Keksimäni runo

Aamulla aloin kehittelemään runoa ja tässä on tulos:

Liioin, Maa, sinua lemmin,

luontoasi, lapsiasi,

vaan on aikani erota,

heittää jo ikihyvästit.

Kuulin kutsun kummallisen

seitsentähtisen selältä,

sain viestin salaperäisen

kahvoilta Kalevan miekan:

“Jätä huoli huomisesta,

pääset illalla ilohon

taakse taivahan yheksän,

ylle kaaren kymmenennen!”

Tuop’ on sytti onnen oudon,

viritti minussa mielen

mennä haaveeni hakuhun,

tulla tuntemattomihin;

voima uusi mua vetävi,

tähti vieras viettelevi,

valta vankempi minua,

mahti Maata korkeampi.

Jätän nyt hyvästi järvet,

niitut, metsät, merten rannat,

heitän hellästi ijäksi

valkamat, venot ja verkot;

olen tehnyt orjan työtä,

kainnut karjoja elämän,

kruunupääksi nyt palajan,

iloiseksi itsekseni.