Miten kestää synnytyskivun?

Ehkä se menee paremmin ilman kipulääkkeitä. Itse en ottanut lämpötyynyä kummempaa koska pelkässin niitä puudutuksia enemmän kuin kipua itseään. Ja toisaalta tuntuu että se oli hyvä koska hallitsin silloin tapahtumia vaikka toki olin vähän pihalla sen kivun vuoksi. Mutta kontrollintunne säilyi paremmin. Ja sen rikkoontuminen aiheuttaa trauman. Ajattelen siis että huonosti toimiva kivunlievitys on huonompi koska se luo väärää toivoa ja voi itse asiassa pahentaakin kipua.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 03:26"]

Toinen synnytys edessä. En pelkää niin paljoa kuin ensimmäisellä kerralla, uskon ja luotan kaiken menevän hyvin, mutta kipua pelkään edelleen. Miten kestän sen? Ensimmäisellä kerralla en kestänyt vaan huusin ja menin paniikkiin. Ei ole varmaan mitään keinoa välttää tuota toistumasta? Mikään kivunlievitys ei toiminut riittävästi. Eihän tuohon kipuun, huutamisen ja paniikkiin kuole ja se "trauma" unohtuu muutamassa kuukaudessa. Tai ei unohdu, mutta sitä lakkaa ajattelemasta. 

Olisi kiva saada sellainen rauhallinen ja positiivinen synnytys mitä monilla on ollut, mutta ei se kai ole omalla kohdallani mahdollista kun en kestä sitä kipua.

[/quote]

Ala aktiivisesti harjoitella synnytystä varten. Siis ihan oikeasti! Hanki esim. Synnytä rentoutuneena -cd, ja ala tehdä sen kanssa mielikuvaharjoituksia, mene mammajoogaan, jossa opetellaan hyviä renotutustekniikoita, ja hae itse tietoa.

Mitä paremmat valmiudet sulla on itse hoitaa sitä kipua alusta asti, sen todennäköisemmin sulla menee tämä toinen synnytys paljon paremmin.

Naiset kautta aikain ovat suurimmaksi osaksi selvinneet, ilman kipulääkitystä vielä, joten etköhän sinäkin :)

Itselläni takana kaksi positiivissävytteistä synnytystä ja avainsana omalla kohdallani oli rentoutuminen. Mieti mikä on itsellesi parhain keino rentoutua, itse kuuntelin musiikkia mm. Spotifysta kuulokkeilla( ei mitään valaanlaulua vaan rokkia^^). Itse huomasin ensimmäisessä synnytyksessä että supistusten aikana liika kramppaaminen/ liikkuminen tms. pahensi oloa joten toiselle kierrokselle opettelin rentouttamaan itseni niin hyvin että kivunlievitystä en tarvinnut lainkaan. Suosittelen kuitenkin että kannattaa ottaa se kivunlievitys ennenkuin kivut yltyvät sietämättömiksi, itse en ottanut ensimmäisellä kierroksella epiduraalia ajoissa niin saavutettu hyöty oli aika pieni ajallisesti.

Oliko käynnistetty? Minäkin huusin ekassa synnytyksessä jo puolessa välissä avautumista, kun mulla oli oksitosiinit täysillä ja tuntui epiduraalinkin läpi :D Toinen alkoi itsestään ja meni läpi luomuna, ponnistusvaiheessa vaan murahdin vauvan pihalle, miehen sanoin :D

Työnnä perseesee chiliöljyllä liukastettu anustappi.

Ole rento ja hengitä.
Minua auttaa kävely synnytyssalissa ja "aaa:n" laulaminen supistusten mukana. Mitä rennompana on otsa ja suu, sitä rennompana on kohdunsuu.
Mielikuva harjoitukset etukäteen ovat hyviä. Kipua ei kannata jännittää. Jos jännittää, silloin käy vielä kipeämpää.
T. Neljä alatiesynnytystä kokenut, joista kolme ilman suurempia kivunlievityksiä. (1x kohdunkaulanpuudute ja 1x ilokaasu)

Älä tappele kipua vastaan vaan muista että se tekee hyvää työtä että vauva syntyy. Se on hyvää kipua ja edistää vauvan tuloa. Mulla ainakin tämmöinen asenne-muutos ja mielikuvat auttoi toisen synnytyksen paljon helpommin siedettäväksi ja pärjäsin ilman kivunlievitystä.
Ja älä missään nimessä mene makaamaan, pysy pystyssä!

