kyllähän äiti viittaa nimenomaan johonkin ulkopuoliseen henkilöön, ei kukaan itsestään puhu omalla nimellään tai vaikka tittelillään (asiakas kysyy kaupanmyyjältä neuvoa "Hetkinen vain niin myyjä menee katsomaan" - ehheh).

Koska pienet lapset tarvitsevat konkretiaa. Minän käsitettä on vaikea hahmottaa ja lapsi puhuu aluksi itsestäänkin etunimellä, ei minä muodossa. Pieni ei siis ymmärrä kuka minä on.jos minä on äiti niin miten se on kohta isä tai sitten Liisa.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 23:18"]

Mietin vain että jos puhutaan "minä teen" niin miten se lapsi oppii sanan äiti? Siinä on opettaminen että sinä tai minä tai tarhan Leena-täti vai opetetaanko lapsille vain etunimet silloin kun ei vielä ole ikää oppia kovin epäselviä asioita.

[/quote]

No tuo nyt ei ihan vastaa "hän" persoonan käyttöä.

Väärä tapa : Tuleeko Nicopetteri äidin syliin?

Oikea tapa : Tulisitko Nicopetteri äidin syliin?

"Hän" persoona hämmentää lapsen kielen kehitystä. Lopettakaa se typerä tapa.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 23:19"]

Kyllä on ihan pellen kuulosta jankata sitä äitiä. Jotku vanhemmat jopa kutsuu toisiaan äiti/isä.

[/quote]

Jos niiltä häviää identiteetti kun niistä tulee äiti/isä, joten niiden nimi sitten sen jälkeen on äiti/isä, jopa toisilleen vaikkeivät toistensa vanhempia tietenkään ole?

Minä teen tuota :/ Tulee todella usein sanottu 5 vuotiaalle että äiti käy velä vessassa tai äiti laittaa. Kai se sitten jossain välissä loppuu. En muista milloin lopetin esikoisen kohdalla mutta hänelle käytän minä muotoa. On jo kohta aikuinen.

Kyllä mä saan puhua 6 viikkoiselleni itseäni äidiksi. Haluan, että kun lapsi oppii puhumaan niin alkaa kutsumaan mua äidiksi eikä sano, että hei sinä tuu pyyhkiin

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 23:27"]

Kyllä mä saan puhua 6 viikkoiselleni itseäni äidiksi. Haluan, että kun lapsi oppii puhumaan niin alkaa kutsumaan mua äidiksi eikä sano, että hei sinä tuu pyyhkiin

[/quote]

Joo, on aika surullista kun joissain perheissä lapset kutsuvat vanhempaansa etunimellä. Parhaimmillaan äiti on äiti, mutta isä onkin Jussi, tuleehan siinä mieleen että ei ole biologinen isä, tai kovin lämpimät välit kun lapsi käyttää vain etunimiä. Itse tunnen useita perheitä joissa on näin.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 23:20"]

Entä sitten ne, jotka puhuessaan lapsille (kenelle tahansa lapsille) muuttavat puhetapansa "lässyttäväksi" ja äänensä kimakammaksi? Sitten vielä ihmetellään, miksi lapsilla on kaikenmaailman puhevikoja - ei ihme kun aikuiset eivät puhu heille kunnolla.

[/quote]

Entisellä kaverilla oli tapana puhua spesiaaliäänellään ja sävyllään lapselleen. Karseeta. 

Jos kyseessä on pieni lapsi, yksikön kolmannen persoonan käyttö on normaalia hoivakieltä. Esim. alle 1,5-vuotias ei vielä hallitse persoonapronominien käyttöä. Siksi äiti puhuu vaistomaisesti itsestään kolmannessa persoonassa "äitinä", isä samoin kolmannessa persoonassa "isänä" jne. Jos hoivaaja käyttäisi itsestään minä-pronominia, pieni lapsi ei hahmottaisi kovin helposti, kenestä on kyse, koska meistä jokainen voi olla minä, sinä tai hän erilaisissa tilanteissa. Täältä löytyy lisätietoa:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2004_483.pdf

Jos tällainen puhetapa jää päälle, se alkaa tietysti jossain vaiheessa kuulostaa kummalliselta.

Mä olen jo 32v ja mun äiti puhuu noin vieläkin "äiti on ollut väsynyt" :D

No tottakai puhutaan niin, aika kauan se keskustelu vauvan kanssa on kuitenkin vanhemman yksinpuhelua, niin eihän vauva voi oppia erottamaan itseään äidistä, jos sanoo vain minä. Meillä lisäksi on kotona nyt vähän isompien lasten kanssa yleensä sellainen häly ettei toisessa huoneessa oleva kuule kenestä puhutaan jos ei sano nimeä/äitiä/isää.

Sitä en kyllä ymmärtänyt kun eksän äiti puhui samalla tavoin vielä yli kaksikymppiselle pojalleen...