en saa liikunnasta hyvää oloa

Minä saan, mutta se lähteminen on aina niin helvetin vaikeeta.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:21"]En saa liikunnasta mitään irti. Liikun vain koska pakko. En saa mitään stressin lievitystä. Tulen vain äreäksi ja hermostuneeksi enemmän. Liikunta rauhallista
lenkkeilyä puoli tuntia päivässä.
[/quote]

Mulla sama, en tiedä miksi. En oikein muutenkaan saa mielihyvää mistään. Nytkin vain oksettaa ja ällöttää ona itsensä ja kaikki.

En minäkään saa. Yritän kyllä, mutta lopputulos on aina sama: väsyttää ja päätä särkee. 

Liikkuessa tunnen korkeintaan neutraalia oloa, mutta tähän vaaditaan täysin hiljainen tie ja minä ainoana ihmisenä siellä. Muutan alan miettiä, että teen tämän väärin, näytän naurettavalta, en osaa, en ole koskaan osannut, nauraako tuo minulle... Mitä tahansa kokeilenkin, tunnen olevani säälittävä räpiköijä ja aina muiden tiellä: uimahallissa, lenkkipolulla, jumpassa ... 

Kotona voin jumpata, mutta luulen etten tee sitäkään ihan oikein. En vain osaa enkä ymmärrä omaa kehoani. 

Mulle liikunta on totaalista pakkopullaa jota on tehtävä terveyden takia. Olen kokeillut eri lajeja, mutta mistään en löydä mitään kipinää. Liikunta ei vaan ole kaikkia varten.

Aloittajalle sanoisin että kokeile sellaista liikuntaa missä hengästyy ja tulee vähän hiki, ihan kevyestä liikunnasta semmoista hyvänolontunnetta ei voi saadakaan.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:58"]Aloittajalle sanoisin että kokeile sellaista liikuntaa missä hengästyy ja tulee vähän hiki, ihan kevyestä liikunnasta semmoista hyvänolontunnetta ei voi saadakaan.
[/quote]Olen kokeillut useita eri lajeja ja hikoillut välillä kuin ravihevonen ja hengästynyt. Treenin jälkeen ihan sama fiilis ku ennen treeniä eli ei vois vi***akaan kiinnostaa moinen hötkyily. Liikun ihan vaan siksi, että kroppa pysyy kunnossa
T. Nro5

Ihanaa että löytyy kohtalotovereita! Olen myös kokeillut sataa eri lajia, mutta mikään ei tunnu mukavalta eikä minkään liikuntasuorituksen jälkeen tule hyvä olo. Liikunta tekee minut vain kiukkuiseksi, väsyneeksi ja pahoinvoivaksi. Liikun vain sen verran, kuin on pakko eli sen 2,5 tuntia viikossa. En ymmärrä, mistä ihmiset puhuvat kun väittävät, että "liikunnasta tulee niin hyvä olo". Paskanmarjat.

Mä olen sitä mieltä, että vaikka olet kokeillut eri lajeja, sä et ole vielä löytänyt sitä oikeaa.
Mä inhoan yli kaiken kävelylenkkejä. Juokseminen menettelee, mutta reipas kävelykin on yhtä tuskaa eikä sen jälkeen ole ikinä ollut hyvä olo, päinvastoin.
Itse löysin aivan mahtavan kuntosalin ja siellä spinningiä, trx:n ja lihaskuntotunnin jälkeen olo aina mahtava.
Jatka vain eri lajien kokeilua.

Minä olin ennen tuollainen. Sitten pakotin itseni juoksulenkkeilemään ja salille monta kertaa viikossa, ja kas, nykyään mikään ei rentouta paremmin kuin liikunta. Muutama kuukausi siihen meni että keho tämän oppi.
Sanon vaan, että tuosta voi opetella pois jos sinnikkäästi jaksaa panostaa. Ei sillä, ei kaikkien tarvitse olla mitään himoliikkujia.

Mua taas ärsyttää suunnattomasti se, että niiden mielestä , jotka saahyvän olon liikunnasta mielestä ,ihan kaikkien se pitää saada. Mä en myöskään saa hyvää oloa. En vaan saa, vaikka miten yritän! Kaikki ihmiset ei ole samanlaisia.

Mä olen täysin samaa mieltä 11 kanssa, vaikka olenkin löytänyt nyt liikunnan ilon.
Toisten mielestä liikunta ja ulkoilu auttaa kaikkeen. Oli sitten flunssaa, väsymystä tai huono olo. Eivät ymmärrä, että joillekin iskee ulkona vain armoton vitutus ja olo on sen jälkeen entistä väsyneempi.

Huonokuntoisena liikunta onkin pakkopullaa. Kohota kuntoa, rääkkää itseäsi, mene mukavuusalueen tuolle puolen. Palkinto ei tule heti, vaan parin kuukauden päästä. 2,5 tuntia viikossa ei ole yhtään mitään. Löllyttele vaan joka päivä puoli tuntia, siitä ei ole mitään iloa.

Saman olen huomannut oman kokemuksen kautta, että tuo ilottomuus on vain merkki huonosta kunnosta. Sitten kun hurahdin liikuntaan, niin sitä alkoi oikein himoitsemaan ja odottamaan. Ja nykyään metsässä rämpiminenkin on kivaa ja tuo hyvän olon, vaikka ennen inhosin sitä.

Liikuin ennen todella paljon ja tulin niin hyvään kuntoon,että menin alikuntoon...siitä sitten en enää koskaan palautunut.Nyt väsyn vähäisemmästäkin liikunnasta ja olen työkyvytön.En itse todellakaan enää usko,että kova liikkuminen olisi ihmiselle terveellistä,vaikka siitä aluksi pitäisikin.Kohtuus kaikessa ja oman kehon kuunteleminen tärkeää.