Katsoiko kukaan Super-Nannya viimeviikolla? Ohjelmatietojen mukaan siina oli lapsi joka ei suostu syomaan ja mina lahopaa unohdin katsoa : (
Jaksaisko kukaan ohjelman nähnyt valistaa että millä tempulla nanny sai ruuan maistumaan? vai saiko?
Kiitti tuhannesti jos jaksat vastata.
: )
Kommentit (4)
Ruuasta oli tullut perheeseen liian suuri asia ja riidanaihe. Ainakin jotain seuraavista oli käytössä:
- lapsi otettiin mukaan ruuanlaittoon
- koko perheen ruokailutottumukset muutettiin terveellisempään ja pois valmisruuista
- ruokapöydässä juteltiin mukavia, ei vaan keskitytty siihen, että syökö vai ei
... muuta en nyt muista
Vierailija:
Ruuasta oli tullut perheeseen liian suuri asia ja riidanaihe. Ainakin jotain seuraavista oli käytössä:
- lapsi otettiin mukaan ruuanlaittoon
- koko perheen ruokailutottumukset muutettiin terveellisempään ja pois valmisruuista
- ruokapöydässä juteltiin mukavia, ei vaan keskitytty siihen, että syökö vai ei
... muuta en nyt muista
Ne vanhemmat kinasteli ja riiteli keskenään eikä pitäneet yhteistä rintamaa (näinhän monesti noissa jaksoissa vanhemmat kans kattomaan peiliin).
Kauhukakarasta kullanmuruksi
Tv2:n Lapsityrannit-sarjassa katsojat saattoivat omin silmin nähdä, miten raivoavat kakarat muuttuivat muutamassa viikossa pikku enkeleiksi. 16 vuotta lastenhoitajana toiminut Jo Frost opasti otteensa kadottaneita vanhempia ja palautti perherauhan.
Jo Frostin opit ovat nyt luettavissa Lapsityrannit-kirjasta, jonka yksinkertaisista ja selväjärkisistä ohjeista on apua kaikille isille ja äideille.
Perussäännöt ovat selkeät ja ne on kirjattu huoneentauluiksi: vanhempia kehotetaan kärsivällisyyteen, johdonmukaisuuteen, vastuuseen, rajojen asettamiseen, ennakoitavuuteen ja tyyneyteen. Lisäksi lapselle on suotava runsaasti positiivista palautetta ja kiitosta. Kirjassa annetaan myös erityisohjeita kaikkiin lapsiperheille tuttuihin tilanteisiin syömisestä ja pukeutumisesta potalle oppimiseen.
Lapsityrannit-ohjelma palkittiin vuoden parhaana tosi-tv-sarjana Kultainen ruusu -kilpailussa Luzernissa toukokuussa. Myös lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kiittää Jo Frostia uusimmassa kirjassaan Elämäni poikana.
Lapsityrannit
: kehity kasvattajana
Frost, Jo ; Vainikainen, Virpi [kääntäjä]
Ongelmana siinä oli, että poika ei suostunut syömään kotona. Koulussa kyllä söi.
Kotona ei vuosiin oltu tehty ruokaa, kaikki oli pakasteita tai valmisaterioita.
Sitten kun tehtiin itse ruokaa ja tehtiin sellainen pistetaulukko (yksi piste hiilihydraatit, piste, hedelmät, piste vihannekset, piste proteiinit jne.), josta sai aina tietyn määrän jälkeen palkinnon, alkoi syöminen sujua.
Joka aterialle tehtiin kaksi vaihtoehtoa, josta valita annos.
Syömiseen ei kiinnitetty enää huomiota, eikä pakotettu maistamaan.