Yksipuolinen ihastus, kohtalon ivaa?

Ei sille oikein voi mitään jos se tarvittava kipinä ja halu koskettaa toista puuttuu.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:03"]Ei sille oikein voi mitään jos se tarvittava kipinä ja halu koskettaa toista puuttuu.
[/quote]
Enpä tiedä. Ei mullakaan oo halua koskettaa mun miestä, mutta kyllä mä sen kanssa silti haluan olla. Oon kohdannut elämässäni yhden ainoan miehen, jota olen ikinä pitänyt seksikkäänä ja josta en voi pitää näppejä erossa. Mutta jos olisin sitä jäänyt odottamaan, niin yksin olisin jäänyt, sillä en minä oo sille sopiva. Ja joka tapauksessa olisin ollut jo liian vanha lapsensaantiinkin. Joskus on viisasta valita se toiseksi paras vaihtoehto. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että parempi näin perheellisenä kuin yksin sitä oikeaa odottamassa.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:03"]Ei sille oikein voi mitään jos se tarvittava kipinä ja halu koskettaa toista puuttuu. [/quote] Enpä tiedä. Ei mullakaan oo halua koskettaa mun miestä, mutta kyllä mä sen kanssa silti haluan olla. Oon kohdannut elämässäni yhden ainoan miehen, jota olen ikinä pitänyt seksikkäänä ja josta en voi pitää näppejä erossa. Mutta jos olisin sitä jäänyt odottamaan, niin yksin olisin jäänyt, sillä en minä oo sille sopiva. Ja joka tapauksessa olisin ollut jo liian vanha lapsensaantiinkin. Joskus on viisasta valita se toiseksi paras vaihtoehto. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että parempi näin perheellisenä kuin yksin sitä oikeaa odottamassa.

[/quote]

Toki, jos se mies ja perunamaa on ihan pakko saada.

Tulee vielä se joka vie jalat altasi. Itsekin sitä miestä odotan, tulleeko ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:03"]Ei sille oikein voi mitään jos se tarvittava kipinä ja halu koskettaa toista puuttuu. [/quote] Enpä tiedä. Ei mullakaan oo halua koskettaa mun miestä, mutta kyllä mä sen kanssa silti haluan olla. Oon kohdannut elämässäni yhden ainoan miehen, jota olen ikinä pitänyt seksikkäänä ja josta en voi pitää näppejä erossa. Mutta jos olisin sitä jäänyt odottamaan, niin yksin olisin jäänyt, sillä en minä oo sille sopiva. Ja joka tapauksessa olisin ollut jo liian vanha lapsensaantiinkin. Joskus on viisasta valita se toiseksi paras vaihtoehto. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että parempi näin perheellisenä kuin yksin sitä oikeaa odottamassa.

[/quote]

Sama mulla :/

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:34"]

Tulee vielä se joka vie jalat altasi. Itsekin sitä miestä odotan, tulleeko ollenkaan.

[/quote]

Niin. Jossa on jokin perheellistymistä estävä vika tai joka ei kiinnostu sinusta. Mm-m.

No sepä kun olen ajatellut että mitä jos "tyytyisin" tähän tosi mukavaan ja järkisyistä täydelliseen enkä jäisi odottamaan sitä oolalaata? Kerran olen ollut rakastunut hyvinkin intohimoisesti mutta se mies oli juuri sellainen ei-aviomiesmateriaalia oleva sydämensärkijä:(
Ap

Olen ihastunut mieheen, mutta hänellä ei ole niin vahvoja tunteita minua kohtaan. On vietetty aikaa yhdessä, öitäkin. Ei tästä mitään tule, se on myönnettävä. Olen aivan lohduton, kun muutakin vastoinkäymistä elämässä ollut ihan tarpeeksi. Tällä hetkellä olen lamaantuneessa tilassa ja en näe mitään syytä nousta aamulla ylös. Viime kuukaudet olen ollut onnellinen ja jaksanut tehdä töitäkin innolla, mutta nyt on kaikki mennyttä.

voi tyytyä kaveriinkin mutta mitä sitten kun ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan joku

Arkipäiväinen mies... ikävä kyllä, en suositele. Jos suhteen alku on arkea, se on sitä 1000x parin vuoden päästä.

Tosin, kannattaa ottaa elämän raliteetit huomioon. Jos et ole kovinkaan viehättävä, saattaa olla turhaa yrittää tavoittaa kuuta taivaalta. Näin karkeasti anottuna.

Tajunnanräjäyttävät miehet on usein pelureita, joista ei ole parisuhteeseen. Ehkä paras yhdistelmä olisi tehdä itsensä kanssa diili, että elää sen turvallisen arjen ja revittelee silloin tällöin jonkun ihanuuden kanssa. Ei se ole kiellettyä. Elämme vain kerran!

Vierailija kirjoitti:

Tulee vielä se joka vie jalat altasi. Itsekin sitä miestä odotan, tulleeko ollenkaan.

Ei sitä välttämättä tule, ja se hyvin todellinen vaihtoehto kannattaa pitää mielessä, kun tekee päätöksen odottaa. Itse tein tämän päätöksen, ja nyt olen 41-vuotias, puolisoton ja lapseton. Enää en edes odota ketään miestä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut jo pitkään sinkkuna ja toivonut tapaavani miehen joka olisi fiksu, empaattinen, lapsi- ja eläinrakas sekä järkevä maalaishenkinen tyyppi. No nyt sellainen on ilmestynyt lähipiiriini ja hän on lisäksi hyvin huomaavainen ja tulemme todella hyvin toimeen. Ongelma on se, että en ole viehättynyt hänestä, se jokin puuttuu minun puoleltani ja hän on lääpällään.. Miksi näin, on tää nyt epäreilua!! En mä tiedä mitä toivon teidän sanovan mut ehkä jotain lohduttavaa?

Boldattu relevantit kohdat. Toivot mahdottomia ja tajuat vaistomaisesti ettei tälläistä miestä ole oikeasti olemassa. Joten päällisin puolin nämä vaatimukset täyttävä ihminen ei tietenkään vedä puoleensa, sillä tiedät että jotain on vialla.

Vierailija kirjoitti:

voi tyytyä kaveriinkin mutta mitä sitten kun ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan joku

Vastaanhan voi tulla vaikka mitä, sittenkin jos on mennyt yhteen todella sytyttävän kanssa. Nekin suhteet kun arkistuu yleensä vuosien myötä. Mutta siinä vaiheessa tulee se sitoutuminen kuvaan: päätetään vaan tahdonvoimalla, että kun on yhteen menty, ei haihatella muiden perään vaikka kuinka ihastuttaisi.

Tai sitten tyytyä vakipanosuhteeseen. En voisi enää pitkän suhteen jälkeen opetella asumista kenenkään kanssa, voisin seurustella, matkustella ja mökkeillä viikon, parikin, mutta jatkuva arki ei houkuttele.