Äiti suhteesta

Äitini on jo kuollut vuosia sitten ja itsekin olen yli 40. Olen vasta viime aikoina tajunnut sen, että äitini ei ollut erityisen "äidillinen". Hän huolehti kaikesta ihan ok, ei mitenkään laiminlyönyt minua ja varmasti rakasti minua. Laittoi ruokaa, siivosi, pesi pyykkiä ja hoiti kotia. Mutta en koskaan muista hänen erityisesti lohduttaneen minua, ottaneen syliin tai keskustelleen vakavasti mistään tai tukeneen tavoitteissani tai ohjanneen koulunkäyntiäni. Isäni hoiti kaiken tämän. Olin jo aika iso kun muistan menneeni itse hänen syliin, selvästi kaipasin sellaista, eikä hän torjunut, mutta ei myöskään koskaan oma-aloitteisesti ottanut syliin. Ehkä ihan vauvana, mutta ei niin että muistaisin. Se, miten nyt itse äitinä halaan lapsia, keskustelen heidän kanssaan, sanon rakastavani ja peittelen illalla, on kaikki isältäni opittua, ei äidiltä. Jostain syystä asia on nyt alkanut vaivata minua. Muilla samaa?