Kestithän sinä ap sen, koska olet hengissä etkä ilmeisimmin mitenkään seonnutkaan traumasta. Kyllä panikoida ja huutaa saa, se on ihan luonnollista eikä sitä tarvitse yrittää välttää.

Itse olen synnyttänyt 2 ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Ajattelin vaan, että koska kipuun ei kuole, niin sen siis kestää. Ja että onneksi se ei kovin montaa tuntia äärimmäisen kovana kestä, joten siitä selviää. Kyllä minäkin huusin ja ärisin synnyttäessäni, mutta en kyllä yrittänyt sitä mitenkään myöskään estää. Minusta se kuuluu siihen tavallaan rajuun ja eläimelliseen synnyttämisprosessiin olennaisena osana. Ei sen tarvitse olla siistiä eikä rauhallista.

Päätät, että se ei satu (niin paljoa). Liian moni päättää jo etukäteen, että vaatii epiduraalin "jo parkkipaikalla". Sitten nämä koko ajan vaan jankuttavat siitä kivunlievityksestä ja kas kummaa kun sattuu, kun on päättänyt niin.

Osaa ne hoitajatkin. Jouduin olemaan yhden yön osastolla ilman että synnytys oli vielä käynnissä, ja samaan aikaan siellä oli toinen mamma, joka oli ihan alkusynnytyksessä. Kätilö tuli noin 5 minuutin välein kysymään "joko lähdeään synnytyssaliin, siellä saa kivunlievitystä" että itsekin jo ihan täysin hermostuin ja ahdistuin siitä jatkuvasta kyselystä, kun olisin halunnut nukkua. Eipä se äiti kauhean kauaa sitä kyselyä kestänyt, ehkä puolisen tuntia. Hän ei millään tavalla valittanut tai vaikeroinut tai ollut kivuliaan oloinen, että se siitä.

Mulla ei epiduraalista ollut kuin haittaa. Kohtu meni kramppiin ja tuli sellaisia jatkuvia supersupistuksia. Olin varma, että kuolen. Toisessa synnytyksessä en ehtinyt saada mitään kipulääkkeitä. Siinä kipu oli vielä helposti hallittavissa.

Yleensä toinen synnytys on nopeampi ja helpompi. Nyt tiedät mitä on tulossa, niin varaudu siihen. Ja siis tottakai otat kaiken kivunlievityksen, mitä vain haluat. Harvemmin niistä haittaa on. Olisko mahdollista jutella vaikka neuvolassa tulevasta synnytyksestä, siitä kannattaa puhua ja miettiä kaikki valmiiksi :) vaikka aina ei menekään suunnitelmien mukaan :D

Huudat vaan ja luotat siihen että kätilöt on sinua varten. Synnytystä ei ihan hirveästi kannata ennakoida kun se sitten menee painollaan. Teet päätökset siinä hetkessä etkä etukäteen. Voi sattua enemmän tai vähemmän mutta luota siihen että selviät jengissä ja saat apua.
Terv 3x äiti :)

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 07:58"]Naiset kautta aikain ovat suurimmaksi osaksi selvinneet, ilman kipulääkitystä vielä, joten etköhän sinäkin :)
[/quote]
Mitä siihen nyt ennen nykyaikaa kuoltiin myös ihan reippaasti :)

Mites nämä kivunlievityksen vastustajat sitten meinaavat siihen, että itse olen pyörtynyt jo kuukautiskipuihin. Että minä sitten tajuttomana synnytän? Ihan noihin "se sattuu kun olet päättänyt sen sattuvan :) :) " - jeesusteluihin. En ole ap, sivusta huutelelen.